Demarit puhuttelemassa toisiaan "toveri"-etuliitteellä. Kaikki kunnia perinteille, mutta silti: eikö tuo kalskahda 2010-luvun Suomessa, mahdollisuuksien tasa-arvon maassa, melko bolshevistiselta?
Lisäksi termi yhdistyy väistämättä assosiaatiotasolla Stalinin ajan puhdistuksiin, korpokraattiseen tyranniaan ja valtioterroriin. Ranskan vallankumouksen perintö, johon eurooppalaiset kansanvaltaiset oikeusvaltiot perustuvat, on mielestäni kaikkia edellä mainittuja asioita vastaan.
Ranskan vallankumous sopii hyvin Stalinin ajan puhdistuksiin ja kaikkiin muihinkin vastaaviin, täyteen terroriinhan sekin vallankumous johti. Terrorivaiheen aikana oli jokapäiväisiä mestauksia ja kymmeniä tuhansia murhattiin, ja vallankumousjohtaja Robespierre laittoi kaikki kollegansa ja kanssajohtajansa giljotiiniin. Stalin noudatti samaa "tapetaan kaikki"-metodia teurastaessaan puoluetoverinsa ja massoittain ihmisiä, toki isommalla volyymilla ja miljoonittain. Robespierre sentään sai ansionsa mukaan ja päätyi itse giljotiinille, Stalin valitettavasti sai elellä rauhassa pitkään.
Toverihenki oli varmasti kummassakin huipussaan.
Suomalaisten demarien toveri-nimittelyllä oli paikkansa ja aikansa ennen, mutta nykyään se on lähinnä naurettavaa ja tekopyhää. Olin kerran vuosia, vuosia sitten parissa demarien paikallistapahtumassa koska silloinen anoppi oli sikäläisessä kaupunginvaltuustossa demarien listoilta ja minunkin piti silloisen exäni kanssa jostain syystä lähteä tapahtumaan mukaan seuraksi. Siellä noin kuusikymppiset, huomattavan hyväosaiset demarit veisasivat köyhästä kansasta joka katkoo sorron kahleita ja puhuttelivat toisiaan tovereiksi. Oli todella kornia.
Näillä tovereilla tuntuivat olevan lähes kaikilla isot autot, isot talot, pelit ja vehkeet sekä reilusti keskimääräistä isommat tulot, joten ihmettelin, että miten kyseiset "toverit" tietäisivät tai välittäisivät mitään osa- ja määräaikaisten työntekijöiden, työttömien, köyhien eläkeläisten, pitkäaikaissairaiden tai oikeasti köyhien ihmisten sorrosta tai ahdingosta. Sama ihmetys on pitkälti edelleen.
Kävi jopa mielessä, että jos nämä nykypäivän vauraat demaritoverit olisi siirretty aikakoneella vuoteen 1918, niin luultavasti keskiverrot punaiset olisivat olettaneet näiden olevan rikkaita valkoisia jotka ovat haalineet ison omaisuuden välittämättä leipäjonoissa olevista köyhistä mitään.