Huuhkaja lentää itään – karsinnat Venäjän MM-kisoihin 2018

[Ian Barnes]

Hyvä tuloshan tuo eilinen 1-1 tasapeli on, ei varmaan etukäteen paljon pisteitä budjetoitu? Etenkin kun tasoitus tuli noin lopussa. Jospa Suomi olisi viimeinkin ottamassa askelta eteenpäin niistä 'kunniakkaista tappioista'? Kolmesta viime pelistä seitsemän pistettä, kunpa olisi pelattu näin karsintojen alusta asti...
Studiossa pelin jälkeen hiukan kyseltiin, että miksi Suomi paransi hyökkäyspeliään vasta kun oltiin tappiolla? No varmaan siksi, että siinä vaiheessa ei ole enää menetettävää. Kun lähdetään altavastaajana vieraspeliin, niin jos olisi lähdetty rohkeaan hyökkäyspeliin alusta asti ja Kroatia olisi käyttänyt Suomen höntyilin hyväkseen ja johtanut tauolla 2-0, niin olisiko sitten kyselty että miksei aloitettu puolustavammalla taktiikalla...

 

[Byvajet]

Studiossa pelin jälkeen hiukan kyseltiin, että miksi Suomi paransi hyökkäyspeliään vasta kun oltiin tappiolla? No varmaan siksi, että siinä vaiheessa ei ole enää menetettävää. Kun lähdetään altavastaajana vieraspeliin, niin jos olisi lähdetty rohkeaan hyökkäyspeliin alusta asti ja Kroatia olisi käyttänyt Suomen höntyilin hyväkseen ja johtanut tauolla 2-0, niin olisiko sitten kyselty että miksei aloitettu puolustavammalla taktiikalla...

Näin.

Kilpikonnapuolustus johtaa hyvin usein siihen, että selvästi parempi vastustaja saa tuikattua ennemmin tai myöhemmin maalin. Avonaisemmalla pelillä maaleja kuitenkin tuppaa tulemaan enemmän. Siksi puolustusvoittoinen peli on ainoa järkevä valinta selvästi parempia vastaan. Vaikka se usein ei tuotakaan toivottua tulosta, niin se kuitenkin antaa siihen mahdollisuuden.

Studion asiantuntijat olivat jo valmiiksi asennoituneet etsimään Suomen pelistä pelkästään moitittavaa. Minusta pelin yleisilme oli kuitenkin selvästi parempi kuin on ollut pitkään aikaan. Taitotaso ei ole tietenkään mihinkään noussut, mutta kun itseluottamus kasvaa, niin esimerkiksi syötöt osuvat paremmin omille.

 

[Pekkis]

Minusta pelin yleisilme oli kuitenkin selvästi parempi kuin on ollut pitkään aikaan. Taitotaso ei ole tietenkään mihinkään noussut, mutta kun itseluottamus kasvaa, niin esimerkiksi syötöt osuvat paremmin omille.

Eri mieltä. Kroatia vei Suomea pelin alusta lähtien kuin kuoriämpäriä, mutta avausmaalinsa jälkeen kotijoukkue tuudittautui siihen, että tuskin noi mitään saa aikaan jos vähän vetäydytään lähemmäksi omaa maalia ja kevennetään karvausta. Odotin pelin päättyvän jotain 5-0, mutta toki hyvä näinkin. Vaikkei tuloksella mitään saavutettukaan.

Liike, taitotaso ja kaksinkamppailupelaaminen olivat näillä kahdella joukkueella täysin eri tasolla.

 

[Ian Barnes]

Suomen pelihän oli Kroatian johtomaaliin asti ihan pelkkää selviytymistaistelua, juurikin kokonaan ilman omaa pelinrakentelua (vaikka pallonhallinta ei aina olekaan sama asia kuin pelinhallinta). Vaikutti jopa siltä, että Suomen taktiikkana oli puolustaa 0-0 ja yrittää vastaiskua tai erikoistilannemaalia. Lopussa sitten Paulus Arajuurikin kärkeen hämmentämään vastustajaa (hän sai plokattua vastustajan topparin ja pallo päätyi Soirille). Suomen tasoitus lopussa vieraskentällä parempaansa vastaan on harvinaista herkkua, yleensä se on Suomi joka kaivaa palloa verkostaan kun pelikello näyttää 89 minuuttia... Lasketaankos Fifan ranking -pisteitä sen mukaan, saadaanko tulosta kotona vai vieraissa, ja riippuen siitä onko vastustaja paremmalla/heikommalla sijalla rankingissa? Vielä viime vuonna Huuhkajia pidettiin melkeinpä vitsinä, mutta nyt on alkanut tulosta tulla. Kahdesta vieraspelistä neljä pistettä, eikä edes kovin kummoisella peliesityksellä. Studiolta olisin odottanut hiukan positiivisempaa otetta, mutta se olikin jotensakin vain "joukkue mitataan taas maanantaina"... Olisi nyt edes vähän iloittu yllätyspisteestä.

Saiko Kroatian valmentaja kenkää? Mediassa liikkuu juttuja, joissa Modric jupisee tuloksesta 'tuollaista joukkuetta' vastaan, sen sijaan Islannissa melkein puuhataan Soirille jo patsasta.

Italia muuten jäi tasuriin Makedonian kanssa, joten sattuu sitä muillekin.

 

[Byvajet]

Eri mieltä. Kroatia vei Suomea pelin alusta lähtien kuin kuoriämpäriä

Eihän Suomi muuhun pyrkinytkään. Se antoi Kroatian tulla, piti keskustan kiinni ja hoiti keskitykset. Tässä onnistuttiin moneen muuhun peliin verrattuna hyvin.

Kroatia on niin ylivoimainen materiaaliltaan, että nollanollan pelaaminen on ainoa järkevä vaihtoehto lähteä peliin.

 

[IceWalker]

Muutama kommentti päättyviin karsintoihin. Suomi on näissä karsinnoissa osoittanut sen, mitä olen itsekin toistellut tässä keskustelussa monta vuotta ja mikä ei mene jakeluun niille, jotka eivät seuraa maajoukkuejalkapalloa.

1) Suomen pelaajamateriaali on Euroopan keskitasoa ja kestää vertailun 20-40 rankimaiden kanssa. Tätä on joidenkin todella vaikea ymmärtää, kyse on pitkälti tahallisesta väärinymmärtämisestä. Hradecky, Moisander ja Hetemaj pelaavat hyvissä sarjoissa ja joukkueissaan vakiopelaajina. (A)

2) Suomella on hyvät mahdollisuudet selvitä arvokisoihin, jos karsintalohko on kohtuullinen eli ei sisällä Euroopan ko. ajankohdan top 10 joukkueita ainakaan kahta. Jo toiset perättäiset karsinnat osoittivat tämän: Suomi kykeni taaskin riistämään pisteen hyvältä joukkueelta sen kotikentällä. Ja Islantia vastaan viime syksynä ratkaisi älyvapaa tuomari.

3) Suomen menestyksen puute johtuu valmennuksesta ja etupäässä henkisistä tekijöistä. Kun nämä asiat on kunnossa ja kohta 2. myös, Suomi pääsee arvokisoihin vaikkapa jo ensi karsinnoissa. Suomen on pelattava ikävää puolustuksen kautta - futista, vaikka kaikenmaailman "asiantuntijat" rääkyisivät mitä tahansa.

4)Suomalainen jalkapalloväki on täynnä idiootteja, varsinkin liigavalmentajat kuuluvat näihin. Aina kun Suomi pelaa taitotasonsa edellyttävällä tavalla, nämä ääliöt puhuvat sexy footballista. Marisevat kun ei peli kulje kuten Brasialialla. Tätä asennetta kuvaan sanalla "tyhmän ylpeys", ollaan mukamas ylpeitä jostakin suomalaisesta futiksesta, pelitapakulttuurista, jota ei ole edes olemassa. Suomi ei miesten tasolla ole saavuttanut yhtikäs mitään. Lähinnä saavutuksia ollaan päästy Möller-Nielsenin ja Hodgsonin realistisilla pelitavoilla. Mixun kaudesta ei opittu mitään ja Mixulla oli sentään selkeä konsepti.

5) Toivottavasti Kanerva jatkaa linjallaan ja viis veisaa asiantuntijoiden myrtyneistä kommenteista. Jokainen futismaa pelaa tuloksesta eikä Suomella ole sellaisia pelaajia, joilla hallitaan pelejä ja pelataan kaunista futista. Ja jos on keskimäärin myös onnea, silloin Suomi tekee seuraavaksi unkarit.

(A) On pääsääntöisesti totta, että nuorissa menee aika surkeasti, otetaan pataan huippumailta todella reilusti. Pojat eivät pääse lopputurnauksiiin ja suurin osa poikatason "huippulupauksista" jää vain liigatasolle. Mutta kun ikäluokkaa kohden tulee keskimäärin yksi laatupelaaja, sekin riittää Euroopan keskitasolla. Eivät ne muutkaan niin ihmeellisiä ole.

 

[benicio]

Puoliajalla oli tosiaan aika masentavaa ja huvittavaa kuunnella Pasasen ja Malisen puhetta että pitäisi olla hyökkäyspeliä nönnönnöö vaikka peli oli tasan. Sitten tuli Suomen eka kulma ja pallo 15 sekuntia myöhemmin omassa verkossa.
Hyvällä valmennuksella, terveellä itseluottamuksella ja pienellä tuurilla Suomi voisi em-kisoihin mennäkin. Päällimmäinen ongelma on henkinen, koska (toistan itseäni) viimeisestä kolmestatoista karsintapelistä Suomi on pelannut tasan neljästi, voittanut neljästi ja hävinnyt viidesti. Ei toivoton saldo tuollaisenaan (mm vierasvoitto Kreikasta, tasuri Romaniassa, voitto lohkon voittavasta Islannista ja tasuri Kroatiasta), mutta harmi vaan että kaikki pisteet yhtä lukuunottamatta (tasuri Kosovoa vastaan) on panoksettomista peleistä kun kisahaaveet on jo menneet. Vastustajilla on osassa noita pelejä kuitenkin panosta ollut.

 

[BlackWolf]

(A) On pääsääntöisesti totta, että nuorissa menee aika surkeasti, otetaan pataan huippumailta todella reilusti. Pojat eivät pääse lopputurnauksiiin ja suurin osa poikatason "huippulupauksista" jää vain liigatasolle. Mutta kun ikäluokkaa kohden tulee keskimäärin yksi laatupelaaja, sekin riittää Euroopan keskitasolla. Eivät ne muutkaan niin ihmeellisiä ole.

Olen kanssasi samaa mieltä. Tähän haluan kuitenkin sanoa, että Suomi on lupaavien juniorien hautausmaa ja se syy löytyy avoimesta Veikkausliigasta, missä tärkeintä on välttää putoaminen ja mitään panostuksia ei tehdä juniorien toimintaan. Samaten Ykkösessä vedetään rahotuksen rajalla, paikasta parrasvaloissa, ennemmin vitusti lainaa ja pari neekeriä pelaamaan, kuin kestävä kehitys. Koko paska pitäisi räjäyttää, nostaa seurat pelaamaan sellaiselle tasolle mihin niiden rahalliset rahkeet riittää ja miten ne saavat järjestettyä junioritoimintansa, sekä miten saadaan olosuhteet, varsinkin talvella, kuntoon.

Sen sijaan halutaan matkia tyhminä Eurooppaa missä on suuret massat ja ykköslajina ylivoimasesti jalkapallo, kuvitellaan että tekemällä muiden perässä voidaan saada etua. Ei voida, kun siellä on resurssit ihan toista luokkaa, pitäisi päin vastoin tehdä täysin toisin kuin kaikki muut. Sarjat kiinni, paikat anomalla ja osoittamalla talouden kestävän ja harjoittelupaikat ja pelaajapolku kuntoon. Kun voisi osoittaa olevansa niin olosuhteiltaan, kuin rahoitukseltaan kypsä saisi anoa paikkaan ylemmältä tasolta. Joo muutama fanaatikko repisi perseensä, ne kun jaksaa onanoida aina kun joku nousee ja laskee, muita ei kinostaisi vittujakaan ja jalkapallo voittaisi.

 

[Slobo]

Oli täysin odotettavissa, että Kroatia tulee viemään Suomea alussa miten haluaa. Tuo joukkue on ihan maailmankin mittapuulla todella kovaa luokkaa, eikä kukaan odottanut että esim. Granlund pystyisi pitämään kurissa Ivan Perisiciä. Riveltä täysin oikea taktiikka lähteä vetämään kilpikonnaa ja johtomaalin tullessa ottaa enemmän hyökkäysvastuuta. Tuommoisessa 0-0-tilanteessa päätön ravaaminen hyökkäyssuuntaan olis ollut itsemurha. Nyt taktiikka onnistui täydellisesti ja ansaittu piste. Erittäin hyvä esitys toisella puoliajalla.

 

[IceWalker]

Puoliajalla oli tosiaan aika masentavaa ja huvittavaa kuunnella Pasasen ja Malisen puhetta että pitäisi olla hyökkäyspeliä nönnönnöö vaikka peli oli tasan. Sitten tuli Suomen eka kulma ja pallo 15 sekuntia myöhemmin omassa verkossa.
Hyvällä valmennuksella, terveellä itseluottamuksella ja pienellä tuurilla Suomi voisi em-kisoihin mennäkin. Päällimmäinen ongelma on henkinen, koska (toistan itseäni) viimeisestä kolmestatoista karsintapelistä Suomi on pelannut tasan neljästi, voittanut neljästi ja hävinnyt viidesti. Ei toivoton saldo tuollaisenaan (mm vierasvoitto Kreikasta, tasuri Romaniassa, voitto lohkon voittavasta Islannista ja tasuri Kroatiasta), mutta harmi vaan että kaikki pisteet yhtä lukuunottamatta (tasuri Kosovoa vastaan) on panoksettomista peleistä kun kisahaaveet on jo menneet. Vastustajilla on osassa noita pelejä kuitenkin panosta ollut.

Boldaan olennaisimman: kun on lukenut näitä Suomea vähätteleviä kommenttaja, yksi käsittämättömämpiä on ollut se, että hyvät tulokset tulevat merkityksettömissä peleissä. Mutta kun vastustajilla kuten Islannilla ja Kroatialla oli hirveä panos näissä peleissä, silloin tämä kertoo sen, että kova paikka kipsaa myös kovia maita ja toisaalta, että Suomella on potentiaalia mennä kisoihin, jos uskotaan itseensä ja puolustetaan hyvin. Harjoitusmatsien tulokset sen sijaan eivät kerro joukkueesta mitään.

Puolustuspelin logiikkana on todennäköisyyksien lisäämistä voittoon. Kun ennakkoon parempi vastustaja turhautuu, se tekee helpommin virheitä ja niihin päästään iskemään. Ja kun Suomi ei osu kuin korkeintaan kerran matsissa, silloin on pakko osata tiivistä puolustamista. Tällä logiikalla pelaavat lähes kaikki Euroopan joukkueet.

Sen sijaan halutaan matkia tyhminä Eurooppaa missä on suuret massat ja ykköslajina ylivoimasesti jalkapallo, kuvitellaan että tekemällä muiden perässä voidaan saada etua. Ei voida, kun siellä on resurssit ihan toista luokkaa, pitäisi päin vastoin tehdä täysin toisin kuin kaikki muut. Sarjat kiinni, paikat anomalla ja osoittamalla talouden kestävän ja harjoittelupaikat ja pelaajapolku kuntoon. Kun voisi osoittaa olevansa niin olosuhteiltaan, kuin rahoitukseltaan kypsä saisi anoa paikkaan ylemmältä tasolta. Joo muutama fanaatikko repisi perseensä, ne kun jaksaa onanoida aina kun joku nousee ja laskee, muita ei kinostaisi vittujakaan ja jalkapallo voittaisi.

Eiköhän se ollut edesmennyt Alaja, joka kovasti hangoitteli vastaan mm. Hyypiän akatemiaa. Palloliiton johdossa oli inhorealistinen tyyppi, joka ei edes välittänyt siitä, miten A-maajoukkueella kulki (Backen palkkkaus) ja miten juniorityö hoidettaisiin jatkossa. Tärkeintä oli, että Palloliiton kirjoilla oli mahdollisimman monta junioria ja että systeemi pyöri ja tuotti rahaa toiminnan pyörittämiseen. Eräänlainen vailla tarkoitusta oleva ikiliikkuja siis.

 

[Tshekki77]

Suomihan on viimeisimmän hienon Kroatia pelin jälkeen menettänyt viimeisetkin mahdollisuutensa D-divisioonaan ja vaikkei sillä ajatuksella leikittely ole täällä kaikkia miellyttänyt, niin nyt huomista peliä varten tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi. Tai siis sillä tavalla, että huomisella vastustajalla voi kait epäillä (huonon päivän sattuessa) olleen tavoitteena hakea parempaa paikkaa ensi karsintoihin.

Mikäli siis uskomme tätä football seedingin listausta, niin siellähän tilanne on kehittynyt sillä tavalla, että Tshekki voitti tänään viimeisessä pelissään San Marinon 5-0 ja Romania on viimeisessä pelissään pelannut tasan Tanskan kanssa. Siellä olisi vielä Unkarillakin viimeinen peli Fär-saaria vastaan, joten Turkilla olisi mahdollisuus (niin halutessaan) järjestellä itsensä ensi karsintoja silmälläpitäen C-Divisioonaan, kun tällä haavaa olisivat B-Divisioonan häntäpään joukkueita.

 

[IceWalker]

Vielä hiukan yhteenvetoa Suomen pelaajista näissä karsinnoissa. Suomi käytti karsinnoissa kaikkiaan 32 pelaajaa. Maalivahteja oli vain yksi, puolustajia 12, keskikenttäpelaajia 13 ja hyökkääjiä 6. Pelaajista vain Hradecky pelasi kaikki matsit ja Arajuuri, Lod ja Pukki 9 peliä.

Ilahduttavaa on se, että joukkueessa on vain yksi korvaamaton pelaaja, Hradecky. Ilman häntä olisi todella vaikea lähteä kovia maita vastaan. Mutta koska vaihtuvuus oli suurta, muutaman runkopelaajankaan poissaolo ei vaikuttanut tulokseen ratkaisevasti.

Runkopelaajia kuitenkin on ja heidän poissaolonsa ei ainakaan paranna jatkossa mahdollisuuksiamme. Toppareista Arajuuri on hyvin tärkeä, ulottuva ja vahva pelaaja, ilman häntä puolustuksemme tuntuu huteralta. Perpa tuo joukkueeseen taistelutahtoa, vaikka onkin riskialtis pelaaja. Sparv on ollut pitkään poissa ja varmaan hänen poissaolonsa selittää osaltaan joukkueen kyykkäystä viime syksynä. Pohjanpalo on ollut hänkin paljon poissa, mutta on tällä hetkellä ainoa edes jossakin mielessä maalintekijä joukkueessa.

Toisaalta, on kiinnostavaa, että Moisanderin ja Eremenkon kaltaiset laatupelaajat eivät ole välttämättömiä pistejahdissa. Moisander tuntuu pelaavan paremmin laidalla. Uusia tulokkaita nousi esiiin, Väisänen on tulevaisuudessa välttämätön tekijä keskustan tilkitsemisessä. Jensen ja Soiri tuovat lisää vaihtoehtoja ja liikkuvuutta hyökkäyspeliin. Yaghoubikin voi tulevaisuudessa tuoda yllättäviä elementtejä Suomen peliin.

Summa summarum, jälleen kerran Kanerva osoitti sen, miksi valmentajista puhutaan futiksessa niin paljon. Nyt jopa Malinenkin oli huomannut positiivisia elementtejä Suomen pelissä, vaikka hän ei tietenkään ymmärtänyt, että hyökkäyspelin parantaminen on erittäin vaikeaa, koska se ei saa tapahtua puolustuksen kustannuksella. Pasanen ei vieläkään ymmärrä kv. futista. Jos Suomi lähtee hyvällä fiiliksellä ja kohtalaisella arvalla seuraaviin karsintoihin, niin en pidä arvokisapaikkaakaan mahdottomana. Loppumenestys näissä karsinnoissa tavallaan söi Suomen mahdollisuuksia, ei päästy D-lohkoon, mutta varmaan hyvä fiilis korvaa tämän puutteen.

Minun piti jo lopullisesti jättää Suomen pelien seuraaminen, mutta vaikea on lopettaa, kun joukkue selvästi näytti, että oikealla pelitavalla Huuhkajatkin voivat räpiköidä arvokisoihin.

 

[Individual]

Palloliiton virheeksi osoittautunut päävalmentaja­rekrytointi maksoi A-maajoukkueelle yhdet karsinnat ja kahden vuoden työn - Urheilu - Helsingin Sanomat

 

[scholl]

Kommentit Kanervan ajasta:

Tärkein opetus: Mixun alataloilu on nyt vihdoinkin ohi. Media ja monet henkilöt sosiaalisessa mediassa menivät mukaan siihen Mixun höpöhöpöön, että suomalaiset pelaajat olisivat huonoja. Joissain keskusteluissa jouduin yksin puolustamaan näkemystä, että valmentajallakin on merkitystä. Sinne on tullut nyt uusia vastuunkantajia kuten Arajärvi ja debytantitkin pärjänneet kuten Soiri ja kun itseluottamus nousee, niin uskalletaan pelata. Kanerva on parantanut siis joukkuehenkeä ja itseluottamusta valtavasti. Joukkueessa on rauha, eikä sellainen sekoilu päällimmäisenä.

Puolustuspeli on saatu pääasiassa kuntoon. Se on toinen pointti. Mixun ja Backen aikana kaikki vaatustajan keskitykset olivat potentiaalisesti maalissa. Moisander - Toivio oli järkyttävän huono topparipari, virheitä sattui ja koko joukkue oli puolustuspelin osalta kassalla. Rive osaa puolustamisen ja tämä on muuttunut paljon. Pelaajat yrittävät myös entistä enemmän. Se muutos tapahtui jo kesken Backen kautta, kun alettiin huomata esim. Pukin antavan kaikkensa. Olen miettinyt, että oliko se joukkueen sluibari Eremenko, jonka kokaiinikäryn jälkeen päätettiin, että piru nyt meidän pitää pärjätä ilman diivaa ja alettiin antaa kaikkensa tai sitten se oli se vaihe, kun Moisander oli poissa ja kapteenina toimi Sparv ja myöhemmin Arajuuri. He toivat johtajuutta ja sellaista Talvisodan henkeä tuohon joukkueeseen. Moisander on itkupilli, joka Mixun aikana sanoi itsekin, että pelaajat ovat paskoja.

Olen ollut viime matsien ilmeeseen pääasiassa tyytyväinen. Ei se haittaa oikeastaan, ettei matsien aluissa päästä hyökkäämään, kun vastustajallekaan ei tule vaarallisia tilanteita. Toki suurimmat kehityskohteet Kanervalla on hyökkäyspelin organisoinnissa ja studiosta otettiin eilen hyvin kiinni siihen, minkälaisilla pienillä muutoksilla saadaan pidempiä pallonhallintoja, jotka konkretisoituvat lopulta maalipaikkoihin. Sellainen liian äkkinäinen pystysyöttö aiheuttaa usein pallonmenetyksen. Olen pohtinut sellaista vaihtoehtoa, että José Riveiro Klubista tulisi mukaan tuohon maajoukkuevalmennustiimiin tuomaan vähän jotain apuja siihen hyökkäyspelaamiseen.

Olen tyytyväinen siihen ammattimaisuuteen, mikä joukkueessa nyt on. Kanerva ja myös pelaajat kuten Hradecky sanovat suoraan, että pelejä lähdetään voittamaan ja vaikka on tullut virheitä, joista on jääty tappiolle, on silti pystytty nousemaan tasoihin noissa viime peleissä. Lisäksi videoanalyysit tauolla ja muut vastaavat parannukset, ovat askel oikeaan suuntaan. Olen Juha Malisen kanssa samaa mieltä, että tuosta joukkueesta näkee nyt sellaisia oikeita kehitysaskelia ja suoraan sanottuna nyt on sellainen fiilis, että pitkästä aikaa kisapaikka voisi tuntua realistiselta. Sopiva lohko em-karsintoihin ja se on siinä. En enää usko siihen, että paskotaan täysin housuihin, kun tosipelit alkavat, vaan tuo joukkue on nyt vahvempi kuin aikaisemmin.

 

[Ian Barnes]

No niin, karsinnat on taputeltu ja jotenkin jäi hiukan samanlainen fiilis kuin Paatelaisen viimeisestä karsinnasta. Heikko aloitus, valmentajan vaihto ja piristyminen. Eilen ensimmäistä puoliaikaa katsoessa tuli mieleen Hodgsonin aika, jolloin laitettiin luukut kiinni puolustussuuntaan, ja koetettiin iskeä se yksi maali vastahyökkäyksestä tai erikoistilanteesta. Suomi aloitti jälleen hyvin puolustusvoittoisesti, ja se on varmaan juuri niinkuin Arajuuri pelin jälkeen studiossa sanoi, että kun vastustaja painaa päälle niin ei haluta heti alussa tehdä tyhmiä virheitä ja päästää vastustajaa maalintekoon ja johtoon. Tästä on tosin seurauksena se, että Suomi pelaa liian puolustavasti ja passiivisesti, jolloin vastustajan on helpompi hallita palloa ja pyörittää peliä, jolloin Suomi joutuu taas puolustamaan, jne. Tosin puolustaminen on helpompaa kuin hyökkääminen, ja uuden valmentajan on helpompi laittaa ensin puolustus kuntoon.

Parempaa vastustajaa vastaan onkin järkevää aloittaa puolustuksen kautta, mutta jatkossa (seuraavissa karsinnoissa?) kun vastaan tulee tasavahvoja ja heikompiakin joukkueita, niin omaa pelirohkeutta tarvitaan myös ottelun alusta lähtien. En tarkoita yltiöpäistä hyökkäämistä, vaan uskallusta omaan peliin ja pitkiin hyökkäyksiin silloinkin, kun ei olla vielä tappiolla. Ilahduttavaa oli, että Suomi nousi eilen kahdesti tasoihin tappioasemasta, eli kyllä uskoa ja sitkeyttä löytyy kun sitä tarvitaan. Kolmessa viime pelissä Suomi on tehnyt maalin viimeisen kymmenen minuutin aikana, jolla on muutettu tasapeli voitoksi tai tappioasema tasapeliksi. Onko tämä sitä joukkueen kasvua?

Olisiko 0-1 -tilanteessa kannattanut laittaa Markkanen kentälle Pukin tilalle jo aiemmin? Hylätyssä paitsiomaalissa oli hiukan huolimatonta pelaamista Suomelta, siellä oli kolme pelaajaa paitsiossa. Jos torjunnasta tulee rebound, niin sehän on paitsio joka tapauksessa. Näytti kyllä siltä, että Pohjanpalon veto olisi mennyt ohi ellei olisi osunut Pukkiin.

Kyllä vieläkin harmittaa se Paatelaisen ajan 'unelmalohkon' sössiminen, nykyisellä peliotteella Suomella olisi ollut todella hyvät mahdollisuudet ainakin kahden parhaan joukkoon lohkossaan. Positiivisena nykyjoukkueessa näen Arajuuren kasvaneen roolin alakerrassa ja myös ylhäällä, Moisander on ehkä jopa parempi laitapuolustajana kuin keskellä, Jeremenkon poissaolo ei vaikuttanutkaan niin paljon kuin pelättiin, Soiri, Pirinen, Yaghoubi, Jensen tuovat vaihtoehtoja jne. Kasvua ja kehitystä pitääkin tapahtua, koska sitä tapahtuu muuallakin. Färsaaret on lohkossaan neljäntenä, Albania kolmentena, Virolla ja Kyprosella enemmän pisteitä kuin otteluita (vaikka heidän lohkossaan onkin pisteautomaatti Gibraltar), entisellä heittopussilla Islannilla on ainakin muutaman vuoden ajan todella kova joukkue jne. Mielenkiinnolla siis odottaen kuinka Kanerva saa joukkueen lentoon, kun pääsee aloittamaan seuraavat karsinnat ensimmäistä kertaa päävalmentajana :)

 

[scholl]

Moisander on ehkä jopa parempi laitapuolustajana kuin keskellä

Koska Moisander on pelannut maajoukkueessa hyvin topparina? Hänhän on seurajoukkueessa pelannut hyvin, mutta jo Mixun aikana oli vaikeuksissa majussa topparina. Samaa mieltä siitä, että laidassa menee nyt hyvin.

Jeremenkon poissaolo ei vaikuttanutkaan niin paljon kuin pelättiin

Itse olin sitä mieltä koko ajan, että Romanin puuttuminen tulee olemaan hyvä juttu. Kanervan ekalla kaudella Moisander ja Eremenko olivat loukkaantuneina ja meni hyvin. Roman on taitava pelaaja, mutta hänelle ei ole aina löytynyt oikein parasta mahdollista roolia. Ehkä nyt voisi löytyä paremmin, kun muu joukkue on kehittynyt. Se ikuinen puhe siitä, pitäisikö hänen olla ylä- vai alaoksalla, alkoi rassata monia. Tuntui, että mietitään vain yhtä pelaajaa, eikä sitä kokonaisuutta. Mies fleguili ja kaikki pohtivat, onko Roman nyt tyytyväinen. Todella harvoin pelasi hyvän maaottelun. Venäjän liigaa en seurannut, joten en tiedä kuinka hän pelasi liigapelinsä. Toivon, että vaikkapa Mosasta kasvaisi pelaaja siihen rooliin, mikä Romanilla on ollut eli jakamaan palloja hyökkääjille.

 

[Pavlikovsky]

Munkin mielestä joukkue on suoriutunut ilman Eremenko jr:ää jopa paremmin kuin hänen kanssaan. Roman on pallon kanssa suvereeni tuossa joukkueessa, mutta on jotenkin irrallisen oloinen kentällä. Ei osaa ottaa joukkuetta selvästikään reppuselkään, kun ei ole tietyllä tapaa mikään liideri luonteeltaan. Pahimmillaan hänelle vain yritetään toimittaa jatkuvasti palloja muiden joukkuetovereiden puolesta ja pelin harmonia kärsii. Eilisen kaltaiset pelit ovat parhaita näille juhapirisille ja albingranlundeille, jos halutaan että huuhkajissa tapahtuu kehitystä eikä hetemaiden tarvitse irvistellä tuolla vielä kuusikymppisinä.

 

[Ian Barnes]

Koska Moisander on pelannut maajoukkueessa hyvin topparina? Hänhän on seurajoukkueessa pelannut hyvin, mutta jo Mixun aikana oli vaikeuksissa majussa topparina. Samaa mieltä siitä, että laidassa menee nyt hyvin.

Juu, maajoukkueessa topparina Moisander ei ole päässyt samalle tasolle kuin seurajoukkueessa. Eihän Moisander huono toppari ole kun kerran seurajoukkueessa peli kulkee, mutta maajoukkueessa palaset ei ole oikein osuneet kohdilleen. Paitsi ehkä kahdessa viime pelissä, kun Moisander pelasi laidassa? Ja eilenkin kun hetkeksi vaihdettiin kolmen topparin alakertaan? Minäkin muistan Moisanderin jossain tappiokierteessä todenneen jotensakin, että 'taso ei vain riitä'. Silloin kääntäisin ennemmin katseen valmentajaan, joka on päästänyt vallalle käsityksen ettei tällä porukalla ole mahdollisuuksia pärjätä. Yksi hyvän valmentajan ominaisuuksia on, että hän saa joukkueen pelaamaan taitojensa ylärajoilla. Ei aina tarvitse olla parhaita pelaajia, riittää kun on pelaajamateriaaliin nähden oikea taktiikka, oikeat pelaajat oikeilla pelipaikoilla, usko omaan tekemiseen, ja puutteita paikataan hyvällä joukkuepelillä. Veikkaisin, että esim. Islanti menestyy juuri näillä ominaisuuksilla (vaikka heillä esim. Valioliigatason pelaajia onkin). Siellä on oivallettu, että mikä tyyli toimii heille parhaiten ja uskovat siihen, onnistumiset kasvattavat itseluottamusta. Eilisessäkin Kosovo -ottelussa Islannin pelaaja tökkäsi pallon sisäsyrjällä viidestä metristä maalin keskelle, ja Kosovon moke heittäytyi alta pois. Enkä nyt tarkoita, että Suomen pitäisi alkaa matkia Islantia kaikessa (tai mitään muutakaan pelitapaa joka sattuu olemaan kuuminta hottia juuri sillä hetkellä), vaan poimia vastustajan pelistä ideoita ja miettiä voisivatko ne toimia meilläkin. No näin varmaan tapahtuukin.

Ehkä muut pelaajat ovat nostaneet tasoaan, kun Eremenko ei ole käytettävissä? Niinhän sen pitäisikin olla. Kun joukkueessa on kovan luokan pelintekijä, saattaa helposti käydä niin, että palloa pelataan liikaakin tämän kautta, luotetaan siihen että se kyllä hoitaa, se on se tyyppi joka antaa maalisyötöt ja oikeat avaukset. Vähän sama juttuhan se oli Litmasenkin aikana.

 

[scholl]

Litmanen oli oikeasti kovan luokan pelaaja ja yhteispeli Forssellin kanssa toimi hyvin. Suomi olisi mennyt kisoihin silloin, jos olisi tällaiset nykytyyliset laajennetut kisat ollut tai jos pelaajat olisivat pysyneet vähän paremmin ehjinä.

2015 kesäkuussa Moisander sanoi: "- Surkeet fiilikset. Mixu sanoi äsken, että me ei olla tarpeeksi hyviä, ja se on yksinkertaisesti se juttu, mikä se on."
Futiskatastrofi: Pelaajat puolustelevat Mixua, taso ei riitä | Uusi Suomi

Sinä syksynä tuli Kanerva ja Sparv oli kapteenina, jolloin kapteenin olemus haastatteluissa oli ihan erilainen. Mies huokui itseluottamusta. En tajua miksi Moisander on kapteenina. Minusta tuossa joukkueessa on kolme johtajaa ja ne ovat Sparv, Arajuuri ja Hradecky. Nämä pelaajat haluavat menestyä.

 

[pernaveikko]

Minulle tuli joka tapauksessa Palloliiton sähköposti eilen, siinä sanottiin, että "Veritas Stadionin pääkatsomo ja Olympiakatsomo ovat jo 99 % loppuunvarattuja, mutta sinulla Musta Nuoli on vielä mahdollisuus päästä mukaan matsiin. Myyntiin avatun Suomen kannattajapäädyn lippuja voi hankkia vain tämän sinulle lähetetyn linkin kautta."

Eli kyllä tuo ottelu tuntuu kiinnostavan toisin kuin väität, jos kerran 99% paikoista on muualla loppuunvarattuja ja vain kannattajapäädyssä on vielä tilaa.

Yleisömäärä 6612 eli ei se nyt lopulta niin kovin hyvin mennytkään.

 

[DAF]

Minusta tuossa joukkueessa on kolme johtajaa ja ne ovat Sparv, Arajuuri ja Hradecky. Nämä pelaajat haluavat menestyä.

Lisäisin Perpan joukkoon. Moisanderin kapteeniudesta samaa mieltä.

 

[DAF]

Yleisömäärä 6612 eli ei se nyt lopulta niin kovin hyvin mennytkään.

Sehän meni juuri kuin tuossa kuvattua. Pääkatsomo ja Olympiakatsomo käytännössä täynnä, päädyssä Pohjoiskaarteen varsin vähälukuinen posse. Pitkät sivut ovat täytenä yhteensä noin 6400, ja kun vierasfanit olivat siellä ei kaikkia paikkoja voi myydä turvamääräysten takia.

 

[IceWalker]

Kommentit Kanervan ajasta:Ei se haittaa oikeastaan, ettei matsien aluissa päästä hyökkäämään, kun vastustajallekaan ei tule vaarallisia tilanteita. Toki suurimmat kehityskohteet Kanervalla on hyökkäyspelin organisoinnissa ja studiosta otettiin eilen hyvin kiinni siihen, minkälaisilla pienillä muutoksilla saadaan pidempiä pallonhallintoja, jotka konkretisoituvat lopulta maalipaikkoihin. Sellainen liian äkkinäinen pystysyöttö aiheuttaa usein pallonmenetyksen. Olen pohtinut sellaista vaihtoehtoa, että José Riveiro Klubista tulisi mukaan tuohon maajoukkuevalmennustiimiin tuomaan vähän jotain apuja siihen hyökkäyspelaamiseen.

Tämä sisältää pettävän vaarallisen sudenkuopan, johon suomifutis on kerta toisensa jälkeen sortunut. Kun Hodgson lähti, Baxter sai itsensä myytyä väittämällä, että hän toki pitää kiinni Hodgsonin pelitavasta, mutta avaa sitä vain hieman, jotta hyökkätys sujuisi paremmin. Ja jalkapallokansa oli samaa mieltä.

Vaan kuinkas kävikään? Suomen peli tosiaan avautui, mutta väärään suuntaan. Omissa ropisi ja soi, venäläisetkin suorastaan pilkkasivat Suomen surkeutta. Voi hyvin olla, että Kanervan systeemi on joko otettava tai jätettävä, sitä ei voi muuttaa mitenkään. Jos peliä avataan, silloin omissa kolisee heti, kuten matsi Turkkiakin vastaan osoitti. Ainoa fiksaus, mikä ei kajoa pelitapaan, on keskittyminen erikoistilanteisiin. Niihin panostamalla voidaan saada niitä kaivattuja maaleja, joita sitten puolustetaan julmetusti.

Tuosta klubista sen verran, että tässä mutalammikossa se pärjää vaikka 5 hyökkääjällä, mutta puhutaan klubista vasta sitten kun se pelaa Mestarien liigaa.

Onneksi asenteet muuttuvat ainakin rivikannattajien joukossa: nykyisin jo futisforumillakin tapaa kommentteja, joissa Kanervan pelitapaa pidetään sexy footballina. Tämä on oikea asenne: arvokisoihin voidaan päästä vain hyvin puolustamalla, muut ajatukset on julistettava anateemaksi ja kaikki niiden esittäjät Palloliiton ikuiseen kiroukseen.

 

[Hollanti]

Semmoset karsinnat. Oikeestaan ihan ok meni, persraiskauksia ei tullu yhtään, ja aina oltiin ainakin numerollisesti mukana.

Seuraava stoppi: UEFA Nations League, jonka lohkot arvotaan jo 24. tammikuuta, 2018. Kanervan johdolla niitäkin joukkueita kyllä haastetaan, mutta voittoja olisi tultava, jotta kisalippu tulisi sitä kautta.

Uskon2020

 

[scholl]

Onneksi asenteet muuttuvat ainakin rivikannattajien joukossa: nykyisin jo futisforumillakin tapaa kommentteja, joissa Kanervan pelitapaa pidetään sexy footballina. Tämä on oikea asenne: arvokisoihin voidaan päästä vain hyvin puolustamalla, muut ajatukset on julistettava anateemaksi ja kaikki niiden esittäjät Palloliiton ikuiseen kiroukseen.

Tottakai puolustetaan hyvin ja sen Rive osaakin. Hän kertoi jo ensimmäisellä päävalmentajakaudellaan haastattelussa, kuinka pyrkivät ohjaamaan vastustajia niiden pallonhallinnassa tiettyihin suuntiin, jotta oma puolustaminen helpottuu. Mies osaa puolustamisen, mutta hän ei osaa niin hyvin hyökkäämistä. Jotta pärjätään, pitää tietää, kuinka pallo pidetään pidemmän aikaa omalla joukkueella ja silloin pitää tehdä järkeviä valintoja. Nyt tuli liikaa virheitä, josta esim. nuo takaiskumaalit. Ja kuten studiosta kerrottiin niin videoanalyysissä pelaajille näytetään kuinka pitäisi toimia tietyissä tilanteissa. Minusta sitä pystyy harjoittelemaan, mutta ei ole varmaa, osaako Kanerva sitä puolta.

Eli vähän sellainen islannin tapa Suomellakin pitäisi olla. Voidaan olla alakynnessä, mutta kun saadaan oma hyökkäys, ollaan vaarallisia. Tottakai siihen lisäksi erikoistilanteet, ne olivat Islanninkin syömähammas EM-kisoissa.

Varsinkin ensi syksyn peleissä vastus ei ole niin kova, jolloin on pakko oppia myös hallitsemaan palloa. Eikä se huonosti mennyt kahdessa viimeisessä ottelussa toisella jaksolla. Pitää vain saada kuvioita hiottua vähän systemaattisemmiksi. Jos ei pystytä etenemään hitailla hyökkäyksillä, niin kuinka voidaan hyökätä nopeammin niin ettei menetetä heti palloa voisi olla yksi kysymys, mitä pitäisi pohtia.