Huuhkaja lentää itään – karsinnat Venäjän MM-kisoihin 2018

  • 158 014
  • 910

PTS

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Mielestäni nykyisellä Huuhkajien materiaalilla voi menestyä vain, jos sen koko joukkueen puolustuspelaaminen on rautaisessa kunnossa ja hyökkäyspeli perustuu ensijaisesti nopeisiin vastahyökkäyksiin vastustajan organisoimatonta puolustusta vastaan. Suomen taitotasolla ei pystytä jauhamaan vastustajan organisoitua puolustusta rikki.

Näin yksinkertaistettuna sen itsekin näkisin. Toki riippuu aina vastustajasta, millaiseksi pelin kuva lopulta muotoutuu. MM-karsintalohkossa kaikki ovat lähtökohtaisesti Suomea kovempia, mutta kukaan ei ylittämättömän paljon parempi. Hesarissa spekuloitiin, onko Backe paluu Hodgsonin aikaan: Kommentti: Backe on Hodgsonin koulukunnan edustaja - Huuhkajat - Urheilu - Helsingin Sanomat

Toki Hodgsonin aikana pelaajasukupolvi oli siis kiistatta parempi, mutta hänen äärirealistinen pelitapansa sopi myös aika hyvin Suomelle. Kysymys on tietysti, riittääkö nyt laatua niihin nopeisiin vastaiskuihin (Eremenko löytyy niitä käynnistämään, mutta kärkipelaajia katsoessa tulee ikävä esimerkiksi Forsselia ja Johanssonia....) tai onko nykyisellä materiaalilla rakennettavissa tiivistä puolustusta. Esimerkiksi topparipari Toivio-Moisander oli selkeä pettymys näissä karsinnoissa.
 

Fordél

Jäsen
Kysymys on tietysti, riittääkö nyt laatua niihin nopeisiin vastaiskuihin (Eremenko löytyy niitä käynnistämään, mutta kärkipelaajia katsoessa tulee ikävä esimerkiksi Forsselia ja Johanssonia....) tai onko nykyisellä materiaalilla rakennettavissa tiivistä puolustusta. Esimerkiksi topparipari Toivio-Moisander oli selkeä pettymys näissä karsinnoissa.

Mielestäni nykyinen keskikenttä ja hyökkäys sopii itse asiassa paremmin juuri tällaiseen nopeaan vastaiskupeliin kuin pallon jauhamiseen. Kun katselee Teemu Pukin tekemiä maaleja seurajoukkueissa (esim. Schalke ja Bröndby), valtaosassa maaleista pallo on pelattu Pukille pitkällä syötöllä ja hän on päässyt kirmaamaan kohti vastustajan maalia. Muutama maali on tullut myös laukauksella boksin rajalta. Harvassa maalissa Pukki on peipannut vastustajan pakkeja ahtaassa tilassa ja hitaan hyökkäyksen päätteeksi päässyt viimeistelemään alueen sisällä. Eli ehdottomasti Eremenko-Pukki -akselista pitäisi ottaa paras teho niin, että Pukki hakee läpijuoksupaikkoja ja Eremenko tarjoilee.

Mitä tulee puolustamiseen niin siellä on tehty melkoisen alokasmaisia virheitä. Uskon, että jo pelkästään paremmalla organisoinnilla ja kavereiden itseluottamuksen nostamisella puolustuspelaaminen paranisi. Toki se vaatii sen, että siinä on mukana nöyrästi koko joukkue.
 
Kuka muuten olisi mielestäsi ollut nämä kriteerit täyttävä valmentajanimi? Joku Bilic tai Gourvennec tai perkele Guardiola tietysti, mutta siis sellainen jota olisi voinut homma edes teoriassa kiinnostaa?

Ruotsin, Norjan, Tanskan, Hollannin, Belgian, Svietsin, Itävallan, Saksan, Ranskan, Englannin, Italian, Espanjan jne. sarjoista varmaan löytyisi useampikin nimi. Kenties ymmärsit minua väärin, en hakenut tällä mitään Guardiolaa tai edes Biliciä.
 

Salama44

Jäsen
Vihdoinkin valmentaja jolla ei ole peleihin vain yksi taktiikka joko puolustaminen, hyökkääminen tai ainainen joulukuusi kuten Mixulla.

Kuulin jopa sanan YLLÄTYKSELLISYYS!!
Sellaisesta ei voinut Mixun aikana puhua ellei sellaisena voi pitää joissakin otteluissa nähtyä yli kahta vaarallista ja onnistunutta laukausta kohti vastustajan maalia.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Ruotsin, Norjan, Tanskan, Hollannin, Belgian, Svietsin, Itävallan, Saksan, Ranskan, Englannin, Italian, Espanjan jne. sarjoista varmaan löytyisi useampikin nimi. Kenties ymmärsit minua väärin, en hakenut tällä mitään Guardiolaa tai edes Biliciä.
Siis en ymmärtänyt väärin, kunhan nyt otin itsestäänselvyydet pois eli ne lukuisat valmentajat jotka täyttävät kriteerit mutta joita ei kiinnosta. En kyllä usko että noiden mainitsemiesi maiden meritoituneet nuorehkot valmentajat olisivat lähtökohtaisesti hirveän kiinnostuneita, ainakaan pääsarjatasolla. Itse lasken MLS:n saman tasoiseksi kuin osa noista mainitsemistasi sarjoista enkä pidä muutaman vuoden poissaoloa pahana kun kuitenkin on työnsä tehnyt jalkapallon analysoinnissa. Ikä on huippuvalmentajalle ihan normaali ja jatkuvuuden kannalta se voi olla jopa eduksi, kun ei seurajoukkuevalmennus enää välttämättä houkuta.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Mielestäni nykyinen keskikenttä ja hyökkäys sopii itse asiassa paremmin juuri tällaiseen nopeaan vastaiskupeliin kuin pallon jauhamiseen. Kun katselee Teemu Pukin tekemiä maaleja seurajoukkueissa (esim. Schalke ja Bröndby), valtaosassa maaleista pallo on pelattu Pukille pitkällä syötöllä ja hän on päässyt kirmaamaan kohti vastustajan maalia. Muutama maali on tullut myös laukauksella boksin rajalta. Harvassa maalissa Pukki on peipannut vastustajan pakkeja ahtaassa tilassa ja hitaan hyökkäyksen päätteeksi päässyt viimeistelemään alueen sisällä. Eli ehdottomasti Eremenko-Pukki -akselista pitäisi ottaa paras teho niin, että Pukki hakee läpijuoksupaikkoja ja Eremenko tarjoilee.

Johtunee varmaan siitä, että Pukki ei ole koskaan ollut sellaisessa valmennuksessa, jossa olisi riittävästi hierottu murtautumispelaamista boksin lähellä. Toistot puuttuvat siitä, missä vaiheessa mennään ja missä rytmissä, ilman palloa. Isoon tyhjään tilaan juokseminen on helpompaa, ajoituksen suhteen ei ole ihan niin millintarkkaa ja jos Pukille vaan saadaan pallo täyteen vauhtiin pelattua, silloin hän on parhaimmillaan.

Mitä tulee puolustamiseen niin siellä on tehty melkoisen alokasmaisia virheitä. Uskon, että jo pelkästään paremmalla organisoinnilla ja kavereiden itseluottamuksen nostamisella puolustuspelaaminen paranisi. Toki se vaatii sen, että siinä on mukana nöyrästi koko joukkue.

Kuka valmentaa erikoistilanteet Suomen joukkueessa jatkossa? Siinä olisi paljon pisteitä saatavissa ja jos nähdyn kaltainen jatkuu, niin myös menetettävissä...
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Kuka valmentaa erikoistilanteet Suomen joukkueessa jatkossa? Siinä olisi paljon pisteitä saatavissa ja jos nähdyn kaltainen jatkuu, niin myös menetettävissä...

Kerrottiin, että valmennustiimiin lisätään kaksi suomalaista myöhemmin.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Kerrottiin, että valmennustiimiin lisätään kaksi suomalaista myöhemmin.

No, toivottavasti jomman kumman vastuulle annetaan erikoistilanteet ja hän myös niiden valmentamisen selvittää siten, että Suomi ei päästä enää lähes joka ottelussa maalia erikoistilanteesta tai sen jälkitilanteesta.
 

Jaasin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Real Madrid, Detroit Red Wings, Boston Bruins
Moni kommentoi ikää, eläkeläinen jne. Eikös suurin osa menestyvistä valmentajista ole tuolla 60v hujakoilla ja ylikin. Tuskin ikä on se kysymysmerkki, ehkä se eläkkeellä oleminen on jos lepää tyystin laakereilla. Lagerbäck viemässä Islantia EM-kisoihin 67 vuotiaana, Svennis samanikäinen, Capello 69v jne.

_

Pieni ero Backen ja Capellon/Svenniksen/Lagerbäckin näyttöjen välissä tietysti, sekä etenkin siinä miten viimeksimainitut ovat aktiivisia huippukoutseja ja Backe useamman vuoden toiminut lähinnä kommentaattorina golfin lomassa.

Eli ei niinkään se ikä, vaan eläkeläisyys.

No joo, ei Huuhkajiin kovia nimiä helpolla saa. Ehkä tämä oli se taso mikä oli saavutettavissa.
 
Viimeksi muokattu:

odwaz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kepa ja Pena
Mun mielestä vähän turha edes verrata mihinkään susijengien toimintatapoihin. Suomella on koriksessa omasta takaa ihan oikeasti maailmanluokan valmentaja, jolla on kv. meriittejä. Tälle voitiin antaa vuosia aikaa ja vapaat kädet niin kentällä kuin muuallakin. Ja eikös koriksessa ole pelisysteemiä miettiessä se etu, että ne leireilee suunnilleen koko kesän yhdessä, niin taktinen puoli saadaan kuntoon. Futiksessa tähän ei ihan päästä. Eikä futismaju-valmentajan hommaan ainakaan pitäisi kuulua junnujen kehitys ja ruohonjuuritason rakenteiden organisointi.

Ja mitä tuohon Backen tv-työhön tulee, niin jossain kerrottiin, että sillä oikeasti taitaa olla aika kova diili. Sehän on joku Ruotsin suosituin futis-tv-persoona, jonka takia Canal+(?) hommasi sen toiselta kanavalta kesken sopimuksen kai täksi kaudeksi. Ilmeisen isolla rahalla sekin, joten ei sieltä noin vain lähdetä.

Ihan positiivisin fiiliksin nyt kuitenkin, ei se huonommaksi voi ainakaan mennä. Eikä ne hodgsonit ja möllernielsenit mitään nuoria kukkopoikia olleet Suomeen tullessaan.
 

Fordél

Jäsen
Mun mielestä vähän turha edes verrata mihinkään susijengien toimintatapoihin. Suomella on koriksessa omasta takaa ihan oikeasti maailmanluokan valmentaja, jolla on kv. meriittejä. Tälle voitiin antaa vuosia aikaa ja vapaat kädet niin kentällä kuin muuallakin. Ja eikös koriksessa ole pelisysteemiä miettiessä se etu, että ne leireilee suunnilleen koko kesän yhdessä, niin taktinen puoli saadaan kuntoon. Futiksessa tähän ei ihan päästä. Eikä futismaju-valmentajan hommaan ainakaan pitäisi kuulua junnujen kehitys ja ruohonjuuritason rakenteiden organisointi.

Mitä mierkitystä sillä on, että mistä maasta valmentaja tulee? Kysehän on toimintatavasta: halutaanko menestystä heti tässä ja nyt vai valitaanko pidempi aikajänne?

Ja koris (ja myös lentopallo) on nykyisin futikseen nähden siinä poikkeuksellisessä tilanteessa, että se pääsee arvoturnauksiin. Futiksessa kun vasta karsitaan niihin pääsystä. Näin ollen Susijengillä on valmistavia leirejä ja harjoitusotteluita. Toki näin ei ole aina ollut, mutta silti siellä on pystytty luomaan oma pelitapa. En usko, että asia on mahdoton toteuttaa futiksessakaan.
 

Lert

Jäsen
Suosikkijoukkue
Manchester United, TPS
Suomi on Mixun alaisuudessa pyrkinyt pelaamaan hyvin selkeästi tietyllä pelityylillä, joka on johtanut siihen, että jokainen jengi tietää miten Suomi voitetaan. Ehkä Backe miellytti Alajaa eniten sen vuoksi, että tämä kertoi vaihtavansa pelityyliä vastustajan mukaan.

No nyt meillä on ainakin valmentaja, joka ei hauku pelaajiaan ottelun jälkeen. Toivon, että Backe saa luotua positiivisen ilmapiirin heti alusta asti joukkueeseen ja Suomi pelaa ennalta-arvaamatonta peliä mutta kuitenkin hyvin otteluihin valmistuneena. Tuomioita on turha jakaa etukäteen. Odotellaan ja katsellaan pelit rauhassa ja annetaan täysi tuki Backelle ja ollaan omalta osaltamme luomassa positiivista ilmapiiriä.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Minäkin toivon Backelta positiivisen hengen luomista ja itseluottamuksen palauttamista. Kisoihin Suomella ei kyllä silti ole mitään asiaa, minua jopa hieman ärsyttää kun nyt on taas eri tahoilta vakuuteltu, että "kisapaikkaa lähdetään hakemaan".
 

Beergenheim20

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Jokerit, OJ
Minäkin toivon Backelta positiivisen hengen luomista ja itseluottamuksen palauttamista. Kisoihin Suomella ei kyllä silti ole mitään asiaa, minua jopa hieman ärsyttää kun nyt on taas eri tahoilta vakuuteltu, että "kisapaikkaa lähdetään hakemaan".
Toivot positiivisuutta joukkueeseen, mutta samaan aikaan haluat johdon kertovan mediassa et eihän tällä jengillä mihkään kisoihin olla pääsemässä...?
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Toivot positiivisuutta joukkueeseen, mutta samaan aikaan haluat johdon kertovan mediassa et eihän tällä jengillä mihkään kisoihin olla pääsemässä...?

Näinhän toimi Paatelainen. Joo ei kiitos paluuta sinne.

MustatKortit hakee varmaan yksinkertaisesti sitä, että turhat höpinät tavoitteista voisi unohtaa. Hyvä vertaus on olympiakomitean iänikuiset ja typerät mitalitavoitteet. Niistähän ainakin jossain vaiheessa älyttiinkin luopua. Fokus pitäisi olla 100% tekemisessä. Tulosten nousun mukaan voi sitten tavoitteidenkin nosto tulla ajankohtaiseksi. Eikö karsinnat ole muuten aina kisoja varten..
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Toivot positiivisuutta joukkueeseen, mutta samaan aikaan haluat johdon kertovan mediassa et eihän tällä jengillä mihkään kisoihin olla pääsemässä...?
...

MustatKortit hakee varmaan yksinkertaisesti sitä, että turhat höpinät tavoitteista voisi unohtaa. Hyvä vertaus on olympiakomitean iänikuiset ja typerät mitalitavoitteet. Niistähän ainakin jossain vaiheessa älyttiinkin luopua. Fokus pitäisi olla 100% tekemisessä. Tulosten nousun mukaan voi sitten tavoitteidenkin nosto tulla ajankohtaiseksi. Eikö karsinnat ole muuten aina kisoja varten..

Jep, juuri näin, mitä Klose tuossa totesi. Muistissa on vielä hatarasti se Palloliiton joskus muutamia vuosia tekemä suunnitelma, jonka mukaan Suomi nousisi jo 2020-luvun alkuun mennessä Euroopan top15-maiden joukkoon (vai oliko peräti top10?).

Muistan kun tätä ihmeteltiin tälläkin palstalla, ripaus realismia tekisi nytkin hyvää. Siinä mielessä mä kyllä varovasti peukutan tätä Backea, eli puhui juuri todella paljon tästä itseluottamuksen parantamisesta.

Ennen näitä meneillään olevia karsintoja oli osalla kannattajista kova kohkaus päällä ja Suomi kuulemma menossa varmasti kisoihin. Tästä poikkeavasta arviosta (omien pelaajien heikko taso ja vastustajat Romania, Unkari paljon parempia, kuin Suomi) sain pari kertaa kunnon ryöpyn niskaani, etten muka suhtaudu positiivisesti ja hyihyi.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...Muistissa on vielä hatarasti se Palloliiton joskus muutamia vuosia tekemä suunnitelma, jonka mukaan Suomi nousisi jo 2020-luvun alkuun mennessä Euroopan top15-maiden joukkoon (vai oliko peräti top10?)...

Enpä muistellut väärin. Näin pääsihteeri Lipponen visioi seitsemän vuotta sitten:

Haluamme olla vuonna 2020 Euroopan kymmenen parhaan jalkapallomaan joukossa kaikilla mittareilla. Emme ole hulluja vaikka sanomme nämä tavoitteet paperilla, vaan olemme valmiita tekemään sen eteen töitä. Joka ainoa suoritus minkä teemme ja joka ainoa toiminto mikä koskee suomalaista jalkapalloa, tähtää siihen että olemme Euroopan kymmenen parhaan joukossa, Lipponen vakuutti luottavaisena.

Mielestäni olisi huomattavasti rohkeampaa asettaa realistinen tavoite ja pitää faktat faktoina. Yksi realistinen tavoite voisi olla asettaa 2020 em-kisojen karsintojen tavoitteeksi jatkokarsintapaikka, joka olisi hieno askel suomalaiselle futikselle. Vielä konkreettisempi ja ihan realistinenkin tavoite olisi korvata viimeisetkin hiekkakentät tekonurtseilla. Tässä ollaan jo hyvässä vauhdissa ja talouskin antaa tässä myöten. Tällaiset epämääräiset #minullaonunelma- löperrykset kannattaa jättää toisiin tilaisuuksiin.

Minä periaatteessa kyllä kannatan suurista asioista unelmoimista, mutta suomalaisen futiksen tilanne on siitä poikkeuksellinen, että puheet ovat perustuneet aivan liiaksi tälle pohjalle. Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Jos samaan aikaan keskitytään lähinnä siihen että kaikki kaverit saa palloliitosta työpaikan, että voidaan itse saada mahdollisimman paljon mukavia lomareissuja ja sivussa vielä sitten kaikille kavereille samat reissut, niin ei ihme että ollaan menty heikosti. Palloliitto tarvitsisi oikeasti sellaisen johtajan, joka tajuaisi missä ne ongelmat on. Eli ensin olosuhteet kuntoon(sekä hallien/kenttien että valmennuksen suhteen) ja sen jälkeen voisi sitten alkaa miettimään mille tasolle halutaan.

Nostan jälleen hyvän esimerkin. Käpylän pallo. 10-15 vuotta sitten Helsingissä perus kaupunginosaseura, josta ei juuri tullut pelaajia edes 1-divariin, puhumattakaan Veikkausliigasta ja maajoukkueesta. Nyt 2015 KäPa voittanut epäviralliset SM-turnaukset sekä 15- että 14-vuotiaissa ja seuralla varmaan melkein parikymmentä kaveria jotka pelaa nuorisomaajoukkueissa. Samalla seuran koko kasvanut ja seura on oikeasti haastanut HJK:n nuorimmissa ikäluokissa. Toki edustuksen heikon tason takia HJK(ja aiemmin esim. Honka) saanut vanhemmissa ikäluokissa hommattua juniorit, mutta silti voidaan puhua valtaisasta seuran tason nostosta.

MItä se on vaatinut? Muutaman ihmisen johdonmukaisen työn tuloksen. Selvän suunnitelmallisuuden ja ennenkaikkea juuri laitettu kaksi asiaa kuntoon. Kenttäolosuhteet(eli useampi oma kenttä sekä oma halli) ja panostusta valmennukseen. Siinä pääpiirteittäin.

Mielestäni nyt HJK:lla olisikin hyvä paikka, sen myötä kun KäPa:n johtohenkilöistä yksi sinne siirtyi viime vuonna, nostaa profiiliaan. Ja toimia oikeasti suunnannäyttäjänä, mutta samalla myös koko Suomen tasolla pitäisi selvästi nostaa profiilia.

Turha haaveilla mj menestyksestä, jos jo junioreissa jäädään niin paljon jälkeen maailmalla että kiriminen on myöhemmin täysin mahdotonta. Fakta on se, että jos tahdotaan joskus menestyä ja päästä kisoihin, niin materiaalin on oltava myös parempaa kuin se nyt on. Toki merkitys on myös valmentajalla, mutta ei se valmentajan työtä helpota että materiaali on heikkoa.

Monia ongelmia on ruohonjuuritasolla, mutta ei Alajaa ne ollenkaan kiinnosta ja ei niihin varmasti Alajan aikana tapahdu mitään kehitystä. Joutuu siis vain odottamaan uutta kaveria ja toivoa että silloin joku muuttuisi.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.

Jotkut pitävät realismia negatiivisuutena, mutta sitähän se ei tietenkään ole. Tuo 2020-projekti kuopattiin jo aikaa sitten, vaikka asiasta ei ole kerrottu. Tiedän tämän eräältä oikeasti asioista tietävältä ensikäden tietona.

Ei ole mitään tarvetta nauraa kuinka meni puihin, mutta paljonkohan tämän onnistumismahdollisuus oli projektin alkaessa? Mitään ei saa, jos ei yritä, mutta oliko edes viiden prosentin mahdollisuus toteutumiseen. Tuon projektin käynnistämiseen käytettiin varmasti aika paljon voimavaroja mitkä olisi voitu käyttää niihin oikeasti tärkeisiin asioihin. Ja olisihan tuosta voinut haaveilla ja tehdä asioita hyvin ilman virallista projektiakin.

Edellisen työantajani kehityspäivillä oli semmoista normaalia nykymenoa missä hehkutettin kuinka mikään projekti ei saa onnistua täydellisesti. Sillä siis viitattiin siihen, että silloin tavoitteet ovat olleet liian matalat. Tavallaan noinkin, mutta vähän aina voi miettiä mikä on oikeasti järkevää ja mikä ei.
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Enpä muistellut väärin. Näin pääsihteeri Lipponen visioi seitsemän vuotta sitten:

Haluamme olla vuonna 2020 Euroopan kymmenen parhaan jalkapallomaan joukossa kaikilla mittareilla. Emme ole hulluja vaikka sanomme nämä tavoitteet paperilla, vaan olemme valmiita tekemään sen eteen töitä. Joka ainoa suoritus minkä teemme ja joka ainoa toiminto mikä koskee suomalaista jalkapalloa, tähtää siihen että olemme Euroopan kymmenen parhaan joukossa, Lipponen vakuutti luottavaisena.

Mielestäni olisi huomattavasti rohkeampaa asettaa realistinen tavoite ja pitää faktat faktoina.

Ei ole mitään tarvetta nauraa kuinka meni puihin, mutta paljonkohan tämän onnistumismahdollisuus oli projektin alkaessa? Mitään ei saa, jos ei yritä, mutta oliko edes viiden prosentin mahdollisuus toteutumiseen. Tuon projektin käynnistämiseen käytettiin varmasti aika paljon voimavaroja mitkä olisi voitu käyttää niihin oikeasti tärkeisiin asioihin.
Niinhän se on, että jo silloin aikanaan tämä Palloliiton tavoite kaikessa kunnianhimoisuudessaan kuulosti ihan yhtä mahdottomalta palalta haukata kuin miltä se tuntuu jälkikäteen tällä hetkellä. Jos jotain, ero Euroopan huippuihin kasvaa kasvamistaan, eikä niinpäin että tässä tasaisesti saavutettaisi kärkeä tai edes sitä massaa heti kärjen takana.

Olihan se nyt aiva utopistinen lähtökohta, että pitäisi murtautua tällaiseen samaan porukkaan osan siis siinä jo reteästi ohittaenkin, kun päästä heiteltynä alkoi miettiä maita eli Saksa, Espanja, Hollanti, Italia, Ranska, Englanti, Portugali, Venäjä, Serbia, Tanska, Ruotsi, Sveitsi, Belgia, Turkki, Kroatia jne.. Siinä olisi yksi versio top 15 -maista, ja vaikeuksia tuottaa haastaa porukoita edes siellä top-20 tuntumassa jossa ovat sitten esim. Puola, Unkari, Norja, Islanti, loput entiset Jugoslavian maat, Skotlanti, Irlanti, Pohjois-Irlanti, Romania jne. eli Suomella on oikeasti ihan pirun kivinen ja pitkä tie perusteellisine pohjatöineen edessä, ennen kuin voidaan edes näköpiirissä alkaa katsella kohti Euroopan top pariakymppiä, puhumattakaan sitten siitä top-kympistä joka on jo aivan saavuttamattomissa varmaan ikiajat.

Toivottavasti rakenteet saadaan kuntoon ja oikeat tekijät aikanaan rakentamaan, ei ole helppoa visioida strategiat kuntoon ja löytää sitten resurssit kaiken toteuttamiseksi todella pitkäjänteisellä työllä. En tiedä onko se sitten jatkossakaan väärin unelmoida suomalaisen futiksen viemisestä kohti Euroopan kärkeä, mutta mina siitä en uskalla unelmoida kun eivät nuo muutkaan maat kovin todennäköisesti taantumaan ainakaan kovin pahasti tule nykykilpailulla. Vaatii ihan kauheat satsaukset koko kuvioon, että Suomi alkaisi tuottaa riittävän kovan kansainvälisen tason pelaajia ns. liukuhihnalta verrattuna nykyvauhtiin.
 
Viimeksi muokattu:

Mike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KäPa, NUFC
Ja koris (ja myös lentopallo) on nykyisin futikseen nähden siinä poikkeuksellisessä tilanteessa, että se pääsee arvoturnauksiin. Futiksessa kun vasta karsitaan niihin pääsystä. Näin ollen Susijengillä on valmistavia leirejä ja harjoitusotteluita. Toki näin ei ole aina ollut, mutta silti siellä on pystytty luomaan oma pelitapa. En usko, että asia on mahdoton toteuttaa futiksessakaan.

Fudista pelataan 11:lla pelaajalla, joka tarkoittaa aika isoa kasaa enemmän muuttujia kun Koriksessa. Lisäksi suomella on koriksessa maan kokoon ja lajin harrastajamääriin nähden aika rapsakka materiaali. Ei se NBA-tähtiä sisällä, mutta eipä niitä mitään poskettomia määriä ole jenkkejä lukuun ottamatta muillakaan. Aloitusviisikoksi saadaan kuitenkin aina vähintäänkin sellainen pelaajisto, joka pystyy kamppailemaan vastustajansa kanssa. Hyvällä pelitavalla ja runsaalla leirityksellä tuo ero on saatu vielä entisestäänkin pienenemään.

Fudiksessa suomen pelaajisto on mallia kolmos-neloskori Eremenkoa ja varauksin paria muuta lukuun ottamatta, ja se tarkoittaa jo lähtökohtaisesti valtavaa takamatkaa suhteessa vastustajaan. Lisäksi meidän pelaajatyypistö on vielä sellainen, että se ei sovi oikein sen paremmin pelaamaan kontrolloivaa peliä, kun olemaan vastaiskujoukkuekaan. Kyllä mä näen, että suomen on ihan turha edes yrittää hirttää itseänsä mihinkään yhden totuuden peliin (kuten meillä on itseasiassa ollut tapana tehdä jalkapallossa joka asiassa) muuten kuin sen osalta, että puolustuspelin pitää olla niin hyvin organisoitua, että sillä minimoidaan yksilöiden puutteet ja pelaajat saavat toteuttaa sitä vahvuuksillaan. Pallollisena yritetään sitten päästä vähän yllättämään ja iskemään vastustajan heikkouksiin. Esim. Hodgson onnistui ensimmäisessä, mutta hyökkäyspäässä Suomi oli hyvin ennalta arvattava ja maaleja ei tehty. Tosin 5v aiemmin samalla tyylillä olisi oltu heittämällä kisoissa, kun kentän yläpään pelaajat olivat prime time aikanaan kavereita, jotka olisivat improvisoineet hatusta ne muutamat tontit/matsi, jolla tasurit olisivat kääntyneet voitoiksi.

Tällä hetkellä ei ole mikään häpeä lähteä pelaamaan ihan jokaisessa matsissa 0-0:aa. Kun omissa ei kolise, niin on aina mahdollisuus voittaa. Siinä on pelitapaa Suomelle. 110% kurinalainen aluepelaaminen suht. matalalla prässitasolla ja hyvin maltillinen ja nollariskin kontrolloiva pelaaminen pallon kanssa silloin kun ei ole mahdollista kääntää nopeasti/luoda hetkellistä ylivoimaa vastustajan kolmannekselle. Uskon itse asiassa Backen olevan hyvä mies hommaan.

Imo Mixun ja aiemmin Muurisen virhe oli nimenomaan se pelitapaan hirttäytyminen. Mixulla ei käytettävissä olevan materiaalinsa kanssa ollut edes mahdollisuuksia onnistua, ja Muurinen puppeloi sinänsä rohkealla lähestymisellään kaikkien aikojen materiaalin ulos kisoista altistaen alakerran, ja siellä olevat tietyt heikkoudet, pelitavallaan jatkuvasti testiin. Aina kun lähdetään avaamaan johonkin suuntaan, niin se tarkoittaa että altistetaan myös itsemme tietyntyyppisille tilanteille: 1v1, hetkellinen ylivoima kaverille, kilpajuoksuja toppareille jne. ja ne on niitä hetkiä pelissä, kun ne paremmat yksilöt repivät heikommat kappaleiksi. Maailmassa ei ole kovin montaa jalkapallojoukkuetta, joka pelaa "omaa peliään" vastustajasta riippumatta ja pärjää. Ihan muutama, ja heille on yhteistä se, että jokaiselle tontille on lyödä se maailmanluokan yksilö, joka klaaraa ne pahat paikat kun systeemi pettää.
 

Fordél

Jäsen
Fudista pelataan 11:lla pelaajalla, joka tarkoittaa aika isoa kasaa enemmän muuttujia kun Koriksessa. Lisäksi suomella on koriksessa maan kokoon ja lajin harrastajamääriin nähden aika rapsakka materiaali. Ei se NBA-tähtiä sisällä, mutta eipä niitä mitään poskettomia määriä ole jenkkejä lukuun ottamatta muillakaan. Aloitusviisikoksi saadaan kuitenkin aina vähintäänkin sellainen pelaajisto, joka pystyy kamppailemaan vastustajansa kanssa. Hyvällä pelitavalla ja runsaalla leirityksellä tuo ero on saatu vielä entisestäänkin pienenemään.

Suomen pelitapa on koriksessa molemmissa päissä kenttää agressiivinen, aktiivinen ja liikkuva. Suomi ei voi olla vain aloittavan viisikon varassa vaan se tarvitsee tuoreita ja laadukkaita pelaajia myös penkiltä. Näin ollen vaatimukset pelaajamateriaalin leveyden suhteen eivät ole niin suuria kuin annat ymmärtää.

Fudiksessa suomen pelaajisto on mallia kolmos-neloskori Eremenkoa ja varauksin paria muuta lukuun ottamatta, ja se tarkoittaa jo lähtökohtaisesti valtavaa takamatkaa suhteessa vastustajaan. Lisäksi meidän pelaajatyypistö on vielä sellainen, että se ei sovi oikein sen paremmin pelaamaan kontrolloivaa peliä, kun olemaan vastaiskujoukkuekaan.

Kyllä Suomen pelaajamateriaali futiksessa ja suomalaisen pelaajan mentaliteetti sopii hyvin vastaiskupeliin. Meillä on paljon pelaajia, jotka ovat ihan hyviä puolustamaan, kunhan peli organisoidaan oikein ja saavat taas itseluottamuksensa takaisin. Hyökkäyksen suhteen juuri Eremenko-Pukki -akselin vahvuudet olisivat nopeissa vastahyökkäyksissä. Toki Eremenkon taitotaso sopisi myös kontrolloivampaankin pelitapaan.

Kyllä mä näen, että suomen on ihan turha edes yrittää hirttää itseänsä mihinkään yhden totuuden peliin (kuten meillä on itseasiassa ollut tapana tehdä jalkapallossa joka asiassa) muuten kuin sen osalta, että puolustuspelin pitää olla niin hyvin organisoitua, että sillä minimoidaan yksilöiden puutteet ja pelaajat saavat toteuttaa sitä vahvuuksillaan. Pallollisena yritetään sitten päästä vähän yllättämään ja iskemään vastustajan heikkouksiin.

Niin eikä tämä esittämäsi malli ole juuri se vastaiskujoukkueen pelitapa?

Imo Mixun ja aiemmin Muurisen virhe oli nimenomaan se pelitapaan hirttäytyminen. Mixulla ei käytettävissä olevan materiaalinsa kanssa ollut edes mahdollisuuksia onnistua, ja Muurinen puppeloi sinänsä rohkealla lähestymisellään kaikkien aikojen materiaalin ulos kisoista altistaen alakerran, ja siellä olevat tietyt heikkoudet, pelitavallaan jatkuvasti testiin.

Kun joukkueella on selkäyhtimessä selkeä pelitapa, on sitä paljon helpompi lähteä viilaamaan vastustajan mukaan kuin jos mitään selkeää pelitapaa ei ole. Mielestäni Mixun ja Muurisen virheet eivät olleet niinkään yhteen pelitapaan hirttäytymisessä vaan hirttäytymisessä väärään pelitapaan suhteessa käytettävissä olevaan materiaaliin.
 

Mike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KäPa, NUFC
Jos samaan aikaan keskitytään lähinnä siihen että kaikki kaverit saa palloliitosta työpaikan, että voidaan itse saada mahdollisimman paljon mukavia lomareissuja ja sivussa vielä sitten kaikille kavereille samat reissut, niin ei ihme että ollaan menty heikosti. Palloliitto tarvitsisi oikeasti sellaisen johtajan, joka tajuaisi missä ne ongelmat on. Eli ensin olosuhteet kuntoon(sekä hallien/kenttien että valmennuksen suhteen) ja sen jälkeen voisi sitten alkaa miettimään mille tasolle halutaan.

Nostan jälleen hyvän esimerkin. Käpylän pallo. 10-15 vuotta sitten Helsingissä perus kaupunginosaseura, josta ei juuri tullut pelaajia edes 1-divariin, puhumattakaan Veikkausliigasta ja maajoukkueesta. Nyt 2015 KäPa voittanut epäviralliset SM-turnaukset sekä 15- että 14-vuotiaissa ja seuralla varmaan melkein parikymmentä kaveria jotka pelaa nuorisomaajoukkueissa. Samalla seuran koko kasvanut ja seura on oikeasti haastanut HJK:n nuorimmissa ikäluokissa. Toki edustuksen heikon tason takia HJK(ja aiemmin esim. Honka) saanut vanhemmissa ikäluokissa hommattua juniorit, mutta silti voidaan puhua valtaisasta seuran tason nostosta.

MItä se on vaatinut? Muutaman ihmisen johdonmukaisen työn tuloksen. Selvän suunnitelmallisuuden ja ennenkaikkea juuri laitettu kaksi asiaa kuntoon. Kenttäolosuhteet(eli useampi oma kenttä sekä oma halli) ja panostusta valmennukseen. Siinä pääpiirteittäin.

Mielestäni nyt HJK:lla olisikin hyvä paikka, sen myötä kun KäPa:n johtohenkilöistä yksi sinne siirtyi viime vuonna, nostaa profiiliaan. Ja toimia oikeasti suunnannäyttäjänä, mutta samalla myös koko Suomen tasolla pitäisi selvästi nostaa profiilia.

Turha haaveilla mj menestyksestä, jos jo junioreissa jäädään niin paljon jälkeen maailmalla että kiriminen on myöhemmin täysin mahdotonta. Fakta on se, että jos tahdotaan joskus menestyä ja päästä kisoihin, niin materiaalin on oltava myös parempaa kuin se nyt on. Toki merkitys on myös valmentajalla, mutta ei se valmentajan työtä helpota että materiaali on heikkoa.

Monia ongelmia on ruohonjuuritasolla, mutta ei Alajaa ne ollenkaan kiinnosta ja ei niihin varmasti Alajan aikana tapahdu mitään kehitystä. Joutuu siis vain odottamaan uutta kaveria ja toivoa että silloin joku muuttuisi.

Juuri näin. Maajoukkue ei todellakaan ole mikään suunnannäyttäjä, vaan liitto, piirit ja seurat. Maajoukkue on se keihäänkärki, joka kertoo materiaalillaan miten siellä alakerrassa on onnistuttu ja yrittää pärjätä maksimaalisesti sillä materiaalilla joka käytettävissä. Linjaukset ja pelaajakehitys tehdään muualla. Mitä junnutyöhön tulee, niin varmasti jokainen lajissa mukana oleva tietää missä vaiheessa mennään ihan isosti metsikköön. Suomalaiset pärjäävät murrosikäisiksi ok, mutta sen jälkeen ei tapahdu enää missään mitään. Toki osa aiemmista virheistäkin kärjistyy vasta siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa leipomaan aikuispelaajia, mutta onhan nämä vanhempien junnujen touhut yksittäisiä joukkueita lukuun ottamatta aivan täyttä pelleilyä. Jos pitäisi yksi vinkki jalkapalloon tähtäävälle teinille antaa, niin se olisi että ulkomaille heti jos johonkin vaan pääsee. Mitä nuorempana, sen parempi. Siellä tie nousee sitten pystyyn jos on noustakseen sen vuoksi, että oma taso ei riitä, eikä siihen, että se oma ympäristö on perseestä.
 

Mike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KäPa, NUFC
Suomen pelitapa on koriksessa molemmissa päissä kenttää agressiivinen, aktiivinen ja liikkuva. Suomi ei voi olla vain aloittavan viisikon varassa vaan se tarvitsee tuoreita ja laadukkaita pelaajia myös penkiltä. Näin ollen vaatimukset pelaajamateriaalin leveyden suhteen eivät ole niin suuria kuin annat ymmärtää.



Kyllä Suomen pelaajamateriaali futiksessa ja suomalaisen pelaajan mentaliteetti sopii hyvin vastaiskupeliin. Meillä on paljon pelaajia, jotka ovat ihan hyviä puolustamaan, kunhan peli organisoidaan oikein ja saavat taas itseluottamuksensa takaisin. Hyökkäyksen suhteen juuri Eremenko-Pukki -akselin vahvuudet olisivat nopeissa vastahyökkäyksissä. Toki Eremenkon taitotaso sopisi myös kontrolloivampaankin pelitapaan.



Niin eikä tämä esittämäsi malli ole juuri se vastaiskujoukkueen pelitapa?


Kun joukkueella on selkäyhtimessä selkeä pelitapa, on sitä paljon helpompi lähteä viilaamaan vastustajan mukaan kuin jos mitään selkeää pelitapaa ei ole. Mielestäni Mixun ja Muurisen virheet eivät olleet niinkään yhteen pelitapaan hirttäytymisessä vaan hirttäytymisessä väärään pelitapaan suhteessa käytettävissä olevaan materiaaliin.

Se riippuu sitä millaisia malleja meillä on pallon kanssa.. Organisoitu puolustuspeli on kaiken a ja o, mutta ei se meistä vielä tee vastahyökkäysjoukkuetta. Mehän voidaan pallon saadessamme pyrkiä vaikka pitämään sitä 90min pelaten yksi hyökkäys, tai jonain toisena päivänä kääntää joka kerta nopeasti eteenpäin. Puolustuspelin organisointi tietyllä tavalla ei imo tee yhdestäkään joukkueesta vielä kategorisesti vastahyökkäysjoukkuetta. Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että kyllä täältä löytyy riittävästi kurinalaisuutta hyvinkin konemaisen puolustuspelin toteuttamiseen. Pelaajatkin haluavat kuitenkin voittaa, ja ymmärtänevät että me ei voiteta jos lähdetään pelaamaan peliä rohkeammin yksilöiden kautta.

Mainitsit Eremenkon ja Pukin pelaajina, jotka olisivat aseemme nopeassa vastahyökkäyspelissä. Totta sinänsä, mutta maailmassa ei ole kauhean montaa niin tyhmää puolustusta, joka ei ottaisi pois Pukin juoksua linjan taakse ja Eremenkon pystysyöttöä, jos suomen mallit ovat siinä. Linja alemmaksi ja mitäs me sitten tehdään.. Kyllä siellä pitäisi olla pelaajaa, jolle voidaan heittää palloa ja joka pystyy pitämään palloa selkä maaliin päin ja pudottelemaan sitä taustalta pystyyn tuleville kavereille, tai vaihtoehtoisesti pysäyttämään hyökkäyksen ja tekemään siitä hitaan. Ei meillä totuuden nimessä ihan hirveää dynamiikkaa siihen jatkuvaan nopeiden kääntelyyn ole. Ei ole oikein sitä kohdetta, ei taustalta tulevaa possea, eikä se pelin kääntäminenkään voi olla ainoastaan Eremenkon harteilla, vaan sinne linjojen väliin ja taakse tulevia palloja pitäisi tulla kyllä muualtakin. Saa nähdä miten Backe lähtee asiaa lähestymään ja minkätyyppisiä pelaajia valinnoissaan painottaa. Pelataanko nopeaa ja otetaan vastaan, vai pyritäänkö puolustamaan enemmän pallon kanssa ja hakemaan ratkaisuja hitailla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös