Helvetin vähän löytyy kuitenkin sitä jengiä, joka on tehnyt päätöksen asua ja elää täysin ilman ympäröivän yhteiskunnan tukea ja mahdollisuuksia. Siis täysin vapaana sieluna. Kyllä tästä oravanpyörästä irti pääsee, jos oikein tahtoo, mutta siihen ei olekaan joka pojasta ja tytöstä. Toki askeesillekin löytynee vaihtoehtoja esim. laittamalla (kerralla) omat raha-asiansa siihen kondikseen bisneksen avulla, tai muutoin, että ei tarvi miettiä aamuseitsemän herätystä ja aftergamen missaamista jätkien kanssa. Onhan tämä sillee jännä kansa, että työtä pidetään järjettömän suuressa arvossa, mutta silti siitä valitetaan eniten. Ja työtä tekemättömiä katsotaan kieroon.
Kai ihmisellä tässä maassa ja maailmassa on oikeus aloittaa viikonloppunsa vaikka tiistaista ja jatkaa seuraavaan maanantaihin asti, mutta onko kenenkään toisen velvollisuus rahoittaa sitä. Monet ajattelevat niinkin, että käymällä huoraamassa kahdeksan tuntia päivässä jonkun työnantajan leivissä, avaa se mahdollisuuksia toteuttaa itseään eri tavoin.