Hyvästelkäämme Jarmo Myllys!

[Salkkis]

Elämä jatkuu, vaikka kiekkoura loppuukin, onnea ja menestystä siviili jamollekin.

 

[Arnold]

Hyviä eläkepäiviä Jamolle!

Mahtaako Myllys muistaa tai kuulikohan edes Ässät-SaiPa -pelissä känniavautumista. Jos kuuli, niin "Jamo siit on 10 vuotta!". Ja hymiö.

 

[lihaani]

SaPKo:n junnuista tähän päivään. Maailmanmestaruudesta Hjallis-areenan "kenttämestarin erikoiseen". Paljon on peliuralle mahtunut.

Kun syksyllä Lahdessa katselin Jamon ja Nupen otteita vastkkaisissa päissä, niin tuli mieleen isä ja poika. Niin samantyylisiä he olivat. Todellisia puolustuksen liidereitä. Pahansisuisia mailataitureita. Toinen heistä poistuu Saimaalle kaloja narraamaan.

Kireitä siimoja Sinulle Jamo!

 

[Rommeli]

Re: Hienoa

Viestin lähetti ÄssÄ
että tajusi vihdoin lopettaa, tämän maan yliarvostetuin maalivahti kautta aikojen.

Olet varmaan seurannut jääkiekkoa kautta aikojen... :-) Oletkohan tutustunut nimiin Sulander, Ketterer...? Siinä sinulle yliarvostettuja maalivahteja.

 

[Johto]

Kiitokset Jamolle menneistä vuosista, mies pelasi kahteen otteseen Lukossa ja torjui Lukolle hopeaa keväällä -88 ja pronssia keväällä -94. Todella värikäs persoona ja näyttäviä torjuntoja hakenut maalivahti, joka muistetaan myös Suomelle maailmanmestaruuden torjuneena maalivahtina.

 

[smasa]

Kiitoksia hienoista maajoukkuepeleistä, erityisesti maailmanmestaruudesta ja sympatiat siitä Hjallishallin rännikiekkomaalista. Hieno ura maajoukkueessa ja Ruotsissa, NHL jäi valloittamatta ja Suomen toisessa tulemisessa oli jo kova jäähdyttelyn maku. Legendoja tarvitaan aina ja Jamon mailapeli ja temperamentti on juuri sitä.

Kiitos, menestystä ja leppoisia eläkepäiviä Jamo!

 

[JustinCase]

Respect, The Jamo.

Tietysti huipulla tai huippukauden jälkeen olisi ollut kiva lopettaa, mutta hieno ura jokatapauksessa.

Suomen kaikkien aikojen paras maalivahti....heti Kari Takon jälkeen.

 

[Jack Ace]

Tänks Jamo. Hyviä eläkepäiviä...

Kyllä sä niin monta kertaa Lukonkin paidassa Ässiä kiusasit.

 

[puna-hundi]

Kuka on Jamon jälkeen SM liigan molari-nestori? Onhan se Lundell, onhan, onhan?

 

[Espoon Siniset]

Viestin lähetti puna-hundi
Kuka on Jamon jälkeen SM liigan molari-nestori? Onhan se Lundell, onhan, onhan?

Ei ole. Lundellia vanhempia ovat Roloson ja Wallinheimo.


Hienon uran Jarmo kiistatta pelasi, ja oli hieno nähdä hänet kahden vuoden ajan myös Bluesin paidassa. Valitettavasti vain SM-liigassa hän ei onnistunut maalinteossa.

 

[Groove Armada]

Hyvästi, Jarmo Myllys!

 

[RV16]

Pakko kunnioittaa äijää joka vie ainakin liigan kokemattomampia tuomareita kuin pässiä narussa höpinöillään.

 

[Memmu26]

Kaikkiaan mielestäni hieno maalivahti!

Halusi väkisin Espoon Sport academyssä kerran kirjoittaa mun käteen mustalla tussilla Jarmo Myllys Blues-pelin jälkeen, vaikka kovin koitin selittää, etten kannata Bluesia, hehe. Huumorimiehiä. Parhaiten hänestä jäi mieleen tietysti maajoukkuepelit, mutta myös Tapparan mestaruuskaudella katsomoprovo "Jaaamooooo, Jaaaamooo" :) Ja se muuten toimi...

 

[NHL]

Kiitos Jamo, mahtavan uran pelasit! Kaapista löytyy edelleen 140senttiselle tarkoitettu Suomen maajoukkueen pelipaita Myllyksen nimellä varustettuna!

 

[Alkiolainen]

Kiitos Jamo

kaikista hienoista vuosista! Vieläkin tässä katkerana mietin, mitä Curren päässä liikkui Lillehammerin Kanada-välierässä, kun maalille laitettiin Jukka Tammi. Sanoisin, että siinä meni olympiakultaa!

 

[Everton]

Hei-hei Jamo! Loistava maalivahti, leppoisa persoona ja kaukalossa show-puolenkin taitava taistelija.

Ja kiitokset KooKoo-kaudesta. Se oli tärkeä juttu meille - ilmeisesti myös sinunkin urallesi.

 

[Jone29]

Kiitos Jamo. Olet suurista suurin!

 

[OikeaPakki]

Kukas nyt tekee piruetit kulmassa seivin jälkeen ja kuka tarjoilee roikkusyötön vastustajan siniviivalla kyttäävälle hyökkääjälle?

No joo, olihan noita huippuhetkiä Jamolla riittävästi. Sekä iki-ihania että niin katkeriakin.

Eipä muuta kuin uutta matoa koukkuun vaan Saimaan vesillä ja kenties maalivahtivalmentajana jossain päin maailmaa..

Kiitoksia peleistä, Jamo! Vimonen vanhan pystytyylin taitaja.

 

[Leiska]

Jamolle kiitokset menneistä vuosista, yksi parhaista.

 

[MC61]

En nyt viitsi ihan hyvästejä jättää, mutta kiitokset ainakin!

Eli kiitos Jamolle loistavista hetkistä - etenkin maajoukkueessa!

Kobrakäsiä ja -jalkoja ei ole veskarien joukossa liikaa. Nykypäivänä luotetaan lähinnä ylisuuriin varusteisiin - sellainen maalivahti ei luonnonlahjakkuus Myllys koskaan ollut.

 

[iiron_troikka]

Kaikki loppuu aikanaan..

Kuten itsekin Hippoksella JYP-SaiPa pelissä tämän vuoden puolella ajattelin, on kuluva kausi "Jamon" viimeinen. Vieläkin Myllys oli kahdessa näkemässäni pelissä JYP:ä vastaan SaiPan parhaita pelaajia, vaikka takkiin tulikin molemmilla kerroilla. Se mailankäsittely on vieläkin jotain ylivertaista SM-liigatason maalivahdille.

Ja tottakai Myllys ansaitsee ketjun myös täällä SM-liigan puolella- käsi pystyyn, kuka nimittäin lukee SaiPa-osiota säännöllisesti jos ei ole seuran fani?

Yksi oikeasti Suomen legendaarisimpia maalivahteja lopettaa pelaamisen. Ja joo joo, "asiantuntijat"- oli varmasti joku Wiitalan Unto silloin joskus 30-luvulla Brahen pallokentällä varmasti parempi, mutta se on ja pysyy, että ensimmisen arvokisamitalin Calgaryssä torjui Jamo. (Vaikka Tammi olikin tuon hopeaa tuoneen Neuvostoliitto-pelin maalissa). Ja sen maailmanmestaruuden myös.

Kiitos hienoista hetkistä. Jään kaipaamaan.

 

[Hejony]

Jamo on minulle henk.koht. toinen näistä puolijumalan asemaan nousseista kiekkoilijoista, SK:n ohella. Siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi tämä lopettamisilmoitus pisti miettimään. Muistelemaan.

Jamon uran nousukiitohan ei todellakaan alkanut siitä mistä hänet muistetaan, eli MM-Kullasta '95, vaan kymmenisen vuotta aikaisemmin Tampereen Ilveksen maalilla. Ilves-uran tähtihetki osui kiistämättä vuoden 1985 finaaleihin, joissa Jamo herätti Ilveksen henkiin tuskallisesta 2-0 tappioasemasta asti. Jamo voitti Ipalle kaksi seuraavaa ottelua, mutta Tammi palasi maalille viidennessä ottelussa, torjuen Ilvekselle Suomen Mestaruuden.

Tuohon aikaan Ilveksellä oli kaksi Suomen parasta maalivahtia, ja Taistoa oli vaikea ohittaa, joten Myllys otti ja lähti. Raumalle.

Lukon maalilla vuonna 1987 Jamo tarjoili Ilvesfaneille katkeraa kalkkia. Välierissä runkosarjan ylivoimaisesti voittanut Ilves kohtasi selvääkin selvemmän altavastaaja Lukon. Jarmo Myllyksen roolia ottelusarjassa kuvaa ehkä parhaiten tämä katkelma:

"Yksittäisistä pelaajista ratkaisevin oli Jarmo Myllys, joka torjui kuin kummajainen vieraalta planeetalta ja sai Ilveksen tehomiehet näyttämään kaupuningosapelailijoilta. Hän jätti Jukka Tammen selvästi varjoonsa. Kauden jälkeen pelaajat äänestivät Jamon Kultaisen kypärän voittajaksi.

-Kerrankin se torjui päällään tyhjästä maalista, tuhahtaa Mika Nieminen.

-Kyllä Myllys oli suurin syy lopputulokseen. Me hakattiin päätä Jamoon ja alettiin tuskastua ja turhautua. Silloin homma menee väkisin yrittämiseksi. Kaikki odotti meidän voittavan, Jyrki Lumme miettii.

-Ei se perätöntä ole, että playoffit ovat eri pelejä. Kyllä silloin huomaa, että kaikki antavat itsestään silloin vähän enemmän. Taklataan, luistellaan ja yritetään parasta, Myllys väittää. -Ilveksen olisi kyllä pitänyt voittaa silloin mestaruus."

Veijareita ja Virtuooseja

Lukon kausien aikana Myllys löi itsensä läpi myös maajoukkueessa, torjuen yhdessä vanhan seuratoverinsa Jukka Tammen kanssa Suomelle hopeaa Calgaryn Olympialaisista.

Raumalla vietettyjen vuosien jälkeen Jamo vietiin NHL:ään. Tie änäriin ei kuitenkaan koskaan auennut, eipä siihen tosin paljoa mahdollisuuksiakaan annettu. Lopulta pelejä kertyi Minnesotan ja San Josen maaleilla yhteensä 39.

Jarmon palattua Suomeen monet kuvittelivat uran, ainakin maajoukkuesellaisen, olevan auttamattomasti ohi. KooKoossa pelattu vuosi kuitenkin palautti Jamon itseluottamuksen, ja seuraavalla kaudella olikin taas edessä valinta SM-Liigan All Stars-kentälliseen Lukon veräjänsuulla. Tuosta vuodesta alkoi myös huikea, ikimuistettava kausi Jamo uralla.

Siirto Luulajaan ja siellä esitetyt otteet nostivat Myllyksen luulajalaisten silmissä korkeimpaan mahdolliseen asemaan, kuningasperhe seurasi siinä heti perässä. Jamo teki Ruotsissa lukemattomia ennätyksiä, mm. nollapeleissä, iskien lisäksi pari maaliakin. Myllys torjui Luulajalle myös Ruotsin mestaruuden.

Samaan aikaan kun Myllystä palvottiin Luulajassa, oli sama operaatio käynnissä myös Suomenmaalla. Jamo torjui Suomelle hopeaa ensin Lillehammerin kisoista '94, ja olympiakullankin esti vain Curren omituiset maalivahtivalinnat. Muutama kuukausi myöhemmin Myllys antoi Suomelle mahdollisuuden MM-Kultaan, torjumalla puolisen tusinaa rankkaria Kanadan tähtipelaajilta Milanon MM-Kisoissa.

Vuotta myöhemmin Jamo oli edelleen uransa huipulla, ja tällä kertaa tärppäsi. Suomi voitti MM-Kultaa, ja kansa sekosi. Myllyksen osuutta voitossa on turha vähätellä, playoffseissa Jamolle upposi tasan yksi maali.

Wienin MM-Kisoissa 1996 Myllys ei ollut parhaimmillaan, ja Suomi putosi jo puolivälierissä Kanadalle. Kotikisoista 1997 monille on jäänyt erityisesti mieleen Hartwall Areenalla nähty kummallinen pomppu, joka johti tappioon Tshekkiä vastaan. Myllys pelasi tuossa kotiturnauksessa mainiosti, mutta jälleen sitä pahuksen Kanadaa vastaan tapahtunut loukkaantuminen päätti Jamon kisat.

Vuosi 1998 ja Naganon olympialaiset olivat pilata Myllyksen maineen, mikä IMO tuntuu varsin käsittämättömältä. Ilman Jarmon huipputorjuntoja Ruotsia vastaan sitä kuuluisaa Venäjä-peliä ei oltaisi koskaan nähtykään. Muutenkin lienee varsin harvinaista, että läpiajomaalit heitetään maalivahdin niskaan, voisihan sitä nimittäin kuvitella että siinä on kenttäpelaajillakin osuutensa. Saman vuoden MM-Kisoissa Jamo oli vielä mukana, mutta siellä valta vaihtui lopullisesti, ja Sulander astui ykkösveskarin varusteisiin. Epäonnistuen, kuten jälkeenpäin huomattiin.

Luulajan aikakauden jälkeen Myllys palasi Suomeen, Espoon Bluesin maalille. Ensimmäisellä kaudella veteraanille ladattiin aivan liian kovat odotukset, ja kausi osoittautui pettymykseksi suurelle yleisölle. Toisella Bluesin kaudella nähtiinkin jo sitä vanhaa Jamoa, Myllys torjui hienosti Blues-Tappara playoff-ottelusarjassa, mutta Tappara eteni lopulta jatkoon ja sitäkautta mestaruuteen.

Kahdella viimeisellä SaiPan kaudella olikin jo selvää jäähdyttelyä havaittavissa, varsinkin viimeisellä kaudella motivaatio lienee ollut varsin alhainen.

Pikku knoppina muuten, Myllys oli ensimmäinen suomalainen jonka paita nostettiin hallin kattoon ulkomailla, vuonna 2002 kyseisen operaation suoritti Luulaja.

Jamo, kiitos näistä vuosista, kiitos niistä riemunhetkistä joita olet tarjonnut meille kiekkojännäreille niin seura-kuin maajoukkueessakin. Sinua ei unohdeta, olet Legenda.

 

[Roku]

Kesällä 1986 rupesimme katselemaan Rauman kaduilla että tuoko se on se Lukon uusi veskari? Tuommoinen mulkun mittainen tappi? No ei hyvin mene Lukollakaan, ei.

Hyvin ei ainakaan mennyt meillä ennakkoarvioissamme, sillä jo parin pelin jälkeen Jamo oli pelannut itsensä raumalaisten kiekkokatsojien sydämiin. Avauskaudellaan Lukossa Jamo oli varsinkin alkukaudesta huikea ja monesti pelkästään hänen ansiostaan Lukko pärjäsi, sitten kun kausi rupesi vanhenemaan niin nuori poika ei jaksanut yksin porukkaa kannatella. Jamo keräsi ensimmäisellä Lukko-kaudellaan peräti 40 jäähyminuuttia ja nekin melkein kaikki jo ennen joulua, eli silloin kun hän parhaimmillaan oli. Semmoinenkin hetki tuossa kauden 1986-87 alkuhetkillä nähtiin että Jamo johti SM-liigan jäähypörssiä, muistaakseni kahdessa ensimmäisessä Lukon pelissään hän otti molemmissa 10-minuuttisen, ja myöhemmin syksyllä -86 oli osaltaan hiillostamassa myös Mal Davisia pimenemään täysin Äijänsuon illassa.

Toisella Lukko-kaudellaan Jamo sitten torjui Lukolle mitalin, hopeisen sellaisen ja löi itsensä lopullisesti kiekkomaailman tietoisuuteen torjumalla Calgaryn olympiakisoissa -88 Suomelle ensimmäisen arvokisamitalin, Jukka Tammi sitten kirkasti Jamon torjuman pronssin vielä hopealle mutta ilman Jamoa Suomi ei tuossa turnauksessa olisi yleensäkään mitaleilla ollut.

NHL-ura oli mitä oli, Kari Takko ja Jon Casey olivat liian kovia ohitettaviksi, mutta onneksi sentään yksi tuohon aikaan Kolmostelevisiosta tulleista NHL-peleistä oli Minnesota-NY Islanders jossa Jamo pääsi pelaamaan.

KooKoon kautta Jamo lopulta tuli takaisin Lukkoon, ja torjui Lukolle pronssimitalin keväällä 1994. Moni ajatteli keväällä 1993 kun Petr Briza lähti Saksaan, että "siinä onkin Lukolla tekemistä jotta Brizalle löytyy korvaaja", mutta korvaaja löytyi ja itse asiassa vielä Brizaa parempikin veskari.

Pronssijuhlien jälkeen Jamo lähti Ruotsiin ja Luulajaan, jossa hän nousi vähintään yhtä suureen suosioon kuin Raumalla. Raumalle jäi Jamosta monta hyvää muistoa ja paljon erilaisia tarinoita, sillä jos Jamo oli värikäs pelaaja kaukalossa niin vauhtia ei puuttunut kaukalon ulkopuolellakaan.

Jamo yhdistettiin Lukkoon vielä kerran, kaudeksi 2001-02. Tiedä sitten miten paljon noissa puheissa oli perää, mutta tiettävästi Jamo itse ihmetteli sitä ettei Lukko ottanut yhteyttä tuolloin kun hän Luulajassa lopetti ja Suomeen palasi. Joka tapauksessa Jamo tarjosi vielä Bluesin ja SaiPankin paidassa Äijänsuolla monta loistavaa hetkeä, vaikka väärässä joukkueessa pelasikin.

Minulle Jarmo Myllys on Suomen kaikkien aikojen paras maalivahti, ylivoimaisesti. Ja Jamolla on varmasti vielä paljon annettavaa jääkiekolle vaikka pelaajaura nyt loppuikin, sanoihan hän itsekin tänä aamuna radiossa että maalivahtivalmennus kiinnostaa.

Hyvää jatkoa sinulle Jamo, mitä sitten ikinä päätätkin jatkossa tehdä. Ja kiitos loistavista hetkistä niin seura- kuin maajoukkueessakin.

 

[werther]

Re: Kaikki loppuu aikanaan..

Viestin lähetti iiron_troikka
Ja joo joo, "asiantuntijat"- oli varmasti joku Wiitalan Unto silloin joskus 30-luvulla Brahen pallokentällä varmasti parempi, mutta se on ja pysyy, että ensimmisen arvokisamitalin Calgaryssä torjui Jamo. (Vaikka Tammi olikin tuon hopeaa tuoneen Neuvostoliitto-pelin maalissa). Ja sen maailmanmestaruuden myös.

Sen verran viilaan pilkkua, että Suomen ensimmäinen arvokisamitali on EM-hopea 1962 MM-kisoista joita Itä-blokin maat boikotoivat. Mutta ketjun aiheeseen sen verran, että Jamolle isot kiitokset huikeasta urasta. Harva maalivahti on tuonut niin paljon väriä kentälle.

 

[Torsti]

Ketjun avaajan suosikkijoukkue kertoo jotain Jamon ja Tapparafanien suhteesta Myllyksen Blueskausilta. Parhaiten jäänyt mieleen, kun koko Hakametsä huutaa playoffseissa "Jaaaamoooo, Jaaaamoo", Myllyksen päästämän maalin jälkeen ja Jamo pääsi kuittailemaan Bluesin mentyä ottelusarjassa 3-2 (?) johtoon tuulettelemalla Tapparan fanikatsomon edessä.

Ja kukas täällä sanoi, että Suomi voitti maailmanmestaruuden Tukholmassa, koska Ruotsi oli täysin paska? Katsoppas finaalin ensimmäinen erä nauhalta ja laske montako kertaa Myllys pelasti aivan varman maalin. Samoin ensimmäisessä Ruotsi- ottelussa, josta Suomen kiito alkoi, Myllys piti Suomea vaikeilla hetkillä pystyssä kuin muuri. Muistan pikkupoikana laskeneeni Myllyksen päästäneen kaksien peräkkäisten mm-kisojen pudotuspeli vaiheen kuudessa pelaamassaan ottelussa yhteensä vain 2 (!!) maalia. Siis Italiassa 94 ja Tukholmassa 95. Eivät vastustajat toki mitään mielettömän kovia olleet. Kanada (joka tosin teki toisensa rankkarista), Ruotsi, USA...

Kyllä Jamo on yksi suosikkivahdeistani. Vanhemmiten alkoivat ilmeisesti reaktiot hieman hidastua ja pienen koon vuoksi ei enää tullut niitä aivan huippuotteluita kuin satunnaisesti. Tosin en kaikkia Myllyksen matseja ole nähnyt, mutta sellainen kuva Jamon loppuajoista jäi.

Kiitos hyvistä muistoista ja kalaonnea.