Mikä laittaa ihmisen jonottamaan? Itse tajusin jo joskus lapsuudessa Disney Worldissä etten pidä jonottamisesta, enkä ole sen jälkeen itseäni sellaisiin puuhiin kovin usein tunkenut. Joku Empire State Buildingissa käynti aikoinaan oli jo melkoista kidutusta. Mutta sitten toiseen ääripäähän eli himojonottajiin. Julkisuudessa näet esiintyy vähän väliä juttua siitä, että joku on jonottanut päiväkaupalla jotain. On se sitten Potter-kirja, Taru sormusten herrasta-leffalippu tai Applen puhelin. Se on aivan uskomatonta. Erityisesti sen takia, kun jokaisessa tapauksessa kyse on tuotteesta, mitä on ihan yleisesti saatavilla, eikä pitäisi olla mikään ongelma, jos sen saa vaikkapa muutaman tunnin tai muutaman päivän myöhemmin kuin joku toinen. Erityisesti Potter-kirjan kohdalla tulee mieleen, että mitä hemmetin väliä sillä on, että aloittaako sen kirjan lukemisen tunti tai pari myöhemmin kuin joku toinen.
Ymmärtäisin jonottamisen, jos olisi kyse ainutlaatuisesta asiasta, kun esim. jalkapallon mm-kisojen loppuottelulipuista. Jos lippua ei saa niin elämystä ei koe. Nyt sen sijaan ihmiset jonottavat hyödykkeitä, joita on vaikka kuinka paljon ja toisekseen kaikki tuntuu olevan vähän retalekamaa. Itse en koskaan pienenä kovin paljon innostunut saduista, enkä ainakaan tuollaisista aiheista, joten on vaikea kuvitella tilannetta, että haluaisi näyttää joltain hemmetin saatananpalvojamöröltä ja lukea siinä sivussa sellaisia tarinoita ja jonottaa niitä tai vielä vähemmän ymmärrän sitä, että pääministeri, jonka pitäisi olla kaiken järjen mukaan aikuinen, käyttäytyy kuin 8 vuotias tyttö ja hehkuttaa jotain Harry Potteria. Asema taitaa onneksi tehdä mahdottomaksi leiriytymisen kirjakaupan eteen pariksi päiväksi.
Jonottamisen lisäksi en ymmärrä sitä, miten joku voi ylipäätänsä ajaa autoa hirveässä jurrissa. Vähän väliä uutisoidaan, että joku kärähti neljän promillen humalassa ja nyt Vantaalla joku ajoi 6 prom. känneissä. Aivan uskomatonta ja laittaa kyllä ihmettelemään todella paljon.