Itseäni ottaa entien päähän nämä kannattajien väliset erimielisyydet ja jakautuminen kahteen tai kolmeen ryhmään. KHL-puolustajista suurin osa tuntuu pitävän itseään parempina faneina, ja heittää rasismi/venäjäviha- kortin pöytään, aina, kun joku ihan asialliseenkin sävyyn kritisoi KHLää ja sitä, että tunne puuttuu tai ei muuten vaan kiinnosta. Sitten on se toinen ääripää, KHL-vastustajat, ketkä myöskin hyökkäävät heti näiden puolustajien kimppuun, ja syyttää miten heidät on aivopesty KHLän propagandalla.
Missä yhteishenki? Tämä kaikki alkoi juuri tästä KHLään siirtymisestä, siihen vielä kirsikkana kakun päälle kaikkien aikojen turhin hankinta, Jere Karalahti, joka jakoi viimeisetkin fanit kahtia. Oltiin puolesta tai vastaan. Ai että miten haikeudella muistelen vuosia 2010-2013. Jokerikiekko oli kaunista, etelääpäty eli kulta-aikaansa ja kaikilla oli kivaa. Niin kauan, kun KHLssä pelataan, en usko, että tätä fiilistä enään saa takaisin. Surullista.
Itsekin olen siirtynyt enemmän viihdekäyttäjäksi. Katon 85% matseista kotona Viaplaystä, ja jos Jokerit on tappiolla, niin kynnys telkkarin sulkemiseen on paljon alhaisempi kuin liiga aikoina. Peleissä käyn lähestulkoon vain, jos pääsen kaverin kausikortilla tai kaverin duunin kautta ilmaiseksi sisään. Tappiot pyyhkiytyy hetkessä pois mielestä, ja voitot maistuu vain "ihan kivalta".
Tämä olisi voinut mennä tuonne Millä Fiiliksillä?- ketjuun, mutta laitetaan nyt tänne.