Jos miettii tätä Mixun neljän vuoden aikakautta, niin olin ensimmäiset reilut pari vuotta ihan tyytyväinen Mixun ideoihin ja niiden toteutukseen sekä joukkueen suorituksiin. Jonkinlaista kehittymistä oli havaittavissa, pelitapa tuntui iskostuneen pelaajien päähän ja tuloksetkin olivat ihan ok-tasolla materiaaliin nähden. Se materiaali, kun on ollut ja on edelleen 3/4-korin tasoa Euroopassa. Yksittäisenä huippuhetkenä saavutettiin Gijonin ihme karsintapeleistä ja harjoitusotteluissa voittoja kertyi yllättävänkin tasaisesti.
Valitettavasti trendi on ollut pahasti laskeva noin viimeisen vuoden ajan, ja nyt ollaan jo totaalisessa takalukossa. Sanoisin että ensin kehittyi pelillinen takalukko, josta myöhemmin lisää ja sittemmin se on johtanut myös henkiseen takalukkoon. Näiden kahden yhdistelmän surullinen tulos nähtiin Pohjois-Irlanti-ottelussa.
Mixun aikakaudesta muodostui ikään kuin paraabeli, sillä tuntuu siltä kuin olisimme palanneet tasoltamme ja yleisfiilikseltä Mixun alkuaikoihin eli alkuvuoteen 2011. Hirveä tilanne siis kaiken kaikkiaan, kun tuntuu että neljä vuotta on kadonnut kuin tuhka tuuleen ja tämän viimeisimmän pelin katsominen oli yksinomaan tuskallista. Ei terävää ja nopeaa syöttelyä, vaan pomppivia ja epätarkkoja palloja. Haltuunotot eivät olleet oikeaan suuntaan, vaan usein väärään suuntaan ja karkasivat samalla jaloista. Haastoja ei nähty juurikaan, ja kun sellaista yritettiin lopputulos oli menetys vastustajalle tai pallo rajoista yli. Laukaisupaikoille ei tässäkään pelissä edes kahta kolmea kertaa useammin päästy. Useamman pelaajan kombinaatiot, jotka ovat kaiken a ja o loistivat vain poissaolollaan. Kaksinkamppailuissa suurin osa pelaajista vaikutti hiirulaisilta ja niiden lopputulokset olivat tämän mukaisia. Minkäänlaista ''munaa'' ei ollut Suomen joukkueesta havaittavissa.
Tässä kohtaa on pakko antaa erittäin tulikivenkatkuista noottia Mixulle hänen kommenteistaan. Aivan järkyttävää paskaahan ne ovat olleet informaatioarvoltaan oikeastaan koko ajan, mutta nyt P-Irlanti-matsissa Mixu meni jo tasolle ''Venäjän valtiollinen propaganda''. Kukaan jalkapallosta ymmärtävä ei voi allekirjoittaa noita Mixun väitteitä, että peli oli hyvää ja laukaisupaikkoja luotiin riittävästi tai että Suomen joukkueen peli olisi kehittyvällä uralla. Häpeä Mixu, häpeä.
Pelaajavalinnoissa Mixu on harrastanut jatkuvasti tiettyjä erikoisia vetoja, jotka eivät ole omaan mieleeni olleet oikeastaan koskaan. Toisaalta tietyt pelaajat ovat sementoineet asemansa turhankin vahvasti avaukseen. Toivio on saanut jatkaa Moisanderin parina, vaikka samantyyliset kömmähdykset ja kyvyttömyys kaksinkamppailuihin on ollut Suomen puolustuksessa jatkuvasti ongelmakohtana. Pukki ja Hämäläinen sekä köyhän miehen Kappe - Riku Riski ovat nauttineet suuresta luotosta hyökkäyspäässä karsintapelistä toiseen. Pohjanpalon, Sadikin, Forsellin ja Alexei Eremenkon jäädessä hyvin vähälle vastuulle.
Sitten taas erikoisten vetojen saralla Mixu on kunnostautunut varsinkin laitapakkiosastolla (osin loukkaantumistenkin takia). Jostain käsittämättömästä syystä Jarkko Hurme on nauttinut suurta luottamusta ja myös Veikkausliigapelaajat Sorsa ja Lampi ovat päässeet usein mukaan ryhmään. Jukka Raitala sen sijaan ei ole Mixulle kelvannut useinkaan vaihtoehdoksi. Ville Jalastoa pitäisin myös parempana kuin Hurmetta ja Sorsaa. Maalivahtien suhteen Mixu avasi pelin uskomattomalla Anssi Jaakkola-jokerilla, sen jälkeen on nähty (liian) pitkään arvontaa Mäenpään ja Hradeckyn välillä. Nyt viimein luotto on osattu antaa oikealle miehelle eli Lukas Hradeckylle, joka on suorittanut solidisti Tanskan pääsarjassa jo vuosien ajan. Hyökkäyspäässä kaivettiin Eero Markkanen Madridin ressuista ennen Sadikia kehiin, virhe tuokin mielestäni, eikä millään lailla rationaalista. Tiettyjä saunakaveruusepäilyjä on siis valitettavasti herännyt Mixunkin suhteen, vaikka sinänsä hän on pyörittänyt neljän vuoden aikana laajaa rinkiä. Karsintapeleissä todelliset muutokset ovat silti jääneet kovin vähiin ja toisaalta ne muutamat kokeilut ovat olleet usein nätisti sanottuna erikoisia.
Jos sitten miettisi tätä paljon hoettua joulukuusta hieman. 4-3-2-1, paino kentän keskiakselille, laitapakeille suuri vastuu. Ei laitureita, kolme hyvin pitkälti hyökkäävää pelaajaa, joilla kuitenkin kova vastuu prässistä ja mahdollisesti myös laitojen puolustamisesta. Pyrkimys pallonhallintaan ja samalla osin myös pallolliseen puolustamiseen.
Hyviä puolia Suomen kannalta ovat mielestäni olleet ainakin seuraavat:
- Meillä ei ole yhden yhtä maajoukkuetason laitahyökkääjää. -> Näille ei ole välttämätöntä tarvetta joulukuusessa.
- Paljon keskikentän keskustan pelaajia tarjolla. -> Saadaan 3-5 heistä avaukseen, riippuen tilanteesta. Keskusta myös usein miehitetty, vaikka tulisikin pallonmenetys, tämä heikentää vastustajan suorien hyökkäysten tehoa.
- Mahdollisuus puolustaa pitämällä palloa. -> Koska puolustus on heikko paineen alla ja pienikokoinen, mielestäni tälle Suomen jengille on ollut hyvä idea rakentaa puolustusta pallonhallinnan kautta. Eli että joutuisimme ottamaan keskityksiä ja painetta vastaan mahdollisimman vähän.
- Parhaalla pelaajallamme Romanilla on mahdollisuus pelata usealla eri pelipaikalla tilanteen ja vastustajan mukaan.
- Hyökkäykseen löytyy nopeita ja vikkeliä pelaajia kuten Pukki, Hämäläinen ja Riski. Heiltä onnistuu myös prässääminen ja juoksuvoimaa riittää alaskin päin.
- Mahdollisuus peluuttaa yläoksillä yhtä pallotaituria a la Eremenko jr tai Forsell.
Selviä heikkouksia taas mm.:
- Laitapakeille kaatuu mieletön vastuu. -> Uronen ja Arkivuo ovat suomalaisittain hyviä laitapakkeja, mutta joulukuusi vaatisi mielellään erinomaisuutta. Monesti jompikumpi heistä on ollut myös sivussa ja Mixu on päässyt vetämään esiin Hurmetta ja Sorsaa...
- Epäselvyydet laitojen puolustamisessa. -> Kenen vastuulla laitojen puolustaminen milloinkin on?
- Peli puuroutuu ja hidastuu kentän keskustaan mikäli tempo ja syöttötaito eivät riitä suomalaisilla ja/tai vastustaja on tehnyt kotiläksynsä huolella.
Siitä voi olla montaa mieltä miten hyvin Mixu on onnistunut joulukuusen tuomien mahdollisuuksien hyödyntämisessä, mutta noin peruslähtökohtana en näe Mixun taktista ajattelua kovinkaan vääränä Suomen materiaaliin nähden. Vikaan alettiin mennä lähinnä siinä, että tätä joulukuusta päätettiin lopulta toteuttaa vain yhdellä ja samalla tavalla, kovin samanlaisilla pelaajilla ottelusta toiseen. Ei ollut vaihtoehtoisia taktiikoita, eikä oikein vaihtoehtoisia pelaajia. Touhu meni liian ennalta-arvattavaksi ja koska meillä ei ole Espanjan tai muiden kärkimaiden tasoisia yksilöitä, emme pysty toteuttamaan tätä pitkälti keskialueen pallonsiirtelyyn ja -hallintaan perustuvaa tyyliä tarpeeksi tehokkaasti, jotta se tuottaisi meille edes maalipaikkoja. Vastustajat osasivat tehdä kotiläksynsä ja laittoivat muurin kentän keskelle, johon Suomi on hakannut päätään. Muuri ei haittaisi välttämättä, jos meillä olisi käytössä kunnollisia muurinmurtajia, mutta nyt sitä on lähinnä naputeltu taltalla ja vasaralla, eikä se siitä silloin mihinkään murru.
Syytä on muistaa sekin, että täydellistä pelijärjestelmää ei näin rajallisen materiaalin omaavalle joukkueelle kuin Suomi ole olemassa ja systeemin nimeen ja numerolitaniaan (4-3-21, 4-5-1 jne.) ei yksistään kannata kiinnittää liikaa huomiota. Tätä joulukuusta/pyramidia voi pelata monella eri tavalla varioimalla pelaajavalintoja ja eri pelaajien roolituksia.