Ei ole lauantain jälkeen jaksanut lukea yhtään mitään jalkapalloon liittyvää ja eilisen jälkeen vielä vähemmän. Pettymys on iso. Sloveniaa vastaan ei vituttanut niinkään tulos, vaan se tapa millä se tuli. Se oli karsintojen ensimmäinen ottelu, jossa Suomi oli täysi vastaantulija. Tappio oli ihan odotettu lopputulos, mutta se ei, että ottelu oli alle puolessa tunnissa ohi.
Kazakstania vastaan vitutti puolestaan nimenomaan tulos. Ensimmäiseen reiluun tuntiin ei ollut mitään hätää, sen jälkeen Kazakstan sai pilkkumaalin ja paketti hajosi. Jalkapallo on pienten marginaalien laji. Esimerkiksi Håkansilla oli toisella puoliajalla se yksi huippupaikka, josta hän laukoi ohi. Näiden karsintojen Antman olisi laittanut siitä tolpan juureen, peli olisi ollut 2-0 ja Suomella olisi nyt kolme pistettä enemmän. Raakaa peliä tämä on Suomen tasoisen jalkapallomaan kohdalla, kun yksi tuloksellisesti heikko peli tarkoittaa kisapaikan menetystä.
Vaikka olen itse paljon myös Robin Lodia kritisoinut, niin eilinen oli juuri tyyppiesimerkki ottelusta, jossa olisi tarvittu Lodia. Nyt meillä ei ole Littiä, Romaa tai edes Lodia, minkä vuoksi tuosta keskikentän ja hyökkäyksen välistä puuttuu linkki. Kamara on parhaimmillaan pallon kanssa erinomainen siihen asti, kunnes tullaan hyökkäyskolmannekselle. Sen jälkeen ei ole laukausta, ei nähdä linjoja puhkovia syöttöjä, ei pystytä haastamaan puolustajia ja lopputuloksena on lähes poikkeuksetta alibisyöttö kaverille viereen. Jolle on puhdas boxipelaaja ja Pukki pystyy antamaan laadukkaita pystysyöttöjä linjan taakse, mutta ei hänkään vastustajan alhaalla makaavaa linjaa pysty rikkomaan.
Suomen ase näissä karsinnoissa on ollut Antmanin haastot, joilla on saatu vastustajan muotoa rikottua ja siten onnistuttu tekemään tilaa hyökkäyskolmannekselle. Nyt kun ne puuttuivat, niin melko staattiseksi meni hyökkääminen. En päässyt oikein kiinni siihen, millä tavalla tuon Kazakstanin tasoitusmaalin jälkeen yritettiin saada maali aikaiseksi. Jos sinne paikoille ei päästä syöttelemällä, niin siinä tapauksessa on roiskittava keskityksiä boxiin. Sitä asetta vastustajakin käytti varsin onnistuneesti.
Nyt tietenkin Riveä huudetaan pihalle, vaikka enemmän nuo ongelmat on siinä, että Suomelta puuttuu se pelaaja, joka pystyy operoimaan taskuissa ja puhkomaan puolustuslinjoja. Kamara on alempana kenttää pallollisesti hyvä pelaaja, mutta ei hänestä juurikaan ole iloa lähellä vastustajan maalia, kun sitä laukaustakaan ei ole. Aika vaikea on nähdä, että valmennusta vaihtamalla Suomen tulokset paranisivat. Toki nykyisellä valmennuksella on miettimisen paikka siinä, että millä tavalla tuota ongelmakohtaa voidaan kehittää.
Pohjois-Irlanti pelin pitää olla se, jossa kokeillaan Liimattaa tuossa liimana(heh) keskikentän ja hyökkäyksen välissä. Liimatta saa kuitenkin jatkuvasti minuutteja kovemmassa sarjassa kuin yksikään suomalainen kenttäpelaaja sekä pystyy tuomaan hyökkäysuhkaa niin pitkillä tempokuljetuksilla, puolustusta puhkovilla syötöillä kuin myös laukauksella. Tuo kortti on vain pakko katsoa mahdollisimman pian ja tuossa voi parhaimmillaan olla se ratkaisu Suomen hyökkäysongelmiin. Samoin ainakin Keskisen ottaisin testiin tuohon San Marino -otteluun.
Nyt kun niitä haastamiskykyisiä laitureita alkaa nuorista pelaajista tulemaan (Antman, Håkans, Keskinen...), niin myös laitoja pitää oppia hyödyntämään paremmin. Onko se ratkaisu sitten se, että tuota vasemman wingbackin paikkaa pelaa jatkossa Niskasen/Urosen sijaan esimerkiksi Antman ja hyökkäysvoimaa haetaan sieltä? Vai lähdetäänkö muokkaamaan selkeää neljän linjaa esimerkiksi muodossa 4-4-1-1, jota on nähty aiemmin myös, kun Lod on pelannut Pukin kanssa "kärjessä"?
Viimeisessä kotiottelussa ei ole enää tuloksellisesti mitään panosta, joten toivottavasti joukkueella on tuohon otteluun jotain tarjottavaa, jotta ei vituta istua siellä pakkasessa. Nyt katseet pitää kääntää jatkokarsintoihin, joten Peltolalle ja Liimatalle isosti minuutteja seuraavassa ikkunassa. Samoin Keskiselle ja myös Terholle, jos löytyy sopiva rooli joukkueesta. Ei siellä jatkokarsinnoissa mitään ylitsepääsemätöntä estettä vastaan tule, joten katseet on vain käännettävä sinne. Ylisuorittamista se vaatii samoin kuin suoraan karsinnoista jatkoon pääseminen, mutta sille ei mahdeta mitään, kun pelaajiston taso on mikä on.