kipe#9 kirjoitti:
Alkaa tämä fyysisyys-keskustelu ottamaan niin pannuun, että jos nyt kaikessa kiukussani sanoisin muutaman sanan.
Sopii, voin kai itsekin jotain sanoa, näin ulkopuolisena. Ei tämä ketju pannuun ota, itse asiassa aika mielenkiintoinen ketju.
Kaikille teille joille fyysisyys tarkoittaa 100 000 km/h vauhtia ja RYSKIS!!! tai hanskojen pudottelua sanoisin vain, että olisi järkevää "opiskella" lajia hiukan muullakin tavalla kuin pintapuolisesti katsomalla urheiluruudun parhaat palat.
Ei kai täällä tuollaisen perään huudella? Siis fyysisyyttä tämän ketjun kirjoittajien mielestä vain hanskaaminen ja taklaaminen. Älä aliarvioi muita. Paljon enemmän täällä ollaan huolissaan molempien päiden maalinedustapelaamisesta ja hyökkäysten päättämisestä suorempaan kohti maalia.
Taklaukset ovat toki pelin näkyvin osoitus fyysisestä pelaamisesta, mutta niiden käyttäminen pitää olla järkevää ja pelitavan mukaista. Olen koko kauden seurannut tätä keskustelua ja olen sitä mieltä, että se on täysin ylimitoitettua ja turhaa.
Ketju tuntuu ehkä ylimitotetulta tai turhalta, jos peilaa sitä pelkästään tähän kauteen tai Rajamäki -tapaukseen. Mutta jos katsoo kehityssuuntaa mihin ollaan menty viimeisten kausien aikana, ymmärrän hyvin osan kannattajista pullikoivan vastaan.
Itse pidän Kärppiä Sm-liigan yhtenä fyysisemmistä joukkueista ja perustan tämän kahteen asiaan. Hyökkäyspään kulmapeleistä kärpät voittavat 70-80%. Maalineduspelaaminen on sm-liigan parasta, jolloin vedot tulevat harvoin maskin takaa ja reboundit saadaan siivottua kulmaan. Pelityyli ei edellytä vastakarvaan pelaamista, vaan pelataan tarkkaa keskialueen ohjauspeliä ja käännetään nopeasti syötönkatkoista vastahyökkäyksiin. Jokainen joukkue pelaa omalla tyylillään, jossa korostetaan omia vahvuuksia. Kärppien kohdalla taito, vauhti, materiaalin laajuus.....
Huutelet täällä kylmien faktojen perään mutta luulempa, että tuo hyökkäyspään kulmamyllyprosentti (70-80%) on mutu -tuntumalla vedettyä hevosenp*skaa.
Omilla vahvuuksilla pelaaminen. Luulempa, että sen tajuaa tässä ketjussa jokainen. Mutta mielenkiintoisempi asia, jota muuten tässä ketjussa on pohdittu, on se, että kuinka lyhyt matka siitä on joukkueen yksipuolisuuteen. Joukkueen pelaajatyyppi on mennyt parin kauden aikana yhä enemmän yksipuolisempaan suuntaan.
Oma vahva mielipiteeni hanskaamisesta on se, että se ei sovi eurooppaan eikä sitä kannata tänne istuttaakkaan. shown ja itse pelin suhde on täällä aivan eri luokkaa kuin rapakon toisella puolella.
Onko joku tässä ketjussa ollut kopioimassa NHL:n peliä tänne SM-Liigaan.
Jos jollakin on vastaväitteitä asiaan niin esittäkää kylmiä faktoja älkääkä vedotko pieniin pelaajiin tai muutamiin tilanteisiin jossa pelaaja ei lähtenyt päättömästi tappeluun mukaan yms.
1. Monipuolisempi joukkue pelaajatyypeiltään on vaikeampi pysäytettävä vastustajalle. Kookkaampi, suoraan maalille menevä laituri toisi uuden ulottuvuuden esim. Viuhkolan -kentän peluutukseen ja uusia aseita ylivoimaan.
2. Värikkäämpi pelaaja, esimerkiksi maalinedustanujakoissa viihtyvä ja niitä järjestelevä toisi vipinää katsomoihin. Aika varmasti pelaaja tulisi fanien ja muiden kannattajien suosikiksi, jo senkin takia, ettei sellaista ole vähään aikaan Kärppäjoukkueessa ollut.
3. Loppukevään peleissä pelkästään vauhtiin ja taitoon luottavat pelaajat ovat usein ahtaalla. Tila vähenee, tuomarilinja löystyy ja psyykkaaminen lisääntyy. Paras kenttä tällä hetkellä Kärpistäkin on ollut kontaktia pelkäämätön Ujick-Bros-Haataja -kenttä. Tähän asti on ollut aika hiljaista osastolla Pesonen, Bilek, Sahlsted, Mustonen.
4. Vaikka fyysisyys ei ole pelkkää taklaamista niin joskus olisi mukava nähdä kärppienkin taklaavan. "Lobster" Lotvonen demostroi jo pari kautta miten äijä ohjataan ja halataan laitaan niin, että ei ryntäile ulos viisikkopuolustuksesta. Varmasti fiksumpaa kuin taklaaminen mutta näyttää katsomoon aika kesyltä.
Ala-asteen liikunnanopettajan sanoista voisi viritellä tämän hetkisen Kärppäjoukkueen moton:
"Jos joku rikkoo tai tekee väärin, niin paras kosto on tehdä seuraavassa vaihdossa maali..."