Huuhkajat kukoksi tunkiolle – matka kohti Ranskan EM-kisoja 2016

[Kiekoton]

Onhan tuossa totuuden siemen. Ennen vanhaan pelaajat erottuivat jollain ominaisuuksillaan. Nykyhuuhkajista päällimmäinen mielikuva on tasapaksuisuus. Onko sitten kysymys pelaajista vai pelikuvioista?

 

[Tim Callahan]

Aika hurjaa vertailla Suomea edes johonkin Islantiin, jolla on aivan käsittämättömän kova hyökkäys- ja keskikenttäarsenaali. Pohjois-Irlannin nipustakin löytyy kuitenkin kymmenkunta Valioliiga-äijää ja Skotlannin Liigan miehiä, sekä tähti pelaaja Lafferty, joka vetelee Turkissa palloa häkkiin. Loputkin pelaajat pelaavat Englannin Championshipissä, joka nyt on huomattavasti kovempi sarja kuin mikään Pohjoismaiden höpöhöpöliigoista.

Taso ei vaan riitä. Jatkossa ehkä riittää, kun mamupelaajia saadaan enemmän kehiin.

 

[Captain K]

Aika hurjaa vertailla Suomea edes johonkin Islantiin, jolla on aivan käsittämättömän kova hyökkäys- ja keskikenttäarsenaali. Pohjois-Irlannin nipustakin löytyy kuitenkin kymmenkunta Valioliiga-äijää ja Skotlannin Liigan miehiä, sekä tähti pelaaja Lafferty, joka vetelee Turkissa palloa häkkiin. Loputkin pelaajat pelaavat Englannin Championshipissä, joka nyt on huomattavasti kovempi sarja kuin mikään Pohjoismaiden höpöhöpöliigoista.

Taso ei vaan riitä. Jatkossa ehkä riittää, kun mamupelaajia saadaan enemmän kehiin.

Jep Gylfi Sigurdsson, Gudjohnsen, Sigthorsson, Finnbogason, Gunnarsson mainitakseni. Roma ehkä pärjää vertailussa näihin, koska olisihan hän ihan Valioliiga-tason huippupelaaja (tai no ei ihan mikään David Silva kuitenkaan) mutta esim. vrt Sigurdssoniin. Muu Suomen jengi sitten ei. Ja juurikin tällä offensiivisellä powerillaan Islanti näitä pelejään ratkoo. Puhumattakaan että siellä on penkin takana niinkin kova heppu kuin Lagerbäck.

 

[Gemondo]

Aika hurjaa vertailla Suomea edes johonkin Islantiin, jolla on aivan käsittämättömän kova hyökkäys- ja keskikenttäarsenaali. Pohjois-Irlannin nipustakin löytyy kuitenkin kymmenkunta Valioliiga-äijää ja Skotlannin Liigan miehiä, Loputkin pelaajat pelaavat Englannin Championshipissä, joka nyt on huomattavasti kovempi sarja kuin mikään Pohjoismaiden höpöhöpöliigoista.

Taso ei vaan riitä. Jatkossa ehkä riittää, kun mamupelaajia saadaan enemmän kehiin.

Tämä on kyllä valitettavan totta, Suomelta löytyy kaksi kenttäpelaaja jotka pärjäisivät esimerkiksi Valioliigassa. Eremenko ja Moisander. Muut ovat enemmän tai vähemmän korkeintaan keskinkertaista Championship-tasoa.

sekä tähti pelaaja Lafferty, joka vetelee Turkissa palloa häkkiin.

Kerran on vedellyt Lafferty pallon häkkin Turkissa (7 ottelussa). Viime kaudella onnistui myös kerran maalinteossa Valioliigassa (18 ottelussa).
Että ihan "tähtipelaaja"-kategoriaan en kuitenkaan Laffertya laskisi.

 

[BlackWolf]

Mielestäni tässä Kommentti: Mixun työturva ajaa maajoukkueen katastrofiin - Huuhkajat - Ilta-Sanomat iltasanomien kolumnissa listataan se todella hyvä syy miksi Paxusta on päästävä eroon ja heti. MM kisa karsintoihin on aikaa aivan liian vähän ja pelejä ei ole niin paljoa edessä, että varaa on lähteä leikkimään. Toki siis jos asenteena on se että 2018 karsinnat on paskan hailee, niin sitten on toki loogista vaikka antaa Paxulle jatkopahvia. Mikäli taasen on tarkoituksena lähteä oikeasti pelaamaan Suomen maajoukkueena paikasta kisoihin, meni syteen tai saveen, niin se aika ja paikka on juuri nyt lyödä kenkää perseeseen ja tilalle joku ajamaan uutta pelitapaa sisään. Kuka, siitä ei minulla ole mitään ideaa, mutta pikkusen meinaa tulla kiirus.

 

[Tombe76]

Kerran on vedellyt Lafferty pallon häkkin Turkissa (7 ottelussa). Viime kaudella onnistui myös kerran maalinteossa Valioliigassa (18 ottelussa).
Että ihan "tähtipelaaja"-kategoriaan en kuitenkaan Laffertya laskisi.

Olin just tulossa kirjoittamaan samaa. Lafferty teki eilen 1.puoliajalla tuplasti yhtä paljon maaleja mitä tehnyt tällä kaudella Turkissa.

Mistä löydetään suomalaispelaaja, joka pelaa parhaat matsinsa maajoukkueessa?

 

[Barney]

Nyt kun vähän perehdyin asiaan niin ilmeisesti Suomi pyrkii siis pääasiallisesti pelaamaan pallonhallinta- ja lyhytsyöttöpeliä, jolla pyritään murtamaan vastustajan puolustus. Täytenä maallikkona ja kaikella kunnioituksella niin eikö tälläinen pelityyli vaadi hyvinkin taitavia ja ahtaassa tilassa teknisiä ja nopeasti reagoivia pelaajia - onko meillä sellainen materiaali? En nyt tosiaan pidä näiden petolintujen seuraamista minään suurena kiinnostuksen kohteena, mutta jotenkin ajattelin, että nykypäivän Suomi pyrkisi olemaan aika defensiivinen ja suoraviivainen vastahyökkäysjoukkue. Ihan mielenkiintoista että yritetään tälläistä pelityyliä. Olisi mielenkiintoista lukea paremmin tietävien kommentteja tästä tulkinnastani, ehkä menin ihan metsään!

Kirjoitin tuohon liittyen viestin sivun 12 lopulla, joten lue sieltä jos kinnostusta löytyy. Tiivistettynä pelityyli on nykyiselle pelaajistolle liian vaikea, ja mielestäni ainoastaan Roma pystyy pelaamaan sitä laadukkaasti. Hetemaj pyrkii välillä liikuttamaan palloa nopeasti, mutta hänen syöttöjen laatunsa ei hirveästi vakuuta. Sparvin, Ringin, Hämäläisen ja muiden syöttötyöskentely on vain yksinkertaisesti liian hidasta, joten vastustaja ehtii jokaisen Roman nerokkaan syötön jälkeen ryhmittymään uudestaan.

Vähän pitää ihmetellä sitä, kuinka Petteri Forsell ei ole saanut ollenkaan vastuuta maajoukkueessa. Jos Mixu kerran haluaa pelata pallollista jalkapalloa, niin silloin varmaan kannattaisi käyttää niitä harvoja pallollisesti taitavia suomalaisia? Tai kävihän Forsell tuossa jokin aika sitten höntsäämässä jonkun harkkapelin Ruotsia vastaan, ja pommitti muistaakseni hienon vaparimaalin ja syötti yhden huikean maalin johtaneen läpisyötön. Ei kuitenkaan mitään käyttöä maajoukkueessa, koska onhan meillä Riski ja Hämäläinen, joiden vahvuudet on jossain aivan muualla kuin pallollisessa pelissä.

 

[mjr]

Kirjoitin tuohon liittyen viestin sivun 12 lopulla, joten lue sieltä jos kinnostusta löytyy. Tiivistettynä pelityyli on nykyiselle pelaajistolle liian vaikea, ja mielestäni ainoastaan Roma pystyy pelaamaan sitä laadukkaasti. Hetemaj pyrkii välillä liikuttamaan palloa nopeasti, mutta hänen syöttöjen laatunsa ei hirveästi vakuuta. Sparvin, Ringin, Hämäläisen ja muiden syöttötyöskentely on vain yksinkertaisesti liian hidasta, joten vastustaja ehtii jokaisen Roman nerokkaan syötön jälkeen ryhmittymään uudestaan.

Kiitokset - avasi asiaa! Hmm, aika omituinen tilanne siis: luulisi materiaalin pitkälle antavan perustan pelityylille, ja kun on kapea materiaali niin sitten eivät ehkä kaikkein eniten taitoa vaativat ja hyökkäävimmät systeemit toimi. (Tosin tätähän ei kannata esim. Johtavalle sanoa, mutta anyway.) Eilisen pelin aikana tuli mieleen, että se viimeisin taito ahtaassa tilassa puuttuu, eli kun päästään parin syötön päähän maalipaikasta - selostajan piti hehkuttaa lähes pelkästään "läheltä piti" -tilanteita, tyyliin jos tuosta olisi vielä saanut syötön tuolle niin sehän olisi voinut tehdä maalin... Eipä vain oikein näyttänyt siltä, että nämä realisoinnit olisivat olleet edes kovin lähellä.

 

[Barney]

Kiitokset - avasi asiaa! Hmm, aika omituinen tilanne siis: luulisi materiaalin pitkälle antavan perustan pelityylille, ja kun on kapea materiaali niin sitten eivät ehkä kaikkein eniten taitoa vaativat ja hyökkäävimmät systeemit toimi. (Tosin tätähän ei kannata esim. Johtavalle sanoa, mutta anyway.) Eilisen pelin aikana tuli mieleen, että se viimeisin taito ahtaassa tilassa puuttuu, eli kun päästään parin syötön päähän maalipaikasta - selostajan piti hehkuttaa lähes pelkästään "läheltä piti" -tilanteita, tyyliin jos tuosta olisi vielä saanut syötön tuolle niin sehän olisi voinut tehdä maalin... Eipä vain oikein näyttänyt siltä, että nämä realisoinnit olisivat olleet edes kovin lähellä.

Murtautumisvaihehan se on ollut Suomen akilleen kantapää. Yhdelläkään pelaajalla ei ole yksinkertaisesti riittävästi yksilötaitoa/uskallusta haastaa vastustajan puolustajia, joten murtautuminen on sen vuoksi erittäin vaikeaa. Syötöillä voisi murtaa myös puolustusta, mutta ei siitä mitään tule, jos pallo liikkuu noin verkkaisesti. Jos Suomi haluaa saada maalipaikan, niin se vaatii joko A) tuuria tai B) Roman huikean läpisyötön. Todennäköisyys kummalekaan noista ei ole kovin korkea, joten sen takia Suomi pääsee aina "niin lähelle", mutta oikeasti ollaan kuitenkin aivan helvetin kaukana siitä maalipaikasta, koska se viimeinen - ja tärkein ratkaisu puuttuu.

 

[Japi]

Tämä on kyllä valitettavan totta, Suomelta löytyy kaksi kenttäpelaaja jotka pärjäisivät esimerkiksi Valioliigassa. Eremenko ja Moisander. Muut ovat enemmän tai vähemmän korkeintaan keskinkertaista Championship-tasoa.



Kerran on vedellyt Lafferty pallon häkkin Turkissa (7 ottelussa). Viime kaudella onnistui myös kerran maalinteossa Valioliigassa (18 ottelussa).
Että ihan "tähtipelaaja"-kategoriaan en kuitenkaan Laffertya laskisi.

Kai tuo Hetemajkin pärjäisi Valioliigassa? Ei tosin kärkiseuroissa, mutta kuitenkin. Ei toki ollut eilisessä pelissä mukana, mutta normaalisti on. Muilla ei toki olisi asiaa Valioliigaan.

 

[Gemondo]

Kai tuo Hetemajkin pärjäisi Valioliigassa? Ei tosin kärkiseuroissa, mutta kuitenkin. Ei toki ollut eilisessä pelissä mukana, mutta normaalisti on. Muilla ei toki olisi asiaa Valioliigaan.

Totta. Hetemaj'n unohdin kokonaan. Eiköhän Perpakin siellä alemman kastin jengeissä pärjäisi.

 

[Susi Mikkolainen]

Tässä ketjussakin on tuotu esille sitä, että Suomen taktiikan tulisi olla ns inhorealistinen. En näe mitään mahdollisuutta pelata tuollaisella pelinhallinta taktiikalla vieraissa parempaa joukkuetta vastaan. Alakerta on niin herkkä, että taktiikan tulisi perustua puolustuksen tukemiseen ja päätavoitteen on oltava se että vastustaja pidetään nollilla. Ja jos säkällä saadaan maali niin silloin on tultava pinna tai kolme. Kaikkibhidas hyökkääminen on tällä porukalla täysin toivotonta. Tasomme on surkean heikko, heikoin tämän vajaan 30 vuoden aikana, jonka olen futista seurannut. Itse asiassa luulen että ilman Romaa Suomen tulokset olisivatparempia, koska nyt voidaan hänen taitoihin perustuen jollakin tavalla perustella pallon pyörittely 40metrin päässä vihun maalista. Ilman Romaa taktiikka olisi mallia KISS.

 

[Tombe76]

Mixun pitäisi muistella että Suomi ei yrittänyt pelata tällä taktiikalla edes silloin kun kaikkien aikojen paras nippu oli kentällä.

Wiss, Riihilahti rouhijoina keskikentällä, riisto.. pallo Litille ja sitten olikin jo Kolkka, Johansson liikkeellä. Tai Mixu itse target-pelaajana tai päättämässä keskityksestå maalia. Joku Valakarikaan ei olut kaikkein rakentavin keskikenttäpelaaja.

Toki puolustuksessa helpotti Tihinen/Hyypiä, ei paljon anteeksi pyydelty.

Nyt sitten "luodaan paikoja" ja halutaan olla pallonhallintajoukkue. Ei toimi ei.

Edit: Unohtamatta Tainiota.

 

[Captain K]

Mixun pitäisi muistella että Suomi ei yrittänyt pelata tällä taktiikalla edes silloin kun kaikkien aikojen paras nippu oli kentällä.

Wiss, Riihilahti rouhijoina keskikentällä, riisto.. pallo Litille ja sitten olikin jo Kolkka, Johansson liikkeellä. Tai Mixu itse target-pelaajana tai päättämässä keskityksestå maalia. Joku Valakarikaan ei olut kaikkein rakentavin keskikenttäpelaaja.

Toki puolustuksessa helpotti Tihinen/Hyypiä, ei paljon anteeksi pyydelty.

Nyt sitten "luodaan paikoja" ja halutaan olla pallonhallintajoukkue. Ei toimi ei.

Kuinkakohan kova tuo Tihi/ Hyypiä topparipari oli parhaimmillaan euroopan tasolla? Väitän että ei kaukana top-5 sen aikaisista maajoukkueitten topparipareista Euroopassa. Noh ainakin top-10 tasoa.

 

[Mazaa]

Kuinkakohan kova tuo Tihi/ Hyypiä topparipari oli parhaimmillaan euroopan tasolla? Väitän että ei kaukana top-5 sen aikaisista maajoukkueitten topparipareista Euroopassa. Noh ainakin top-10 tasoa.

Parhaimmillaan oli varmasti TOP-5 tasoa, kuten Litmanen oli koko Euroopan TOP-3 tasoa aikanaan kaikki pelaajat mukaan lukien. Toki tuo TOP-5 ajanjakso ei mielettömän pitkä ollut.

 

[Captain K]

Parhaimmillaan oli varmasti TOP-5 tasoa, kuten Litmanen oli koko Euroopan TOP-3 tasoa aikanaan kaikki pelaajat mukaan lukien. Toki tuo TOP-5 ajanjakso ei mielettömän pitkä ollut.

Niin olihan Litti aikanaan Golden Ball- äänestyksessä kolmas vuonna -95, joten olet varmasti aikalailla oikeassa.

 

[Ian Barnes]

Ihan hyviä mielipiteitä täällä Huuhkajista, mitä olen pari päivää seurannut tuon P-Irlanti -ottelun jälkeen. Jos pelaajien taitotaso ei riitä (missä tahansa joukkuelajissa), sitä voi kompensoida hyvällä joukkuepelillä, tekemällä asiat joukkueena paremmin kuin vastustaja. Mutta kun tuntuu että siinäkin ollaan nyt korkeintaan välttävällä tasolla. Islannissa ollaan varmaan tehty jotain oikein jo 10-15 vuotta sitten, sillä kun katsoo pelaajien seurajoukkueita, niin sieltä löytyy Tottenhamia, Ajaxia, Sampdoriaa, Kööpenhaminaa ym. mutta myös Fredrikstadia, KR:ää, Waregemia. Suomen maajoukkuepelaajien seuroihin kuuluu Lech Poznania, Kaiserslauternia, Midtjyllandia, Dusseldorfia, Rosenborgia, Thunia. Erot seuratasolla Suomen ja Islannin pelaajien välillä ei kai ole kauhean isot?

Mutta mitä tehdä toisin Huuhkajissa? Pelin toteaminen p...kaksi on helppoa ja onnistuu kaikilta, mutta mikä avuksi? Uusia tähtipelaajia ei taida olla ihan nurkan takana tulossa, joten kannattaa pohtia miten saataisiin nykymiehistöstä enemmän irti. Pitäisikö Sadikille antaa paikka avauksessa? Pitäisikö joulukuusen tilalla kokeilla jotain muuta? Uudet treeniharjoitteet hyökkäys- ja puolustuspelaamiseen? Etenkin puolustukseen lisää sellaista alikersantti Lehdon asennetta? Vai mitä? Saa ehdottaa ja kommentoida, kiitos! :)

 

[Japi]

Mutta mitä tehdä toisin Huuhkajissa? Pelin toteaminen p...kaksi on helppoa ja onnistuu kaikilta, mutta mikä avuksi? Uusia tähtipelaajia ei taida olla ihan nurkan takana tulossa, joten kannattaa pohtia miten saataisiin nykymiehistöstä enemmän irti. Pitäisikö Sadikille antaa paikka avauksessa? Pitäisikö joulukuusen tilalla kokeilla jotain muuta? Uudet treeniharjoitteet hyökkäys- ja puolustuspelaamiseen? Etenkin puolustukseen lisää sellaista alikersantti Lehdon asennetta? Vai mitä? Saa ehdottaa ja kommentoida, kiitos! :)

No ensiksikin taktiikan ja kokoonpanon muutos. Kokoonpanoksi 4-3-3 siten, että puolustuksessa pelaa 4 keskuspuolustajaa.

Hravetski
Moisander-Arajuuri-Halsti-Toivio
Hetemaj-Eremenko-Ring
Pohjanpalo-Sadik-Markkanen

Penkillä sitten
Mäenpää
Schuller
Hämäläinen
Riskit (molemmat)
Pukki
Sparv
Puolustajista ei hajua.

 

[BlackWolf]

Mutta mitä tehdä toisin Huuhkajissa? Pelin toteaminen p...kaksi on helppoa ja onnistuu kaikilta, mutta mikä avuksi? Uusia tähtipelaajia ei taida olla ihan nurkan takana tulossa, joten kannattaa pohtia miten saataisiin nykymiehistöstä enemmän irti. Pitäisikö Sadikille antaa paikka avauksessa? Pitäisikö joulukuusen tilalla kokeilla jotain muuta? Uudet treeniharjoitteet hyökkäys- ja puolustuspelaamiseen? Etenkin puolustukseen lisää sellaista alikersantti Lehdon asennetta? Vai mitä? Saa ehdottaa ja kommentoida, kiitos! :)

Inhorealistinen bussi 16 alueen eteen, ihan sama kuka siellä on vastassa, kahden kärki ja saatanallista munaravia ylös joka kerta kun pallo sattuu omille. Niitä hyökkäyksiä ei myöskään pysäytetä miksikään pyörittelyksi, vaan pusketaan täysiä pallonmenetykseen tai maalipaikkaan asti. Tuossa noin lyhykäisyydessään kuvailtuna se mielestäni toimivin versio.

 

[H.Incandenza]

Olisiko Suomella ketään tuulennopeita laitureita? Tai tuulennopeita keskikenttäpelureita ylipäätään? Bussin rakentaminen ja sitä vastahyökkäyksiin lähteminen olisi aika paljon helpompaa jos pelaajilla löytyisi nopeutta. Vastahyökkäys tyrehtyy jos vastustaja juoksee pelaajat kiinni samantien ja syöttöpaikat ovat menneet. Sinänsä olen samaa mieltä, että puolustuksen kautta pitäisi rakentaa. Vastahyökkäyksessä pallo Eremenkolle joka jatkaa sen laitaan tai pistää pystysyötön hyökkääjälle. Tai sitten sitten käytettäisiin targettia. Jotenkin minulla on vain sellainen kuva, että nämä Suomen nykyiset pelurit eivät ole mitään raketteja. Sellaisille pallon hierominen toimii paremmin. Mutta sitten pitäisi olla liikettä ja pallollista taitoa sekä pelisilmää. Lieneekö sitä sitten. Entäs jos vaan pitkää palloa Sadikille ja Markkaselle ja sitten loput auttamaan kunhan ehtivät.

 

[Rubicon]

Jos miettii tätä Mixun neljän vuoden aikakautta, niin olin ensimmäiset reilut pari vuotta ihan tyytyväinen Mixun ideoihin ja niiden toteutukseen sekä joukkueen suorituksiin. Jonkinlaista kehittymistä oli havaittavissa, pelitapa tuntui iskostuneen pelaajien päähän ja tuloksetkin olivat ihan ok-tasolla materiaaliin nähden. Se materiaali, kun on ollut ja on edelleen 3/4-korin tasoa Euroopassa. Yksittäisenä huippuhetkenä saavutettiin Gijonin ihme karsintapeleistä ja harjoitusotteluissa voittoja kertyi yllättävänkin tasaisesti.

Valitettavasti trendi on ollut pahasti laskeva noin viimeisen vuoden ajan, ja nyt ollaan jo totaalisessa takalukossa. Sanoisin että ensin kehittyi pelillinen takalukko, josta myöhemmin lisää ja sittemmin se on johtanut myös henkiseen takalukkoon. Näiden kahden yhdistelmän surullinen tulos nähtiin Pohjois-Irlanti-ottelussa.

Mixun aikakaudesta muodostui ikään kuin paraabeli, sillä tuntuu siltä kuin olisimme palanneet tasoltamme ja yleisfiilikseltä Mixun alkuaikoihin eli alkuvuoteen 2011. Hirveä tilanne siis kaiken kaikkiaan, kun tuntuu että neljä vuotta on kadonnut kuin tuhka tuuleen ja tämän viimeisimmän pelin katsominen oli yksinomaan tuskallista. Ei terävää ja nopeaa syöttelyä, vaan pomppivia ja epätarkkoja palloja. Haltuunotot eivät olleet oikeaan suuntaan, vaan usein väärään suuntaan ja karkasivat samalla jaloista. Haastoja ei nähty juurikaan, ja kun sellaista yritettiin lopputulos oli menetys vastustajalle tai pallo rajoista yli. Laukaisupaikoille ei tässäkään pelissä edes kahta kolmea kertaa useammin päästy. Useamman pelaajan kombinaatiot, jotka ovat kaiken a ja o loistivat vain poissaolollaan. Kaksinkamppailuissa suurin osa pelaajista vaikutti hiirulaisilta ja niiden lopputulokset olivat tämän mukaisia. Minkäänlaista ''munaa'' ei ollut Suomen joukkueesta havaittavissa.

Tässä kohtaa on pakko antaa erittäin tulikivenkatkuista noottia Mixulle hänen kommenteistaan. Aivan järkyttävää paskaahan ne ovat olleet informaatioarvoltaan oikeastaan koko ajan, mutta nyt P-Irlanti-matsissa Mixu meni jo tasolle ''Venäjän valtiollinen propaganda''. Kukaan jalkapallosta ymmärtävä ei voi allekirjoittaa noita Mixun väitteitä, että peli oli hyvää ja laukaisupaikkoja luotiin riittävästi tai että Suomen joukkueen peli olisi kehittyvällä uralla. Häpeä Mixu, häpeä.

Pelaajavalinnoissa Mixu on harrastanut jatkuvasti tiettyjä erikoisia vetoja, jotka eivät ole omaan mieleeni olleet oikeastaan koskaan. Toisaalta tietyt pelaajat ovat sementoineet asemansa turhankin vahvasti avaukseen. Toivio on saanut jatkaa Moisanderin parina, vaikka samantyyliset kömmähdykset ja kyvyttömyys kaksinkamppailuihin on ollut Suomen puolustuksessa jatkuvasti ongelmakohtana. Pukki ja Hämäläinen sekä köyhän miehen Kappe - Riku Riski ovat nauttineet suuresta luotosta hyökkäyspäässä karsintapelistä toiseen. Pohjanpalon, Sadikin, Forsellin ja Alexei Eremenkon jäädessä hyvin vähälle vastuulle.

Sitten taas erikoisten vetojen saralla Mixu on kunnostautunut varsinkin laitapakkiosastolla (osin loukkaantumistenkin takia). Jostain käsittämättömästä syystä Jarkko Hurme on nauttinut suurta luottamusta ja myös Veikkausliigapelaajat Sorsa ja Lampi ovat päässeet usein mukaan ryhmään. Jukka Raitala sen sijaan ei ole Mixulle kelvannut useinkaan vaihtoehdoksi. Ville Jalastoa pitäisin myös parempana kuin Hurmetta ja Sorsaa. Maalivahtien suhteen Mixu avasi pelin uskomattomalla Anssi Jaakkola-jokerilla, sen jälkeen on nähty (liian) pitkään arvontaa Mäenpään ja Hradeckyn välillä. Nyt viimein luotto on osattu antaa oikealle miehelle eli Lukas Hradeckylle, joka on suorittanut solidisti Tanskan pääsarjassa jo vuosien ajan. Hyökkäyspäässä kaivettiin Eero Markkanen Madridin ressuista ennen Sadikia kehiin, virhe tuokin mielestäni, eikä millään lailla rationaalista. Tiettyjä saunakaveruusepäilyjä on siis valitettavasti herännyt Mixunkin suhteen, vaikka sinänsä hän on pyörittänyt neljän vuoden aikana laajaa rinkiä. Karsintapeleissä todelliset muutokset ovat silti jääneet kovin vähiin ja toisaalta ne muutamat kokeilut ovat olleet usein nätisti sanottuna erikoisia.

Jos sitten miettisi tätä paljon hoettua joulukuusta hieman. 4-3-2-1, paino kentän keskiakselille, laitapakeille suuri vastuu. Ei laitureita, kolme hyvin pitkälti hyökkäävää pelaajaa, joilla kuitenkin kova vastuu prässistä ja mahdollisesti myös laitojen puolustamisesta. Pyrkimys pallonhallintaan ja samalla osin myös pallolliseen puolustamiseen.

Hyviä puolia Suomen kannalta ovat mielestäni olleet ainakin seuraavat:

- Meillä ei ole yhden yhtä maajoukkuetason laitahyökkääjää. -> Näille ei ole välttämätöntä tarvetta joulukuusessa.
- Paljon keskikentän keskustan pelaajia tarjolla. -> Saadaan 3-5 heistä avaukseen, riippuen tilanteesta. Keskusta myös usein miehitetty, vaikka tulisikin pallonmenetys, tämä heikentää vastustajan suorien hyökkäysten tehoa.
- Mahdollisuus puolustaa pitämällä palloa. -> Koska puolustus on heikko paineen alla ja pienikokoinen, mielestäni tälle Suomen jengille on ollut hyvä idea rakentaa puolustusta pallonhallinnan kautta. Eli että joutuisimme ottamaan keskityksiä ja painetta vastaan mahdollisimman vähän.
- Parhaalla pelaajallamme Romanilla on mahdollisuus pelata usealla eri pelipaikalla tilanteen ja vastustajan mukaan.
- Hyökkäykseen löytyy nopeita ja vikkeliä pelaajia kuten Pukki, Hämäläinen ja Riski. Heiltä onnistuu myös prässääminen ja juoksuvoimaa riittää alaskin päin.
- Mahdollisuus peluuttaa yläoksillä yhtä pallotaituria a la Eremenko jr tai Forsell.

Selviä heikkouksia taas mm.:

- Laitapakeille kaatuu mieletön vastuu. -> Uronen ja Arkivuo ovat suomalaisittain hyviä laitapakkeja, mutta joulukuusi vaatisi mielellään erinomaisuutta. Monesti jompikumpi heistä on ollut myös sivussa ja Mixu on päässyt vetämään esiin Hurmetta ja Sorsaa...
- Epäselvyydet laitojen puolustamisessa. -> Kenen vastuulla laitojen puolustaminen milloinkin on?
- Peli puuroutuu ja hidastuu kentän keskustaan mikäli tempo ja syöttötaito eivät riitä suomalaisilla ja/tai vastustaja on tehnyt kotiläksynsä huolella.

Siitä voi olla montaa mieltä miten hyvin Mixu on onnistunut joulukuusen tuomien mahdollisuuksien hyödyntämisessä, mutta noin peruslähtökohtana en näe Mixun taktista ajattelua kovinkaan vääränä Suomen materiaaliin nähden. Vikaan alettiin mennä lähinnä siinä, että tätä joulukuusta päätettiin lopulta toteuttaa vain yhdellä ja samalla tavalla, kovin samanlaisilla pelaajilla ottelusta toiseen. Ei ollut vaihtoehtoisia taktiikoita, eikä oikein vaihtoehtoisia pelaajia. Touhu meni liian ennalta-arvattavaksi ja koska meillä ei ole Espanjan tai muiden kärkimaiden tasoisia yksilöitä, emme pysty toteuttamaan tätä pitkälti keskialueen pallonsiirtelyyn ja -hallintaan perustuvaa tyyliä tarpeeksi tehokkaasti, jotta se tuottaisi meille edes maalipaikkoja. Vastustajat osasivat tehdä kotiläksynsä ja laittoivat muurin kentän keskelle, johon Suomi on hakannut päätään. Muuri ei haittaisi välttämättä, jos meillä olisi käytössä kunnollisia muurinmurtajia, mutta nyt sitä on lähinnä naputeltu taltalla ja vasaralla, eikä se siitä silloin mihinkään murru.

Syytä on muistaa sekin, että täydellistä pelijärjestelmää ei näin rajallisen materiaalin omaavalle joukkueelle kuin Suomi ole olemassa ja systeemin nimeen ja numerolitaniaan (4-3-21, 4-5-1 jne.) ei yksistään kannata kiinnittää liikaa huomiota. Tätä joulukuusta/pyramidia voi pelata monella eri tavalla varioimalla pelaajavalintoja ja eri pelaajien roolituksia.

 

[eagle]

Islannissa ollaan varmaan tehty jotain oikein jo 10-15 vuotta sitten, sillä kun katsoo pelaajien seurajoukkueita, niin sieltä löytyy Tottenhamia, Ajaxia, Sampdoriaa, Kööpenhaminaa ym. mutta myös Fredrikstadia, KR:ää, Waregemia. Suomen maajoukkuepelaajien seuroihin kuuluu Lech Poznania, Kaiserslauternia, Midtjyllandia, Dusseldorfia, Rosenborgia, Thunia. Erot seuratasolla Suomen ja Islannin pelaajien välillä ei kai ole kauhean isot?

Islannissa on malli jossa lahjakkaat kaverit kerätään jo tosi nuorena yhteen ryhmiksi. Nuorten maajoukkueet leireilee paljon ja fasiliteetit on kunnossa. Islannissa siis hyvin jalkapallohalleja ja tekonurmia. Sitten koska pelaajie ei ole valtavasti, niin valmennus on kohdistettu hyvin näitä varten ja se on laadukasta. Tähän lisätään se että tajutaan ettei kavereita voida ehkä kehittää enää teini-iän jälkeen niin hyvin(kun kilpailu ei ole tarpeeksi hyvää) ja ollaan ulkoistettu tämä kehitysvaihe sitten muualle huippuakatemioille Euroopassa.

...

Rubiconilta niin kattava ja hyvä analyysi Suomen tilasta ja juuri tuon nykyisen systeemin ongelmista sekä mahdollisista vahvuuksista, etten lisää siihen juurikaan. Oikeastaan homma kiteytyy siihen, että laitapelaamiseen tuo vaatisi aivan huippu laitapakit ja niitähän meillä ei ole. Urosella ehkä potentiaalia tulla hyväksi paikallaan, mutta siinä se onkin. Suomessa yleisesti on epäonnistuttu aika pahasti laitapelaajien tekemisessä. Puolustajiakaan montaa ole, mutta laitureita vielä vähemmän.

Koska tykkään leikkiä manageria ja arjessa ei kauheasti pääse maajoukkueita valmentamaan(kumma kyllä), niin heitetääs oma pelitapa. Ehkä enemmänkin siis miten peluuttaisin, ei niinkään numeraalisesti. Lähdetään siitä mitä Suomella on? Suomella on keskikentän keskustaan yksi hyvä rikkova keskikenttä(Hetemaj) kohtalainen box-to-box ja kohtalainen ankkuri(Sparv). Tämän lisäksi sitten erinomainen pelinrytmittäjä, joka omaa hyvän potkutekniikan(Roma). Miten sitten nämä ryhmittäisin. Peluuttaisin keskikenttää timanttina. Niin että Sparv pohjalla, Hetemaj&Ring vieressä ja Roma yläpuolella vapaassa roolissa mutta käynnistämässä hyökkäyksiä ja viimeistelemässä sitten tilanteita.

Meillä on hyökkäykseen pari kohtalaista Target-pelaajaa(Sadik&Markkanen) ja pari pelaajaa jotka ei osaa muuta kuin juosta pystyyn(Pukki&Hämäläinen). Sekä potentiaalinen Pohjanpalo. Peluuttaisin näitä puhtaasti kärkinä. Niin että pelaisivat syvällä vastustajan puolella ja ei tarvisi tulla vastaan.

Tavoite olisi että meillä olisi aina 9 pelaajaa pallon alla ja linjat tosi tiiviinä. Moisander on toppariksi suht. nopea joten peluuttaisin puolustuslinjaa suht. ylhäällä ja koittaisin saada riistoja. Riiston jälkeen mahdollisimman nopeasti heti palloa pystyyn kohti target-kärkeä. Keskikentällä olisi Hetemajn ja Ringin myötä ihan hyvin jalkoja, samoin kärjessä Pohjanpalon/Pukin kautta. Tätä kautta koittaisin kyllä kehittää menetyksen jälkeistä prässiä. Nythän se on täysin olematon tai yksi prässää.

Toivoisin siis rohkeampaa ja aggressiivisempaa prässiä. Samalla pallolliseen peliin selvästi suoraviivaisempaa suuntaa. Koska meillä on näitä pystyynjuoksijoita ja kärkiä, niin painopisteen muutos heti tilanteenmuutos+:n jälkeen todella terävästi ja mahdollisimman syvään vastustajan puolelle.

Nykyisen systeemin ongelma mielestäni että se "3 blokki" ei riitä, mutta jos sen saisi timantiksi ja paremman ohjaamisen kahden kärjen systeemillä, niin sekin voisi riittää paremmin.

Noin yleisesti pakko todeta, että toivottavasti jatkossa tulee enemmän oikeasti laitapelaajia, edes yksi joku huippulupaus olisi hienoa. Nyt ei Suomella ole ollut oikeastaan yhtään. Jos Joonas Kolkkaa on ikävä, niin onhan se aika surullista...

 

[BlackWolf]

Olisiko Suomella ketään tuulennopeita laitureita? Tai tuulennopeita keskikenttäpelureita ylipäätään? Bussin rakentaminen ja sitä vastahyökkäyksiin lähteminen olisi aika paljon helpompaa jos pelaajilla löytyisi nopeutta. Vastahyökkäys tyrehtyy jos vastustaja juoksee pelaajat kiinni samantien ja syöttöpaikat ovat menneet. Sinänsä olen samaa mieltä, että puolustuksen kautta pitäisi rakentaa. Vastahyökkäyksessä pallo Eremenkolle joka jatkaa sen laitaan tai pistää pystysyötön hyökkääjälle. Tai sitten sitten käytettäisiin targettia. Jotenkin minulla on vain sellainen kuva, että nämä Suomen nykyiset pelurit eivät ole mitään raketteja. Sellaisille pallon hierominen toimii paremmin. Mutta sitten pitäisi olla liikettä ja pallollista taitoa sekä pelisilmää. Lieneekö sitä sitten. Entäs jos vaan pitkää palloa Sadikille ja Markkaselle ja sitten loput auttamaan kunhan ehtivät.

Ei se välttämättä vaadi nopeutta, koska tarkoituksena on aina iskeä tasavahvaa miehitystä vastaan, eli saada niitä 1-1 tilanteita jotka tulee sitten 40metrin spurttien jälkeen. Ei Suomella toki ole mitään pikakiitureita, mutta ei noissa tarvitsekkaan olla. Ihan sama miettiikö Gijonin ihmettä tai jotain muita vastaavia pelejä, missä Suomi on ollut selvästi se ottava osapuoli, niin se riittää kun perusnopeus on riittävä että pääsee tukemaan hyökkäystä. Ne muutaman miehen harppuunat on toki aina vaarallisempia jos siellä olisi joku raketti menossa sen pallon kanssa, mutta tosiasiassa suurin osa maaleista tulee noissa siitä että se palloton pelaa itsensä tekopaikkaan. Silloin on kyse useammin pelisilmästä, sovituista kuvoista, oikea-aikaisista rytminvaihdoksista jne. kuin siitä että mikä on yksittäisen pelaajan huippunopeus. Ei siellä jaksa kukaan juosta täysiä alas puolustamaan 90 minuuttia ottelussa. Loput tilanteet tulee sitten niistä pakollisista rikeistä kun se vastahyökkäys alkaa, rikkeistä hyökätessä, sekä mahdollisista kulmista joita se hyökkäys tuottaa.

Tosiasia on että 0-0 olisi aina tavoite ja maalin voitto olisi mestaruus. Mutta se onkin sitä inhorealismia, kun ei lähdetä mopolla moottoritielle, vaan pakotetaan se vastustaja tulemaan pelaamaan sinne neljän kympin alueelle.

 

[mjr]

Touhu meni liian ennalta-arvattavaksi ja koska meillä ei ole Espanjan tai muiden kärkimaiden tasoisia yksilöitä, emme pysty toteuttamaan tätä pitkälti keskialueen pallonsiirtelyyn ja -hallintaan perustuvaa tyyliä tarpeeksi tehokkaasti, jotta se tuottaisi meille edes maalipaikkoja. Vastustajat osasivat tehdä kotiläksynsä ja laittoivat muurin kentän keskelle, johon Suomi on hakannut päätään. Muuri ei haittaisi välttämättä, jos meillä olisi käytössä kunnollisia muurinmurtajia, mutta nyt sitä on lähinnä naputeltu taltalla ja vasaralla, eikä se siitä silloin mihinkään murru.

Tuo tuntuisi aika isolta miinukselta vaikka pelitavalla olisi miten paljon muita hyviä puolia - lähinnähän tuossa todetaan, että Suomi ei nykymateriaalilla pysty saamaan tälläisellä pallonhallintapelillä maalipaikkoja ja maaleja, koska emme pysty murtautumaan niihin - tekniset taidot, syöttö- ja pelitilannenopeus eivät riitä. Tämä pelityyli kai on vähän samansukuista kuin Espanjan harjoittama vielä pari vuotta sitten maailmanhistorian trendikkäin pelitapa koskaan ikinä (vaikka ilmeisesti viime kisat jo melko lailla vähensivätkin gloriaa), mutta ilman espanjalaista häkellyttävää taitoa, ajoitusta ja pelisilmää? Ainakin olen tämän suuntaisia kommentteja lukenut ja jotenkin tuntuu aika absurdilta, että nyky-Suomi pyrkisi pallonhallintaan ja keskikentän taidokkaaseen syöttelyyn yhdistyneenä taitaviin ja nopeisiin maalipaikkoihin murtaviin syöttöyhdistelmiin... No, varmaan olen käsittänyt ainakin osin väärin tai kommentoijat ovat hieman liioitelleet - koska kyllähän nyt sokea Reettakin tajuaa, ettei tuollainen voi toimia.

 

[Rubicon]

Tuo tuntuisi aika isolta miinukselta vaikka pelitavalla olisi miten paljon muita hyviä puolia - lähinnähän tuossa todetaan, että Suomi ei nykymateriaalilla pysty saamaan tälläisellä pallonhallintapelillä maalipaikkoja ja maaleja, koska emme pysty murtautumaan niihin - tekniset taidot, syöttö- ja pelitilannenopeus eivät riitä...

Niin ongelma on minusta lähinnä se, että Mixu pyrkii pelaamaan vain tuolla tyylillä. Pitäisi varioida sitä omaa peliä enemmän, jotta vastustaja ei tietäisi ennalta mitä sieltä on luvassa. Ihan hyvin tämä nykyinen tyyli voisi olla se perussapluuna, vaihtoehto A, koska näen siinä monia positiivisia aspekteja suhteessa materiaaliimme. Mutta siitten pitäisi olla B- ja C-tyylit myöskin. Esim. jokin 4-4-2 keskikentän timantilla ja isolla ja pienellä kärjellä (Sadik & Pukki/Pohjanpalo) olisi yksi vaihtoehto, jota itse olen pohtinut.

Oikeastaan ainut kerta, jolloin Mixu selkeästi heitti joulukuusen ja pallonhallinnan aivan sivuun oli tuo vieraspeli Espanjaa vastaan. Siinä laitettiin käytännössä viiden linja alimmaksi (Ring kun hoiti lähinnä oikean laitapakin hommia) ja eteen tiiviisti neljän linja tukemaan, Pukin kuikuillessa yksin kärjessä. Pukkikin prässäsi kohtuu alhaalla luonnollisesti, kun Espanja pääsi pyörittelemään peliään sinne 40 metriin Suomen maalista. Muuten on luotettu pitkälti tähän taktiikkaan, vieläpä kohtuullisen samantyyppisillä pelaajilla pelistä toiseen. Ja viimeisen vuoden aikana on sitten noussut pahemman kerran seinä vastaan.