Kun loistava maalivahti ja hieno persoona lopettaa mahtavan uransa, upeat muistot miehen pitkältä peliuralta palaavat mieleen; Calgary, Lillehammer, Milano, Tukholma, Nagano ja Zurich... Ilves, Lukko, North Stars, Wings, Sharks, Blades, KooKoo, Luleå, Blues, Saipa, HV 71... Paljon taittui Jamolle uran varrella kilometrejä, monta paikkaa tuli nähtyä, paljon koettua ja monta legendaarista saavutusta niin kentän sisältä kuin sen ulkopuolelta saatua.
Ensimmäinen muistoni Jamoon liittyy vuoteen 1985 kun pääsin seuraamaan paikan päältä Turussa ja Tampereella miehen upeaa playoff sarjaa TPS:aa vastaan, jossa mies käänsi tappioon menneen sarjan Ilvekselle. Ilman Jamoa Suomen legendaarisimman kiekkojoukkueen Tampereen Ilveksen edellinen mestaruusvuosi olisi ehkä edelleen vuosi 1972. Toisaalta ilman Jamoa se voisi hyvin olla myös vuosi 1987...
Lukko vuosinaan mies nousi liigassa ykkösmaalivahdiksi, torjui Raumalle hopeaa ja vei Suomen Calgaryssa mitaliin. Suuri meriitti saavutettiin vuonna 1995. Vuonna 1994 alkaneelle Luuleå uralle mahtuu myös paljon hienoja muistoja. Jamo pelasi samassa joukkueessa lupaavan puolustajan Mattias Öhlundin kanssa ja oli voittamassa joukkueelle organisaation ensimmäistä kultaa.
Luleån paidassa vietettyjen upeiden vuosien johdosta Myllystä pidetään monen Ruotsalaisen kiekkofanin papereissa edelleen sarjan kaikkien aikojen maalivahtina eikä syyttä. Pelkästään viiden kauden aikana torjutut 29 nollapeliä nykyistä hyökkäävämmän tyylin aikana riittävät kertomaan miehen taidoista ja onnistumisesta pohjois-ruotsissa paremmin kuin hyvin.
Myllys otti uransa aikana suuria saavutuksia siis kaikilta muilta areenoilta paitsi NHL:stä. NHL uran alku oli toki lupaava kun mies syrjäytti ensimmäisen harjoitusleirin aikana kaksi kokeneempaa NHL maalivahtia Jon Caseyn ja Kari Takon ja pääsi pelaamaan North Starseissa kauden 1988-89 kaksi ensimmäistä peliä. Koska joukkue kuitenkin hävisi pelinsä, maalivahtia vaihdettiin ja loppukaudesta "nimetön mies" ei paljon pelannut.
Pari seuraavaa kautta meni pääosin farmissa jossa Jamo valittiin niin vuonna 1990 kuin vuonna 1991 IHL liigan all-starsiin. San Josessa pelattu kausi 1991-92 oli Jamon parasta aikaa NHL:ssä ja hän torjui kauden aikana tulleesta loukkaantumisestaan huolimatta lähemmäs 30 pelissä jättäen taakseen pelatuissa otteluissa Arturs Irben. Tähän kauteen Jamon NHL ura päättyikin sillä mies ei halunnut pelata enää seuraavana kesänä tulleen seurasiirron jälkeen Toronton farmissa.
Mies palasi Eurooppaan, loisti mainitut kaudet Luleåssa ja Suomen maajoukkueissa ja päätyi lopulta monen mutkan kautta Lappeenrantaan, jossa lopetteli hienon uransa ja siirtyi tästä vuoden 1985 mestarijoukkueesta toiseksi viimeisenä pelaajana eläkkeelle. Tästä mestarijoukkueesta peliuraansa jatkaa enää vain yksi pelaaja, Raimo Helminen.