No niin, karsinnat on taputeltu ja jotenkin jäi hiukan samanlainen fiilis kuin Paatelaisen viimeisestä karsinnasta. Heikko aloitus, valmentajan vaihto ja piristyminen. Eilen ensimmäistä puoliaikaa katsoessa tuli mieleen Hodgsonin aika, jolloin laitettiin luukut kiinni puolustussuuntaan, ja koetettiin iskeä se yksi maali vastahyökkäyksestä tai erikoistilanteesta. Suomi aloitti jälleen hyvin puolustusvoittoisesti, ja se on varmaan juuri niinkuin Arajuuri pelin jälkeen studiossa sanoi, että kun vastustaja painaa päälle niin ei haluta heti alussa tehdä tyhmiä virheitä ja päästää vastustajaa maalintekoon ja johtoon. Tästä on tosin seurauksena se, että Suomi pelaa liian puolustavasti ja passiivisesti, jolloin vastustajan on helpompi hallita palloa ja pyörittää peliä, jolloin Suomi joutuu taas puolustamaan, jne. Tosin puolustaminen on helpompaa kuin hyökkääminen, ja uuden valmentajan on helpompi laittaa ensin puolustus kuntoon.
Parempaa vastustajaa vastaan onkin järkevää aloittaa puolustuksen kautta, mutta jatkossa (seuraavissa karsinnoissa?) kun vastaan tulee tasavahvoja ja heikompiakin joukkueita, niin omaa pelirohkeutta tarvitaan myös ottelun alusta lähtien. En tarkoita yltiöpäistä hyökkäämistä, vaan uskallusta omaan peliin ja pitkiin hyökkäyksiin silloinkin, kun ei olla vielä tappiolla. Ilahduttavaa oli, että Suomi nousi eilen kahdesti tasoihin tappioasemasta, eli kyllä uskoa ja sitkeyttä löytyy kun sitä tarvitaan. Kolmessa viime pelissä Suomi on tehnyt maalin viimeisen kymmenen minuutin aikana, jolla on muutettu tasapeli voitoksi tai tappioasema tasapeliksi. Onko tämä sitä joukkueen kasvua?
Olisiko 0-1 -tilanteessa kannattanut laittaa Markkanen kentälle Pukin tilalle jo aiemmin? Hylätyssä paitsiomaalissa oli hiukan huolimatonta pelaamista Suomelta, siellä oli kolme pelaajaa paitsiossa. Jos torjunnasta tulee rebound, niin sehän on paitsio joka tapauksessa. Näytti kyllä siltä, että Pohjanpalon veto olisi mennyt ohi ellei olisi osunut Pukkiin.
Kyllä vieläkin harmittaa se Paatelaisen ajan 'unelmalohkon' sössiminen, nykyisellä peliotteella Suomella olisi ollut todella hyvät mahdollisuudet ainakin kahden parhaan joukkoon lohkossaan. Positiivisena nykyjoukkueessa näen Arajuuren kasvaneen roolin alakerrassa ja myös ylhäällä, Moisander on ehkä jopa parempi laitapuolustajana kuin keskellä, Jeremenkon poissaolo ei vaikuttanutkaan niin paljon kuin pelättiin, Soiri, Pirinen, Yaghoubi, Jensen tuovat vaihtoehtoja jne. Kasvua ja kehitystä pitääkin tapahtua, koska sitä tapahtuu muuallakin. Färsaaret on lohkossaan neljäntenä, Albania kolmentena, Virolla ja Kyprosella enemmän pisteitä kuin otteluita (vaikka heidän lohkossaan onkin pisteautomaatti Gibraltar), entisellä heittopussilla Islannilla on ainakin muutaman vuoden ajan todella kova joukkue jne. Mielenkiinnolla siis odottaen kuinka Kanerva saa joukkueen lentoon, kun pääsee aloittamaan seuraavat karsinnat ensimmäistä kertaa päävalmentajana :)