Onhan se hienoa nähdä lasten ilme, kun joulupukki tulee ovesta sisään. Empiviä katseita ... uskaltaakohan mennä syliin, saakohan niitä lahjoja mitä on toivottu... vai tuleeko risuja? Ja lopulta yhteistä leikkimistä uusien lelujen kanssa. "Auta iskä kokoamaan noita Lego Indiana Jones ukkoja...", "Soitetaan noilla rummuilla..." jne. jne. Elämän parhaimpia hetkiä.
Sitä ennen alkaen joulukuun alusta: Siivotaan, siivotaan, siivotaan... "oletko jo siivonnut tietokonehuoneen?...", "miksi et ole siivonnut sitä huonetta", "miksi lupasit siivota sen huoneen, vaikka et ole sitä vieläkään tehnyt" jne. jne. Tähän väliin toteaisin etten ole tätä huonetta siivonnut täysin vieläkään, mutta eipähän kukaan vieraista ko. huoneessa tänään käynytkään...
...ja edelleen: "kenelle pitää lähettää joulukortit?", "hae kaupasta sitä ja tätä", "onko lahjat ostettu", jne. jne. Ja onko sen saatanan tietokonehuoneen romut järjestetty? No eipä ole.
Jouluaattona puolison sukua kylään. Omalta puoleltani yksi (isä), joka viipyi 2h. Syödään, keitetään kahvia, jutellaan niitä ja näitä, laitetaan hienot lautaset esille, paljon erilaisia ruokia jne. jne. Kippoa sinne ja tänne... Kahdella sanalla sanottuna: helvetillistä hässäkkää... Lopulta kuitenkin kello tulee puoli seitsemän, tulee pukki ja pääsee niihin elämän parhaimpiin hetkiin.
Ja nyt kun lapset ovat unilla pääsee myös niihin toisiin elämän parhaimpiin hetkiin. Eli rauhoittumaan. Vetää levyksi sohvalle, ottaa vaikka muutama olut, katsoa ehkä jotain paskaa leffaa tai vaikka vaalia parisuhdetta... kaikkea muuta mitä tämä "joulun odotus" on antanut. Tosin ilman noita paskojakaan hetkiä, ei voisi elää niitä parhaita, joista mainitsin jo tämän viestin alussa.
Hyvää joulua vain kaikille. Kukin omalla tavallaan.