Onko minulle kehittymässä lukihäiriö vai enkö osaa lukea oikeistoa, kun minusta Viljurin tekstit ovat kauhean vaikealukuisia?
Esimerkiksi tämän postauksen "Asiasta toiseen"-jälkeinen teksti piti tavata noin kolmasti.
Kysymyksessä on myös muualla kuin oikeistossa ilmenevä piirre siitä, että kun tuottaa tekstiä liian "tajunnanvirtamaisesti" (ja vielä samaan aikaan useitakin eri asioita mielessä ja mahdollisesti jokin ulkopuolinen häiriötekijä), niin itse teksti ja pointti saattavat hyppiä moneenkin suuntaan itse tekstiä konkreettisesti lyödessä näppäimistöltä sisään... (lue: teksti on huonoa, ilman erityisempiä selityksiä)
Tämä tietty tajunnanvirtamaisuus on kuitenkin tarkoitukseni, homman pitäisi olla hauskaa, mahdollisista mielipide-eroista huolimatta, sillä ainakin joskus hieman suuremmalla pakertamisella ja miettimisellä tulee tuotettua helpompilukuisia ja ennen kaikkea lauserakenteiltaan ja muilta osin oikeakielisempiä tekstejä. Mutta se taas maistuu oikealta työltä, ja tänne kirjoittelun on taas tarkoitus lähinnä purkaa joitain paineita.
Toinen asia on siinä, että en ole oikein sinut vieläkään läppärien kanssa työskentelyyn. Tai siihen, että minulla on jonkinasteinen lukihäiriö taustalla, vaikka ei se aikanaan estänyt esimerkiksi kieliopillisesti täysin virheettömän ylioppilasaineen tai muutaman muun paperin kirjoittamista.
Kolmas asia lienee siinä, että "juristeriassa" on niin turvallista kirjoitella moniselitteisiä ja vaikeasti avautuvia lauseita, koska liian suorasanaisesti kirjoitetuista lauseista (esimerkiksi ilman konditionaali- ja potentiaalirakenteita) joutuu oikeasti vastuuseen. Vaikka itse asiassisältö olisikin täysin oikein. Tekstiä kun tulkitaan niin eri tasoilla ja merkityksissä.
Nimimerkillä "kokemusta on".
Viimeksi muokattu: