Mainos

Huuhkajat matkalla Saksan EM-kisoihin 2024

  • 152 119
  • 1 134

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
Pohjois-Irlannille ei varmaankaan Suomen voitto olisi merkinnyt tuon taivaallista. Joten ilmeisesti tarkoitat, että Slovenia olisi pelannut toisella tavalla, mikäli Suomi olisi voittanut eli olisi kaiketi pelannut hyvin defensiivisesti, puolustanut 0-0. Koska olisi tähdännyt vain 21 pisteeseen.

Mutta yhtä lailla voidaan väittää, että Suomen voitto olisi laittanut lisää volyymia Slovenialle, koska se olisi voinut parantaa merkittävästi asemiaan tanskamatsia ajatellen. Se olisi voinut hävitä Tanskalle, jolloin viimeisessä pelissä mahdollisuutensa menettänyt Kazakstan ei enää aiheuttaisi suuria ongelmia.

Itse en usko, että Slovenia juurikaan kiinnitti huomiota asiaan, vaan keskittyi voittamaan Pohjois-Irlannin joka tapauksessa.

Slovenian oli käytännössä pakko voittaa pelinsä.

Nyt lohkon tilanne on se että Slovenialla ja Tanskalla 19p ja Kazakstanilla 15p.

Seuraava kierros Tanska-Slovenia ja Kazakstan-San Marino. Mikäli Slovenia ei voita ja Kazakstan voittaa niin silloin päätöskierroksen Slovenia-Kazakstan ratkaisee toisen.

Eli vieraiden voitto eilen piti niiden kisaunelman elossa.
 

Barney

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL-SaiPa
Ei ole lauantain jälkeen jaksanut lukea yhtään mitään jalkapalloon liittyvää ja eilisen jälkeen vielä vähemmän. Pettymys on iso. Sloveniaa vastaan ei vituttanut niinkään tulos, vaan se tapa millä se tuli. Se oli karsintojen ensimmäinen ottelu, jossa Suomi oli täysi vastaantulija. Tappio oli ihan odotettu lopputulos, mutta se ei, että ottelu oli alle puolessa tunnissa ohi.

Kazakstania vastaan vitutti puolestaan nimenomaan tulos. Ensimmäiseen reiluun tuntiin ei ollut mitään hätää, sen jälkeen Kazakstan sai pilkkumaalin ja paketti hajosi. Jalkapallo on pienten marginaalien laji. Esimerkiksi Håkansilla oli toisella puoliajalla se yksi huippupaikka, josta hän laukoi ohi. Näiden karsintojen Antman olisi laittanut siitä tolpan juureen, peli olisi ollut 2-0 ja Suomella olisi nyt kolme pistettä enemmän. Raakaa peliä tämä on Suomen tasoisen jalkapallomaan kohdalla, kun yksi tuloksellisesti heikko peli tarkoittaa kisapaikan menetystä.

Vaikka olen itse paljon myös Robin Lodia kritisoinut, niin eilinen oli juuri tyyppiesimerkki ottelusta, jossa olisi tarvittu Lodia. Nyt meillä ei ole Littiä, Romaa tai edes Lodia, minkä vuoksi tuosta keskikentän ja hyökkäyksen välistä puuttuu linkki. Kamara on parhaimmillaan pallon kanssa erinomainen siihen asti, kunnes tullaan hyökkäyskolmannekselle. Sen jälkeen ei ole laukausta, ei nähdä linjoja puhkovia syöttöjä, ei pystytä haastamaan puolustajia ja lopputuloksena on lähes poikkeuksetta alibisyöttö kaverille viereen. Jolle on puhdas boxipelaaja ja Pukki pystyy antamaan laadukkaita pystysyöttöjä linjan taakse, mutta ei hänkään vastustajan alhaalla makaavaa linjaa pysty rikkomaan.

Suomen ase näissä karsinnoissa on ollut Antmanin haastot, joilla on saatu vastustajan muotoa rikottua ja siten onnistuttu tekemään tilaa hyökkäyskolmannekselle. Nyt kun ne puuttuivat, niin melko staattiseksi meni hyökkääminen. En päässyt oikein kiinni siihen, millä tavalla tuon Kazakstanin tasoitusmaalin jälkeen yritettiin saada maali aikaiseksi. Jos sinne paikoille ei päästä syöttelemällä, niin siinä tapauksessa on roiskittava keskityksiä boxiin. Sitä asetta vastustajakin käytti varsin onnistuneesti.

Nyt tietenkin Riveä huudetaan pihalle, vaikka enemmän nuo ongelmat on siinä, että Suomelta puuttuu se pelaaja, joka pystyy operoimaan taskuissa ja puhkomaan puolustuslinjoja. Kamara on alempana kenttää pallollisesti hyvä pelaaja, mutta ei hänestä juurikaan ole iloa lähellä vastustajan maalia, kun sitä laukaustakaan ei ole. Aika vaikea on nähdä, että valmennusta vaihtamalla Suomen tulokset paranisivat. Toki nykyisellä valmennuksella on miettimisen paikka siinä, että millä tavalla tuota ongelmakohtaa voidaan kehittää.

Pohjois-Irlanti pelin pitää olla se, jossa kokeillaan Liimattaa tuossa liimana(heh) keskikentän ja hyökkäyksen välissä. Liimatta saa kuitenkin jatkuvasti minuutteja kovemmassa sarjassa kuin yksikään suomalainen kenttäpelaaja sekä pystyy tuomaan hyökkäysuhkaa niin pitkillä tempokuljetuksilla, puolustusta puhkovilla syötöillä kuin myös laukauksella. Tuo kortti on vain pakko katsoa mahdollisimman pian ja tuossa voi parhaimmillaan olla se ratkaisu Suomen hyökkäysongelmiin. Samoin ainakin Keskisen ottaisin testiin tuohon San Marino -otteluun.

Nyt kun niitä haastamiskykyisiä laitureita alkaa nuorista pelaajista tulemaan (Antman, Håkans, Keskinen...), niin myös laitoja pitää oppia hyödyntämään paremmin. Onko se ratkaisu sitten se, että tuota vasemman wingbackin paikkaa pelaa jatkossa Niskasen/Urosen sijaan esimerkiksi Antman ja hyökkäysvoimaa haetaan sieltä? Vai lähdetäänkö muokkaamaan selkeää neljän linjaa esimerkiksi muodossa 4-4-1-1, jota on nähty aiemmin myös, kun Lod on pelannut Pukin kanssa "kärjessä"?

Viimeisessä kotiottelussa ei ole enää tuloksellisesti mitään panosta, joten toivottavasti joukkueella on tuohon otteluun jotain tarjottavaa, jotta ei vituta istua siellä pakkasessa. Nyt katseet pitää kääntää jatkokarsintoihin, joten Peltolalle ja Liimatalle isosti minuutteja seuraavassa ikkunassa. Samoin Keskiselle ja myös Terholle, jos löytyy sopiva rooli joukkueesta. Ei siellä jatkokarsinnoissa mitään ylitsepääsemätöntä estettä vastaan tule, joten katseet on vain käännettävä sinne. Ylisuorittamista se vaatii samoin kuin suoraan karsinnoista jatkoon pääseminen, mutta sille ei mahdeta mitään, kun pelaajiston taso on mikä on.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Fakta on kuitenkin se, että mentiin kisoihin tai ei, niin hyvänä päivänä Suomi on nimenomaan joukkueena nippanappa Euroopan top 20 maa. Normaalitasolla lähempänä top 30. Yksilöitä jos lähdetään listamaan niin jossain sijalla 40 (ainakin Transfermarktin arvioiden mukaan).
Pasi Rautiaista siteeraten tekisi mieli kysyä, että "Hei riittääkö taso?"

Kun karsintakorit julkaistiin, niin epäilen, että Suomessa ja liitossakin oli suut messingillä lottoarvonnan tuurin takia, koska nyt käytännössä karsintapaikkaa tyrkytettiin Suomelle ja takana oli kuitenkin itseluottamusta jo käydyistä EM-kisoista. Kuitenkin hommassa on ollut valtaisa ailahtelevaisuuden tuntuma koko ajan pelillisesti eli on hyviä aikoja, mutta sitten vain taso notkahtaa jostain kumman syystä ja/tai vastustaja osaa myös skoutata Riveluution taktiikkaa erinomaisesti. Samaan aikaan virta alkaa selkeästi loppua runkopelaajista kansainvälisellä tasolla joko väliaikaisesti tai lopullisesti.

Jos Pukin pystyjuoksut käytännössä loivat edellisen sukupolvien unelman ja veivät Suomen EM-kisoihin käytännössä, niin nyt nuo pystyjuoksut ovat hävinneet kuin tuhkana ilmaan. Joko taktiikka on muuttunut, vastustaja ne bongaa tai Pukkia jo väsyttää. Epäilen kaikkia kolmea. Liikaa ei voi pelkkää Pukkia syyttää. Kamaran taso on laskenut hitaasti, mutta varmasti ja vaikka Uroset, Pohjanpalot, Taylorit jne. peruspelaajamme viihdyttävästi siellä kentällä kirmaavat, niin sellaista isoa steppiä on kuitenkaan vaikea nähdä. Kehitystarinat on vähissä jotain Antmania/Källmania lukuunottamatta.

Typerää muistella vanhoja, mutta kyllä sellaista Litmasen tai Roman Eremenkon tyyppistä pallollisen pelin rauhoittajaa tuo peli vain kaipaisi. Siis sellaista kliinistä taitoa, jolla koko pelin virtaus muutetaan. Heitä on harvassa ja Suomessakin meillä historian saatossa ollut ihan vain muutama. Hyypiämäistä johtajuutta jotenkin myös jään kaipaamaan. Hradecky on iloinen ja sympaattinen veikko, mutta onko hän sellainen karismaattinen kapteeni, joka nousee hädän hetkellä ääneen ja näyttää esimerkillään, että mikä on moraali. Vaikea on maalista käsin kuitenkaan ehkä sitä tehdä.

Kun puuttuu ne nousevat tulikuumat pelaajat syysillassa, niin vastuu ei oikein kelpaa kenellekään ja vähitellen ajaudutaan eilisen kaltaiseen kipsiin, jossa valmennuskin on kyvytön reagoimaan mitenkään. Kukaan ei venynyt, mutta taisteltiin vähän epätoivoisestikin. Saiko Suomi toisella nelivitosella laukaustakaan kohti vierasmaalia? Siis ihan oikeaa laukausta? Kun peilaa ensimmäiseen nelivitoseen, niin jotain todella erikoista tapahtui, sillä harvoin voimasuhteet kääntyvät näin radikaalisti. Aivan vikoilla minuuteilla Kazakhstan juoksi kuin Real Madrid ja Suomi näytti joltain Luumäen Poikien alumnijoukkueelta.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Pasi Rautiaista siteeraten tekisi mieli kysyä, että "Hei riittääkö taso?"

Kun karsintakorit julkaistiin, niin epäilen, että Suomessa ja liitossakin oli suut messingillä lottoarvonnan tuurin takia, koska nyt käytännössä karsintapaikkaa tyrkytettiin Suomelle ja takana oli kuitenkin itseluottamusta jo käydyistä EM-kisoista. Kuitenkin hommassa on ollut valtaisa ailahtelevaisuuden tuntuma koko ajan pelillisesti eli on hyviä aikoja, mutta sitten vain taso notkahtaa jostain kumman syystä ja/tai vastustaja osaa myös skoutata Riveluution taktiikkaa erinomaisesti. Samaan aikaan virta alkaa selkeästi loppua runkopelaajista kansainvälisellä tasolla joko väliaikaisesti tai lopullisesti.
Varmaan näin oli, mutta laskelmat menivät hiukan pieleen. Suomi olisi tarvinnut enemmän ristiinpelaamisia, jotta se olisi voinut tuksuttaa 21 pisteellä kisoihin. Eipä kuitenkaan käynyt niin. P-Irlanti on ollut pettymys näissä skaboissa. Ja Tanska on taas kiitettävästi rokottanut Suomea, muuten jakanut pisteitä kuin joku bensa-automaatti. Käytännössä Suomen suoritustaso olisi riittänyt vain 21 pisteeseen, mutta tästä lohkosta tulikin neljän joukkueen lohko. Ja siinä Suomen sarake Tanskaa vastaan on pyöreä nolla.

Voidaan todella korostaa Pukin huippukauden merkitystä maajoukkueelle. Maaleja tuli solkenaan, joten silloin saatiin pisteitä ihan keskinkertaisellakin esityksellä. Nyt ollaan limboiltu kolmessa matsissa. Tanskaa vastaan tyydyttiin puolustamaan, vaikka Tanskakaan ei ole ollut odotusarvojensa mukainen. Slovenia yllätti Suomen totaalisesti ja vei kuin litran mittaa. Kazakstan oli sitten huonon onnenkin summa, mutta varmaan joukkueen keskittyminenkään ei ollut parasta A-luokkaa. Eli siis selkeä valmennusjohdon epäonnistuminen.

Vaikka ostankin materiaaliselityksen, silti silloin tällöin joku joukkue ylittää itsensä näissä karsinnoissa. Skotlanti, Turkki ja Wales ovat pelanneet hieman odotettua paremmin, mutta Albania on todella imponeerannut. Lohduksi meille, odotuksia heikommin pelanneita tai epäonnistuneita on paljon. Italia, Kroatia tai Puola eivät ole loistaneet, puhumattakaan Ruotsista tai Bosniasta. Tarvittaisiin huippuunsa viilattu pelitapa, uusia tuoreita energiapelaajia, uutta innostusta tekemiseen. Koska Kanerva jatkaa, niin ainakin on syytä uusia maajoukkuetta ennen karsintoja. Nykymenolla niistä tulee heti noutaja.
 

Jeffrey

Jäsen
Nyt tietenkin Riveä huudetaan pihalle, vaikka enemmän nuo ongelmat on siinä, että Suomelta puuttuu se pelaaja, joka pystyy operoimaan taskuissa ja puhkomaan puolustuslinjoja. Kamara on alempana kenttää pallollisesti hyvä pelaaja, mutta ei hänestä juurikaan ole iloa lähellä vastustajan maalia, kun sitä laukaustakaan ei ole. Aika vaikea on nähdä, että valmennusta vaihtamalla Suomen tulokset paranisivat. Toki nykyisellä valmennuksella on miettimisen paikka siinä, että millä tavalla tuota ongelmakohtaa voidaan kehittää.

Pohjois-Irlanti pelin pitää olla se, jossa kokeillaan Liimattaa tuossa liimana(heh) keskikentän ja hyökkäyksen välissä. Liimatta saa kuitenkin jatkuvasti minuutteja kovemmassa sarjassa kuin yksikään suomalainen kenttäpelaaja sekä pystyy tuomaan hyökkäysuhkaa niin pitkillä tempokuljetuksilla, puolustusta puhkovilla syötöillä kuin myös laukauksella. Tuo kortti on vain pakko katsoa mahdollisimman pian ja tuossa voi parhaimmillaan olla se ratkaisu Suomen hyökkäysongelmiin. Samoin ainakin Keskisen ottaisin testiin tuohon San Marino -otteluun.

Tässähän se mielestäni on se Riven suurin ongelma. Häneltä on puuttunut kyky tai tahto tehdä riskisempiä valintoja ja tämä on aiheuttanut pelillisen passivoitumisen. Pelaajavalinnat ovat olleet liian turvallisia, pelitaktiikan valinta on ollut liian turvallinen jne. Tämä on mielestäni luonut Huuhkajiin uudelleen sellaisen pelillisen pelon ilmapiirin jota etenkin ensimmäisen Kazakkien maalin jälkeen eilen nähtiin.

Eli sanoisin ettei Riveltä ole puuttunut pelaajia, häneltä on puuttunut kyky käyttää niitä pelaajia. Esimerkiksi Liimatta olisi voitu aivan hyvin nostaa kentälle ja tuomaan se vanha lodillinen menestysresepti takaisin. Olisi siellä varmasti ollut myös joitain muita Liimatan lisäksi, esimerkiksi Onni Valakari tai miksei esimerkiksi Casper Terho.

Lopulta ajattelisin niin, että olisi siellä joku pelaaja ollut käytettäväksi. Se ettei näitä pelaajia haluttu käyttää vaan peluutettiin tuttuja ja turvallisia vaihtoehtoja soireista alkaen mennee ihan täysin Riven piikkiin. Siltikin haluaisin itse vielä uskoa, että Rivestä on tämän homman kääntämään. Se vaan pitäisi nyt jo unohtaa tämä monen vuoden päähänpinttymä ylipuollustavasta ja sen aiheuttamasta ylipelokkaasta pelaamisesta.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Voidaan todella korostaa Pukin huippukauden merkitystä maajoukkueelle. Maaleja tuli solkenaan, joten silloin saatiin pisteitä ihan keskinkertaisellakin esityksellä. Nyt ollaan limboiltu kolmessa matsissa. Tanskaa vastaan tyydyttiin puolustamaan, vaikka Tanskakaan ei ole ollut odotusarvojensa mukainen. Slovenia yllätti Suomen totaalisesti ja vei kuin litran mittaa. Kazakstan oli sitten huonon onnenkin summa, mutta varmaan joukkueen keskittyminenkään ei ollut parasta A-luokkaa. Eli siis selkeä valmennusjohdon epäonnistuminen.

Kysymys on tässä se, onko Suomi ollut riippuvainen Pukista, vai onko nimenomaan Rive ja Riven pelitapa ollut. Joukkuetta on uusittu monelta osin, mutta tämä peruspalikka ei ole oikeastaan uusiutunut mihinkään, ja härkäpäisesti Teme on siellä avauksessa, samassa juoksuroolissa pelistä toiseen.

Minusta Kanervan keskeisin ongelma on toisaalta pelin sisäinen reagointi, mutta toisaalta pelitapa, jonka hän kehitti 2019 karsintojen _jälkeen_, En sano, että se 4-4-2 silloin oli toimivin mahdollinen, mutta hiipii vahvasti ajatus, että huipputasolla kuitenkin aika kokematon valmentaja sai ylimääräisen vuoden ja liikaa aikaa rakentaa palettia ja lopullista pelitapaa. Siihen asti mentiin Pukin glorialla - joo - mutta tapahtui jotain kummallista, ja ehkä ensimmäistä kertaa hänen aikanaan kohti EM-kisoja pelaajat ja Suomen pelitapa alkoivat eriytyä. Tästä ei oikein ole toivuttu ja sen jälkeenkin on Pukki party kantanut muutaman kerran, mutta nyt varmaan viimeisillekin Rive-faneille on alkanut aueta pelitavallinen ongelma.

Lisäksi vaihdot tulevat jokaikinen kerta liian myöhään, pelin sisällä ei selvästi ole eri skenaarioita mietitty tai niitä ainakaan riittävästi kommunikoitu jne. Näkyi kummassakin tämän ikkunan pelissä todella karulla tavalla. Hän on vanhan liiton valmentaja, jolla on kirjoitettu paperiin ennen peliä jokainen vaihto minuutteineen. Siitä ei poiketa kuin isojen loukkaantumisten kohdalla - ei Sloveniassakaan, vaikka media ensin kirjoitteli, miten Schüller ”uhrattiin” Håkansin edestä tauolla. Todellisuudessa sai aivotärähdyksen ja oli pakko vaihtaa pois.

On selvää, että Pukki lopettaa maajoukkueuransa näihin karsintoihin tai kevään oljenkorren kautta tulevaan kisapaikkaan - jolle kyllä B-polulta edelleen on jonkinlainen todennäköisyys, kun siellä osan kontestanteista otteita katsoo. Pieni, mutta realistinen mahdollisuus silti. Marraskuun ikkuna olisi ehdottomasti käytettävä nyt vaihtoehtojen pohtimiseen, muutaman uuden mukaan nostamiseen (itse nostaisin Topi Keskisen ehkä jopa avaukseen, miksei Terhoa tai Liimattaakin) ja kevään rakentamiseen. En usko, että se onnistuu Riven uusiutumiskyvyllä, mutta onhan sekin mahdollista. Samoin esimerkiksi Pukin lisäksi Kamaran kausikorttia avaukseen on syytä tarkastella todella tarkoin.

Edellä joku kirjoitti, miten Roma oli hyvä rauhoittamaan peliä - parhaimmillaan olikin, mutta häneen jopa huippuaikoina myös hyökkäyspeli pysähtyi. Kamaran riplailun ja alibisyöttöjen kanssa on aika sama tilanne, lisäksi kyse ei tietysti ole aivan saman tason pelaajastakaan. Kummankin rooli on ollut omana aikanaan maajoukkueessa pielessä, Kamaran kohdalla erityisesti sen jälkeen kun Sparv lopetti.
 

Jermu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tässähän se mielestäni on se Riven suurin ongelma. Häneltä on puuttunut kyky tai tahto tehdä riskisempiä valintoja ja tämä on aiheuttanut pelillisen passivoitumisen. Pelaajavalinnat ovat olleet liian turvallisia, pelitaktiikan valinta on ollut liian turvallinen jne. Tämä on mielestäni luonut Huuhkajiin uudelleen sellaisen pelillisen pelon ilmapiirin jota etenkin ensimmäisen Kazakkien maalin jälkeen eilen nähtiin.
Se pelon ilmapiiri oli nähtävissä jo paljon ennen tasoitusmaalia, tosin sitä en tiedä näkikö valmennus sitä mitä jokainen pystyi katsomoon aistimaan, tuskin. Sen takia se tasoitus ei tullut ainakaan allekirjoittaneelle lainkaan yllätyksenä. Toki tasoituksen jälkeen pelaamisen taso putosi entisestään.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Ja ehkä sen voi vielä jatkaa, etten oikeastaan tiedä toista keskitason jalkapallomaata (huippumaiden materiaali on oma juttunsa, muttei oikein sielläkään), joka panostaisi niin paljon suhteellisesti U21-menestykseen kuin Suomi. Tämä on ollut Palloliiton tietoinen valinta, mutta siitä pitäisi nyt luopua.

On ajanhukkaa sekä pelaajan että maajoukkueen kehitykselle peluuttaa U21-ikäisiä ja etenkin sen ikäluokan parhaita aivan viimeiseen vuoteen asti junnupuolella. Nimiä, joita tässäkin ketjussa on heitelty pitäisi nostaa aiemmin rinkiin, ottaa sisään peleissä edes loppuminuuteille jne. Vuosikaudet heitä on nostettu mukaan oikeastaan vasta silloin, kun ikä junnutasolle tulee täyteen. Suhonen ja Antman tästä hyviä esimerkkejä, vaikka potentiaali on nähty _miesten sarjoissa_ jo useamman vuoden. Muitakin erityisesti hyökkääviä, haastamiseen kykeneviä pelaajia on tarjolla. U21 on valmistava taso, ei menestyttävä taso itsessään.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Ei ole lauantain jälkeen jaksanut lukea yhtään mitään jalkapalloon liittyvää ja eilisen jälkeen vielä vähemmän. Pettymys on iso. Sloveniaa vastaan ei vituttanut niinkään tulos, vaan se tapa millä se tuli. Se oli karsintojen ensimmäinen ottelu, jossa Suomi oli täysi vastaantulija. Tappio oli ihan odotettu lopputulos, mutta se ei, että ottelu oli alle puolessa tunnissa ohi.

Kazakstania vastaan vitutti puolestaan nimenomaan tulos. Ensimmäiseen reiluun tuntiin ei ollut mitään hätää, sen jälkeen Kazakstan sai pilkkumaalin ja paketti hajosi. Jalkapallo on pienten marginaalien laji. Esimerkiksi Håkansilla oli toisella puoliajalla se yksi huippupaikka, josta hän laukoi ohi. Näiden karsintojen Antman olisi laittanut siitä tolpan juureen, peli olisi ollut 2-0 ja Suomella olisi nyt kolme pistettä enemmän. Raakaa peliä tämä on Suomen tasoisen jalkapallomaan kohdalla, kun yksi tuloksellisesti heikko peli tarkoittaa kisapaikan menetystä.

Vaikka olen itse paljon myös Robin Lodia kritisoinut, niin eilinen oli juuri tyyppiesimerkki ottelusta, jossa olisi tarvittu Lodia. Nyt meillä ei ole Littiä, Romaa tai edes Lodia, minkä vuoksi tuosta keskikentän ja hyökkäyksen välistä puuttuu linkki. Kamara on parhaimmillaan pallon kanssa erinomainen siihen asti, kunnes tullaan hyökkäyskolmannekselle. Sen jälkeen ei ole laukausta, ei nähdä linjoja puhkovia syöttöjä, ei pystytä haastamaan puolustajia ja lopputuloksena on lähes poikkeuksetta alibisyöttö kaverille viereen. Jolle on puhdas boxipelaaja ja Pukki pystyy antamaan laadukkaita pystysyöttöjä linjan taakse, mutta ei hänkään vastustajan alhaalla makaavaa linjaa pysty rikkomaan.

Suomen ase näissä karsinnoissa on ollut Antmanin haastot, joilla on saatu vastustajan muotoa rikottua ja siten onnistuttu tekemään tilaa hyökkäyskolmannekselle. Nyt kun ne puuttuivat, niin melko staattiseksi meni hyökkääminen. En päässyt oikein kiinni siihen, millä tavalla tuon Kazakstanin tasoitusmaalin jälkeen yritettiin saada maali aikaiseksi. Jos sinne paikoille ei päästä syöttelemällä, niin siinä tapauksessa on roiskittava keskityksiä boxiin. Sitä asetta vastustajakin käytti varsin onnistuneesti.

Nyt tietenkin Riveä huudetaan pihalle, vaikka enemmän nuo ongelmat on siinä, että Suomelta puuttuu se pelaaja, joka pystyy operoimaan taskuissa ja puhkomaan puolustuslinjoja. Kamara on alempana kenttää pallollisesti hyvä pelaaja, mutta ei hänestä juurikaan ole iloa lähellä vastustajan maalia, kun sitä laukaustakaan ei ole. Aika vaikea on nähdä, että valmennusta vaihtamalla Suomen tulokset paranisivat. Toki nykyisellä valmennuksella on miettimisen paikka siinä, että millä tavalla tuota ongelmakohtaa voidaan kehittää.

Pohjois-Irlanti pelin pitää olla se, jossa kokeillaan Liimattaa tuossa liimana(heh) keskikentän ja hyökkäyksen välissä. Liimatta saa kuitenkin jatkuvasti minuutteja kovemmassa sarjassa kuin yksikään suomalainen kenttäpelaaja sekä pystyy tuomaan hyökkäysuhkaa niin pitkillä tempokuljetuksilla, puolustusta puhkovilla syötöillä kuin myös laukauksella. Tuo kortti on vain pakko katsoa mahdollisimman pian ja tuossa voi parhaimmillaan olla se ratkaisu Suomen hyökkäysongelmiin. Samoin ainakin Keskisen ottaisin testiin tuohon San Marino -otteluun.

Nyt kun niitä haastamiskykyisiä laitureita alkaa nuorista pelaajista tulemaan (Antman, Håkans, Keskinen...), niin myös laitoja pitää oppia hyödyntämään paremmin. Onko se ratkaisu sitten se, että tuota vasemman wingbackin paikkaa pelaa jatkossa Niskasen/Urosen sijaan esimerkiksi Antman ja hyökkäysvoimaa haetaan sieltä? Vai lähdetäänkö muokkaamaan selkeää neljän linjaa esimerkiksi muodossa 4-4-1-1, jota on nähty aiemmin myös, kun Lod on pelannut Pukin kanssa "kärjessä"?

Viimeisessä kotiottelussa ei ole enää tuloksellisesti mitään panosta, joten toivottavasti joukkueella on tuohon otteluun jotain tarjottavaa, jotta ei vituta istua siellä pakkasessa. Nyt katseet pitää kääntää jatkokarsintoihin, joten Peltolalle ja Liimatalle isosti minuutteja seuraavassa ikkunassa. Samoin Keskiselle ja myös Terholle, jos löytyy sopiva rooli joukkueesta. Ei siellä jatkokarsinnoissa mitään ylitsepääsemätöntä estettä vastaan tule, joten katseet on vain käännettävä sinne. Ylisuorittamista se vaatii samoin kuin suoraan karsinnoista jatkoon pääseminen, mutta sille ei mahdeta mitään, kun pelaajiston taso on mikä on.

Joo eipä tästä saagasta oikeen muuta voi sanoa, kun että näistä suunnilleen samantasoisista (SLO), tai rankingissa oikeen selvästi heikommista (KAZ), joukkueista pitäisi vaan yksinkertaisesti paremmilla tuloksilla tulla ulos, ei voi mitään. Slovenialla ei ole oikein mitään sellaista, joka selittäisi lauantain tasoeron kentällä, ja vielä vähemmän mitään järkevää selitystä eiliseen romahdukseen. Se vittumainen fakta toki on, että kun hukkaat omat huippupaikat (Håkans ja Pukki jne.) niin äkkiä se kolahtaa omaan nilkkaan sitten.

Hemmetti nyt oli just sopiva lohko suomen kisatielle, mutta ei. Huuhkana lentää rimaan niin että pöllyää. Harmittaa, kun oli niiiiiin kiva nähdä Suomi EM:ssä viimeks. Toki vielä jotain zäänssejä lohko kolmosella, mutta vaatii paljon varmempia otteita kisapaikan saanti.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Hemmetti nyt oli just sopiva lohko suomen kisatielle, mutta ei. Huuhkana lentää rimaan niin että pöllyää. Harmittaa, kun oli niiiiiin kiva nähdä Suomi EM:ssä viimeks. Toki vielä jotain zäänssejä lohko kolmosella, mutta vaatii paljon varmempia otteita kisapaikan saanti.

Lohkon kolmossijalla ei ole siis mitään merkitystä, saa jäädä vaikka viimeiseksi (ei tosin ole enää mahdollista) ja Suomi pelaa jatkokarsinnassa. Jatkokarsinnat määräytyvät kokonaisuudessaan edellisen Kansojen liigan mukaan. Siksikin viimeisessä ikkunassa voi vapaahkosti kokeilla pelaajia, kun tuloksilla ei ole enää merkitystä.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Lohkon kolmossijalla ei ole siis mitään merkitystä, saa jäädä vaikka viimeiseksi (ei tosin ole enää mahdollista) ja Suomi pelaa jatkokarsinnassa. Jatkokarsinnat määräytyvät kokonaisuudessaan edellisen Kansojen liigan mukaan. Siksikin viimeisessä ikkunassa voi vapaahkosti kokeilla pelaajia, kun tuloksilla ei ole enää merkitystä.

Ok kiitokset korjauksesta, sit ymmärsin väärin sen studion selvityksen jatkosta. En tosin hirveän tarkkaan jaksanut enää kuunnellakaan.
 

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
Lohkon kolmossijalla ei ole siis mitään merkitystä, saa jäädä vaikka viimeiseksi (ei tosin ole enää mahdollista) ja Suomi pelaa jatkokarsinnassa. Jatkokarsinnat määräytyvät kokonaisuudessaan edellisen Kansojen liigan mukaan. Siksikin viimeisessä ikkunassa voi vapaahkosti kokeilla pelaajia, kun tuloksilla ei ole enää merkitystä.
Eikös sijoitus kummiski vaikuta seuraavien karsintojen koriin?
 

MegaForce

Jäsen
Ylipäätään on hankala tajuta näitä "ei tämän sukupolven pitänyt enää sulaa pelien lopussa" - kommentteja. Tarpeeksi monta peliä kun jalkapalloa pelataan, niin välillä tulee tuollaisia iltoja. Suhtautuisin eri tavalla, jos Suomen eilinen esitys olisi ollut yhtä hengetön kuin mitä se oli Sloveniaa vastaan.
Olihan se esitys toisella puoliajalla täysin hengetön. Valmennus ei tajunnut tehdä pelin sisäisiä muutoksia ajoissa, epäonnistui pelajavalinnoissa sekä mitään suunnitelmaa ei ollut sille, että Kazakhstan tasoittaisi, vaikka pelitapahtumat alkoivat viittaamaan siihen suuntaan. Ei 1-0 johtoon voi tuudittautua.

Katseet kohdistuu päävalmentajaan. Mitä puoliajalla oikein tapahtui? Hienot seitsemän vuotta ollut Riven kanssa, ja on kaikkien aikojen suomalaisvalmentaja, mutta uudistumiskyvyttömyyden vuoksi nyt olisi aika vaihtaa valmentajaa. Eilinen itku pelin jälkeen vaikuttaa myös siltä, että vaadittava henkinen lujuus puuttuu. Voin lähes lyödä vetoa että kokoonpanosta löytyvät taas soirit ja niskaset Marraskuussa.
 
Viimeksi muokattu:

Barney

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL-SaiPa
Eli sanoisin ettei Riveltä ole puuttunut pelaajia, häneltä on puuttunut kyky käyttää niitä pelaajia. Esimerkiksi Liimatta olisi voitu aivan hyvin nostaa kentälle ja tuomaan se vanha lodillinen menestysresepti takaisin. Olisi siellä varmasti ollut myös joitain muita Liimatan lisäksi, esimerkiksi Onni Valakari tai miksei esimerkiksi Casper Terho.
Onni Valakarin jättäisin kokonaan näistä keskusteluista pois. Maajoukkueesta häneltä nähtiin se yksi hyvä Ranska-ottelu ja seurajoukkuepuolellakin hän jämähti pelailemaan Kyprokselle, vaikka mahdollisuus olisi varmasti ollut siirtyä myös kovempiin sarjoihin haastamaan itseänsä. Mixun sanoin, jos on löysä, niin on löysä.

Terhostakin voi olla montaa mieltä. Pari U21-maajoukkueen peliä katsoneena on ollut aika vaikea keksiä, miksi hän olisi tuonut maajoukkueeseen mitään, kun hän ei ole pystynyt edes U21-maajoukkueessa erottumaan mitenkään toisin kuin esimerkiksi Liimatta ja Pyyhtiä. Toki seurajoukkuepuolella on mennyt hyvin ja olisi varmasti vaihtoehto hyökkääväksi wingbackiksi, mutta tuskin ratkaisisi noita hyökkäyspään keskeisiä ongelmia. Liimatta olisi jälkikäteen katsoen pitänyt olla mukana jo tässä maaotteluikkunassa, joten toivottavasti on seuraavassa.

Syyt tuohon kolmen topparin linjaan siirtymiseen olivat selkeät: Suomella ei ollut riittävän hyviä laitapuolustajia, Suomella ei ollut riittävän hyviä laitureita ja palloa haluttiin kontrolloida enemmän. Ei se edellisten karsintojen 4-4-2 (tai ajoittain 4-4-1-1) ollut mikään hyökkäävä muodostelma, vaan siinä hyökkääminen perustui vielä enemmän puolustamiseen ja vastahyökkäyksiin. Nyt on pyritty enemmän kontrolloimaan palloa, mutta aika vähän siitä on hyödytty, kun hitaista hyökkäyksistä ei saada juurikaan luotua maalipaikkoja. Toki puolustamisen näkökulmasta se pallonhallinta on helpottanut urakkaa paljon.

Toki myös niissä edellisissä EM-karsinnoissa oli se Lod, joka syötti valtaosan Pukin maaleista. Nyt on varmasti valmennuksen aika pohtia, että saadaanko nykyistä palettia muokkaamalla homma korjattua (Liimatta kymppipaikalle, hyökkäävämpi wingback toiselle laidalle) vai halutaanko luovuttaa pallonhallinta vastustajille ja hyökätä enemmän vastaan. Saadaanko enemmän paikkoja luotua, jos pyritään saamaan 1vs1 tilanteita laidoille Antmanille, Håkansille ja Keskiselle?

Toki varovaisuudesta olen samaa mieltä, mutta olen myös sitä mieltä, että se on Suomen pelaajamateriaalilla oikea tapa lähestyä otteluita. Jos maalintekokilpailuun lähdetään, niin siinä Suomi häviää jopa Kazakstanin tasoiselle maalle. Jos Suomi haluaa voittaa, niin lähtökohtana pitää olla aina se, että oma pää pysyy puhtaana. Sen verran vaikeaa Suomelle on maalinteko ja etenkin maalipaikkojen luominen.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Eilinen esitys oli sanalla sanoen järkytys. Pettymykset on tulleet tutuksi (trust me bro), mutta tämä oli eri tasoa. Oikeastaan kuin viimeiset yli 5 vuotta olisi ollut unta josta eilen heräsin ja oikeassa elämässä turkulainen huuhkajakapteeni on koko ajan ollut selittämässä miten ei vaan oltu tarpeeksi hyviä.
 

Kuuukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Joo eipä tästä saagasta oikeen muuta voi sanoa, kun että näistä suunnilleen samantasoisista (SLO), tai rankingissa oikeen selvästi heikommista (KAZ), joukkueista pitäisi vaan yksinkertaisesti paremmilla tuloksilla tulla ulos, ei voi mitään. Slovenialla ei ole oikein mitään sellaista, joka selittäisi lauantain tasoeron kentällä, ja vielä vähemmän mitään järkevää selitystä eiliseen romahdukseen. Se vittumainen fakta toki on, että kun hukkaat omat huippupaikat (Håkans ja Pukki jne.) niin äkkiä se kolahtaa omaan nilkkaan sitten.
Kyllähän näistä kahdesta piti se 9 pistettä vähintään ottaa, ja mieluusti vähintään 10 mutta ei. Eniten tosin harmittaa miten nämä kaksi tappiota tuli. Edellä nostettiin esiin nuoria pelaajia joiden pitäisi olla ollut mukana, mutta en tiedä olisiko yksittäinen 19 tai 20v pelaaja tuota sen kummemmin saanut käännettyä, saatika Kyprokselle juuttunut Valakari.

Kuka Huuhkajien ruorissa jatkossa onkaan, toivoisin että kolmen topparin linjasta luovuttaisiin ja muoto olisi jatkossa hyökkäysuuntaan 4-2-3-1 ja puolustaessa 4-5-1 tai 4-4-1-1, jossa kymppipaikka pelaisi lähellä neljän linjaa. Jos miettii tämän hetken tilannetta pelaajiston suhteen, jos kaikki ehjänä, niin varmaan jotenkin:

Pohjanpalo
(Pukki)
(Källman/Forss)

Antman Lod Håkans
(Taylor) (Liimatta) (Terho)

Kamara Schüller
(Suhonen) (Kairinen)
(Lingman) (Peltola)

Uronen Ivanov Hoskonen Alho
(Ollila) (Tomas) (Väisänen) (Soiri)
(Pallas) (Jensen) (Tenho)

Näistä toki kaikki ei ehjänä ja esim Peltolan voi heittää useampaankin paikkaan. Onhan tuo laitapakkiosasto kyllä surullinen tällä hetkellä. Ajatuksena tuossa formaatissa, että Jolle on parhaimmillaan kun voi pudottaa palloja nopeille laidoille, joita löytyy tuosta jo useampi tarjolle. Pukki voisi alkaa siirtyä super-subin rooliin, olisi varmasti viimeiselle puolelle tunnille todella vaarallinen tuoreilla jaloilla. Lod pääsisi omalle paikalleen rakentamaan peliä ja käsittääkseni myös Liimatta tykkää operoida tuossa kymppipaikalla.

Kamara jakaa mielipiteitä ja on totta ettei viimeiselle kolmannekselle paljoa tuo, mutta muuten on todella tärkeä palanen pallonhallinnan kannalta riistojen jälkeen. Suhosen toivoisi pysyvän ehjänä, niin tuohon rooliin saataisiin todellista kilpailua aikaiseksi. Nuorista puskee Väänänen, Walta ja Pyyhtiä keskikentälle myös pikkuhiljaa.

Puolustus on lyhyesti sanottuna tasapaksu. Ivanov tuosta se aikalailla varma avaaja on, samoin Alho. Muuten sitten täytetty niillä jotka on ehjänä tai omaavat pelituntumaa. Sormet on olkapäitä myöten ristissä, että Galvezista kehittyisi hyvän tason laitapuolustaja (ja päätyy edustamaan Suomea). Muitakin nuoria lupauksia laitapakeiksi on, mutta ennenkuin näistä mitään kehittyy, tullaan Soireja ja kumppaneita tuolla ihmettelemään jatkossakin.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Eikös sijoitus kummiski vaikuta seuraavien karsintojen koriin?

Ei, mutta yksittäisten pelien tulokset vaikuttavat toki FIFA-rankingiin. Tässä ehtii olla vielä välissä siihen vaikuttava yksi Kansojen liigakin. EM-karsintojen perusteella ei siis suoraan jaeta mitään MM-karsintalohkoja, vaan jokainen peli on ”yksi kaikista”. Lohkojen sijoituksilla ei tässä ole mitään merkitystä mihinkään.
 

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
Ei, mutta yksittäisten pelien tulokset vaikuttavat toki FIFA-rankingiin. Tässä ehtii olla vielä välissä siihen vaikuttava yksi Kansojen liigakin. EM-karsintojen perusteella ei siis suoraan jaeta mitään MM-karsintalohkoja, vaan jokainen peli on ”yksi kaikista”. Lohkojen sijoituksilla ei tässä ole mitään merkitystä mihinkään.
Eli tuloksilla on merkitystä, ei sijoituksella.
 

Tjapalala

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, FC Honka
Terhostakin voi olla montaa mieltä. Pari U21-maajoukkueen peliä katsoneena on ollut aika vaikea keksiä, miksi hän olisi tuonut maajoukkueeseen mitään, kun hän ei ole pystynyt edes U21-maajoukkueessa erottumaan mitenkään toisin kuin esimerkiksi Liimatta ja Pyyhtiä. Toki seurajoukkuepuolella on mennyt hyvin ja olisi varmasti vaihtoehto hyökkääväksi wingbackiksi, mutta tuskin ratkaisisi noita hyökkäyspään keskeisiä ongelmia. Liimatta olisi jälkikäteen katsoen pitänyt olla mukana jo tässä maaotteluikkunassa, joten toivottavasti on seuraavassa.
Mä itte ajattelen, että Terholla on vielä paljon tekemistä pelaamisen kehittämisen kanssa, mutta myös paljon potentiaalia. Kyllä mä enemmin Terhon jengin ottaisin mukaan kuin Pyry Soirin. Ajattelen, että pitkässä juoksusussa Terhosta saa varmaan saman irti mitä Soirista nyt ja silti kehittää miestä enemmän. Sama juttu, että omaan jengiin Pyyhtiä ja Liimatta olisi tullut Lingmanin ja Mäenpään tilalle.

Toivottavasti ainakin se Liimatta on seuraavassa ryhmässä mukana.
 

Knutsen

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Kings
Toki jotain helkkarin Kazakstania vastaan kotistadikalla ei pitäisi ikinä lähteä puolustus edellä, vaikka kärjessä olisi Hermanni Vuorinen ja Timo Furuholm. Jos taas muuten lähdetään ennakkosuosikkia vastaan pelaamaan puolustusvoittoisesti, niin ihan fine. Silloin pitäisi olla vain jokin suunnitelma sen jälkeen kuin vastustaja sen maalin tekee. Penkillä voisi olla vaikka sellaisia pelaajia, joilla ei kokonaisvaltainen pelaaminen riitä mitään Tanskoja ja Italioita vastaan, mutta voisivat tuoda jonkun x-factorin siihen takaa-ajoon. Nyt Riven kanssa kun ollaan jääty tappiolle tai peli muuten alkanut lipsumaan (esim. eilen), niin vaihtoja pantataan ja lopulta niillä saadaan huonosti sujunut peli yskimään entistä enemmän. Ja sitten vaihdetaan laitapakkeja, kun ei parempiakaan pelaajia hyökkäystä parantamaan ole penkille muistettu valita.
 

Barney

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL-SaiPa
Mä itte ajattelen, että Terholla on vielä paljon tekemistä pelaamisen kehittämisen kanssa, mutta myös paljon potentiaalia. Kyllä mä enemmin Terhon jengin ottaisin mukaan kuin Pyry Soirin. Ajattelen, että pitkässä juoksusussa Terhosta saa varmaan saman irti mitä Soirista nyt ja silti kehittää miestä enemmän. Sama juttu, että omaan jengiin Pyyhtiä ja Liimatta olisi tullut Lingmanin ja Mäenpään tilalle.
Toki tätä asiaa pohditaan varmasti myös pelaajan kehityksen kannalta. Kannattaako pelaaja päästää pelaamaan 180 minuuttia U21-maajoukkueen mukana vai ottaa kahdeksi peliksi istumaan penkille Huuhkajiin? Soiri pelasi kuitenkin tässäkin ikkunassa kaksi minuuttia + lisäajan ja Mäenpää sekä Lingman nolla minuuttia.

Suomen kannalta tilanne on se, että on hyvin hankala kokeilla hirveän paljon uusia pelaajia muuten kuin harjoitusotteluissa, kun Euroopassa on vain pari maata, joita vastaan Suomi voittaa huonollakin suorituksella. Kansojen liigassakin pitäisi aina pyrkiä voittamaan, jotta saisi jatkossa paremman arvontakorin karsintoihin. Jos jotain positiivista tästä nykytilanteesta haluaa hakea, niin nyt voi ihan avoimesti kilpailullisissa otteluissa kokeilla uusia pelaajia ja uusia asioita, kun sitä tulosvastuuta ei käytännössä ole. Toivottavasti se tilaisuus myös käytetään.

Tuota tulosvastuuta on Nurmelakin useassa haastattelussa painottanut. Suomen nykyinen valmennus tarkastelee otteluita kuitenkin pitkälti matemaattisesti ja pyrkii aina ottelusuunnitelmaa laatiessa maksimoimaan mahdollisuudet voittaa yksittäisen ottelun. Se toki näkyy myös monesti varovaisuutena, sillä mitä enemmän tehdään muutoksia, niin sitä enemmän se luo epävarmuutta. Kyllä minä uskon, että siellä on myös takataskussa joitain kortteja, jotka lyödään pöytään seuraavassa ikkunassa, kun sitä tulosvastuuta ei ole. Sieltä voidaan sitten poimia mukaan niitä toimivia asioita niihin seuraaviin tärkeisiin otteluihin.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Kaikkien virallisten maaotteluiden tuloksilla on, joskin kahdella karsintapelillä ei käytännössä mitään, painoarvo on niin olematon.
Toki ne on varmaan helpoimmat viralliset pelit mitä Huuhkajat ennen ensi karsintoja pelaa? Ts ainoat pisteet (sori nega) mitä sitä ennen on tulossa.

No ei kokeilut toki tarkoita automaattista tappiota, tarkoitus varmaan päinvastoin että kokeilut toisi lisäarvoa nykytilaan nähden ja San Marino pitäisi toki kaatua vaikka kokeiluna lähetettäisiin KTP pelaamaan.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Toki ne on varmaan helpoimmat viralliset pelit mitä Huuhkajat ennen ensi karsintoja pelaa? Ts ainoat pisteet (sori nega) mitä sitä ennen on tulossa.

No ei kokeilut toki tarkoita automaattista tappiota, tarkoitus varmaan päinvastoin että kokeilut toisi lisäarvoa nykytilaan nähden ja San Marino pitäisi toki kaatua vaikka kokeiluna lähetettäisiin KTP pelaamaan.

San Marino tietenkin, muttei Pirlanti, vaikka surkeat karsinnat onkin pelannut nyt kuitenkaan valtavasti ole tulevan Kansojen liigan B:n oletetun hännän (Georgia, Kazakstan) perässä. Oletusarvoisesti siellä Suomi saa jonkin verran pinnoja tiippuen toki Kansojen liigan arvonnasta, joka muuten on jo helmikuussa. Ne pelit eivät vain ehdi valmistamaan jatkokarsintaan, vaan pelataan ensi syksynä. Siellähän on muuten tarjolla sitten aika villejä lohkoja - mahdollisia ovat yhtä lailla ENG-FIN-SVN-TUR kuin CZE-FIN-MNE-KAZ. Melkoinen ero.
 

YamahaGPR

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
En mä eilisestä valmennusta syyttäisi, luotiin aivan riittävästi maalipaikkoja.

Kuten eilen jo kirjoitin, yksilötaidossa (ratkaisuhetkillä maalipaikoissa) ollaan niin älyttömästi perässä että olisihan noista moni muu maa tehnyt ekan 65 minuutin aikana 3 maalia.

Ne ratkaisut monessa kohtaa ihmeellisiä "tuhnuja", niin paljon kun Valioliigaa nähnyt niin esim. noista paikoista olisi helähtänyt 2-3 maalia tyyliin joka kerta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös