Kuvio on loppujen lopuksi sillä tavalla yksinkertainen, että nämä urheilijat, näyttelijät ja taiteilijat eivät ole ihan siellä etupenkillä korva höröllä kuunnelleet, kun taloustietoa on opetettu. Uran päällä ollessa rahaa on virrannut ja sitä on sen mukaan käytetty, yleensä kaikkeen turhaan. Sitten uran päätyttyä rahahanat väännetään kiinni, mutta elämäntyyli ei kuitenkaan muutu. Tuohon vielä päälle pari klassista perskärpästä ja pyramidihuijaria supisemassa korvaan hyviä ideoitaan, niin kyllä se vankempikin korttitalo romahtaa.
Mun ystäväpiirissä on yksi taiteilija, joka on niittänyt maailmalla omalla alallaan kovaa mainetta ja tehnyt pitkällä urallaan fyrkkaa miljoonia. Juuri joutuivat muuttamaan pienempään asuntoon, kun tulotaso ei enää kestänyt entisessä lukaalissa elämistä. Tää kaverini ei vaan yksinkertaisesti välitä rahasta tuon taivaallista ja on muutenkin synonyymi sanalle boheemi. Mutta hän on kuitenkin onnekas, sillä vaimo pitää huolen (sen minkä pystyy) hänestä ja pyörittää taloutta. Vaimon kokopäiväduuni onkin ennaltaehkäistä ja yrittää korjata tuhoja mitä tää kaverini ehtii kylvää talouden saralla. Jos hän itse pääsee lennon varaamaan, niin se on satavarmasti ykkösluokassa... jne..
Kyseessä ei suinkaan ole tyhmä kaveri (noin niinkuin muutoin), mutta rahanpäälle hän ei ymmärrä ja ennenkaikkea välitä tuon taivaallista. On juuri nyt myymässä oikeuksia kaikkeen tuottamaansa materiaaliin. Hintapyyntö rapeat 7 milliä. Sillä taas pärjää vähän aikaa, eli ainakin seitsemän vuotta.
Hullultahan tämä kuulostaa meille taviksille, mutta noi kaverit elääkin ihan muissa sfääreissä. Minä tulisin loppuelämän toimeen oikein makoisasti, jos pankkitilille tipahtaisi milli sijoituspääomaa.
Sitten päinvastainen esimerkki... Eikös Kekestä aikanaan sanottu, että kukaan ei ole tahkonnut niin paljon rahaa yhdellä (tuuri) mestaruudella, heh.
