Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
On tainut kerran tulla Mollen Tuntemattomasta se pitkä versio ja kerran se "virallinen". Siis yleensäkään töllöstä. Voi olla, että muistan väärinkin.
On tainut kerran tulla Mollen Tuntemattomasta se pitkä versio ja kerran se "virallinen". Siis yleensäkään töllöstä. Voi olla, että muistan väärinkin.Luulin että ne vuorottelevat eli joka toinen vuosi uusi versio ja joka toinen vanha?
On tainut kerran tulla Mollen Tuntemattomasta se pitkä versio ja kerran se "virallinen". Siis yleensäkään töllöstä. Voi olla, että muistan väärinkin.
Ei niitä varsinaisesti ole ensimmäistäkään, siksi kai lainausmerkit tekstissäsi. Sota-ajan eläneet sukupolvet hakevat monille juhlapäiville kontekstia viime sotien kokemusten kautta, ymmärrettävästi. Itsenäisyyspäivän ja pyhäinpäivän aikoihin sodassa menneet sukulaiset palaavat monille mieliin, vaikka kaatuneiden henkilökohtaiset muistot koskettavat yhä pienempää osaa suomalaisista. Kaatuneiden lapset ovat nuorimmillaankin jo jäämässä eläkkeelle.On mielestäni sikäli oikea havainto, että sodalle "pyhitettyjä" päiviä on Suomessa varsin suuri määrä. Mielelläni näkisin näin itsenäisyyspäivänä kunnon pitkän dokumentin Suomen historiasta.
Mielestäni voitaisiin siirtyä siihen, että Suomen itsenäisyyspäivänä voitaisiin näyttää tv:ssä ohjelmia jostain muustakin kuin talvi- tai jatkosodasta. Ottaen huomioon että Suomi kuitenkin itsenäistyi 1917, eikä 1939. Ei ihme, että yliopistoon päässeet BB-kilpailijat ovat hämillänsä, että koska se Suomi itsenäistyikään.
Dokumentti Sibeliuksesta, Venäjän sortokausista, Eugen Schaumannista tai vaikkapa Suomen kuningashankkeesta olisi paikallaan.
Älä muuta sano. Asia kaiketi vain on niin, että vielä kun sodat nähneitä ja heidän jälkeläisiään on hengissä, niin itsenäisyyspäivä on omistettu kunniavelalle heitä kohtaan(jota ei koskaan pystytä maksamaan). En tiedä miten muualla maailmalla suhtaudutaan hävittyihin sotiin, mutta ainakaan Suomessa ei jollain tapaa ikinä tunnuta päässeen niistä yli. Ikään kuin ei osata sanoa, että "Ookoo, kaikkemme tehtiin, mutta pataan tuli lopussa. Se siitä." Puhutaan torjuntavoitoista, mutta samaan aikaan surraan menneitä alueita. Ristiriitaista.
Dokumentti Sibeliuksesta, Venäjän sortokausista, Eugen Schaumannista tai vaikkapa Suomen kuningashankkeesta olisi paikallaan.
Tuntemattomasta Sotilaasta voisi joskus näyttää sen paremman, eli Mollbergin version. Ei joka vuosi jaksaisi katsella sitä keski-ikäisten ylinäyttelijöiden rillumareita.
Ei mulla muuta. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Ei sitä punikkidesanttiversiota tarvitse näyttää. Vaikka Laineen versiossa onkin liian vanhoja ukkoja, on se kuitenkin se The tuntematon eikä mikään punikkien paraatimarssi.
Veteraanit ovat konkreettinen muistutus nuoren kansan itsenäisyystaistelusta, joten on jollain tapaa luonnollista, että heidän kokemuksensa vievät paljon huomiota tässä yhteydessä. Monilla vanhemmilla kansakunnilla vastaavaa taakkaa ei ole, ja samanikäisillä naapureilla oli hiukan toisenlainen kohtalo. Aika tehnee tehtävänsä.Sivujuonne joka on onnistunut varastamaan kipuilullaan olennaisen. EU:n pohjoisimpana maakuntana emme luonnollisesti pitkään enää halua nostaa jalustalle sotaisimpia piirteitämme.
Mikä siinä on niin ristiriitaista?Puhutaan torjuntavoitoista, mutta samaan aikaan surraan menneitä alueita. Ristiriitaista.
Olen samaa mieltä monesta pointistasi, mutta kuten tuossa yllä jo kirjoitin, on asia vielä niin konkreettisesti muistoissamme, että on aika luonnollista itsenäisyyden peilautuvan 2. MS:n kautta. Lisäksi roolimme sodassa oli kuitenkin sen verran erikoislaatuinen verrattuna moneen muuhun maahan, että sen rooli korostuu myös siksi. Suomi oli ottavana osapuolena suurvallalta, jonka edessä lakosi jokunen valtio, mutta säilytti itsänäisyytensä. Sotaan osallistuneiden muisto on vielä niin tuore ikäpolvellamme, että olisi mielestäni pikemminkin irvokasta, jos se kuitattaisiin sivuseikkana. Luulen, että ajan myötä asiat asettuvat tasapainoon, ja ehkä jo lapsemme viettävät aikaansa joulukuun kuudentena muunkin kuin tuntemattoman parissa.Itsenäisyyspäivänä pitäisi tosiaan käsitellä suomalaisuutta yleisesti ja se on paljon enemmän, kuin pelkkä toinen maailmansota...
On jopa hiukan halventavaa suomalaisuutta kohtaan, että itsenäisyyspäivä tuntuu kokonaan keskittyvän toisen maailmansodan ympärille.
"Punikkidesanttiversio"? Sinulla on varmasti tähän joku selitys.
Kaikki upseerit näytettiin punikki Koskelaa lukuunottamatta vastenmielisinä natseina ja jatkosota näytettiin turhana valloitussotana. Neukkuvangit näytettiin sympaattisina uhreina.
Vertaappa erityisesti Lammion ja Sarastien rooleja uudessa ja vanhassa.
Mikä siinä on niin ristiriitaista?
Olen samaa mieltä monesta pointistasi, mutta kuten tuossa yllä jo kirjoitin, on asia vielä niin konkreettisesti muistoissamme, että on aika luonnollista itsenäisyyden peilautuvan 2. MS:n kautta. Lisäksi roolimme sodassa oli kuitenkin sen verran erikoislaatuinen verrattuna moneen muuhun maahan, että sen rooli korostuu myös siksi. Suomi oli ottavana osapuolena suurvallalta, jonka edessä lakosi jokunen valtio, mutta säilytti itsänäisyytensä. Sotaan osallistuneiden muisto on vielä niin tuore ikäpolvellamme, että olisi mielestäni pikemminkin irvokasta, jos se kuitattaisiin sivuseikkana. Luulen, että ajan myötä asiat asettuvat tasapainoon, ja ehkä jo lapsemme viettävät aikaansa joulukuun kuudentena muunkin kuin tuntemattoman parissa.
Ja sitten siihen pääasiaan eli hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Kaikesta huolimatta tämä on todella hieno maa, josta voimme olla todella ylpeitä. Tässä kun on jonkin verran tullut muuteltua ympäri Suomea niin ehkä voisikin sanoa, että kotini on Suomi. Tarkemmalla sijainnilla ei ole niin suurta merkitystä. Tämä suomalainen kulttuuri, maisemat ja luonto, urheilu, ihmiset, historia jne. on valtava voimavara.
Kyllä Suomi on myös kansana nuori, vaikka toki vanhempi kuin valtio. Täällä on asunut suomalaisia jo tovin, mutta ei kovinkaan yhtenäisenä kansana, vaan heimoidentiteetti, jos sekään harvaanasutussa maassa, on ollut vahvempi kuin jokin kollektiivinen tietoisuus suomalaisuudesta. Kyllähän se on pitkälti 1800-luvun tuotoksia.Mutta Suomi ei ole kansana nuori. Valtiona toki vielä suhteellisen nuori.
Laineen tuntematon on tietysti klassikko, mutta Molbergin versio sytyttää paljon enemmän kun ylinäytteleminen puuttuu ja esim. Petelius Hietasena on jotenkin todella vakuuttava. Molbergin version voisi hyvin näyttää vaikka yöllä kakkoselta ja Laineen version päivällä kuten tänäänkin.
Kyllä Suomi on myös kansana nuori, vaikka toki vanhempi kuin valtio. Täällä on asunut suomalaisia jo tovin, mutta ei kovinkaan yhtenäisenä kansana, vaan heimoidentiteetti, jos sekään harvaanasutussa maassa, on ollut vahvempi kuin jokin kollektiivinen tietoisuus suomalaisuudesta. Kyllähän se on pitkälti 1800-luvun tuotoksia.