Enpä muistellut väärin. Näin pääsihteeri Lipponen visioi seitsemän vuotta sitten:
Haluamme olla vuonna 2020 Euroopan kymmenen parhaan jalkapallomaan joukossa kaikilla mittareilla. Emme ole hulluja vaikka sanomme nämä tavoitteet paperilla, vaan olemme valmiita tekemään sen eteen töitä. Joka ainoa suoritus minkä teemme ja joka ainoa toiminto mikä koskee suomalaista jalkapalloa, tähtää siihen että olemme Euroopan kymmenen parhaan joukossa, Lipponen vakuutti luottavaisena.
Mielestäni olisi huomattavasti rohkeampaa asettaa realistinen tavoite ja pitää faktat faktoina.
Ei ole mitään tarvetta nauraa kuinka meni puihin, mutta paljonkohan tämän onnistumismahdollisuus oli projektin alkaessa? Mitään ei saa, jos ei yritä, mutta oliko edes viiden prosentin mahdollisuus toteutumiseen. Tuon projektin käynnistämiseen käytettiin varmasti aika paljon voimavaroja mitkä olisi voitu käyttää niihin oikeasti tärkeisiin asioihin.
Niinhän se on, että jo silloin aikanaan tämä Palloliiton tavoite kaikessa kunnianhimoisuudessaan kuulosti ihan yhtä mahdottomalta palalta haukata kuin miltä se tuntuu jälkikäteen tällä hetkellä. Jos jotain, ero Euroopan huippuihin kasvaa kasvamistaan, eikä niinpäin että tässä tasaisesti saavutettaisi kärkeä tai edes sitä massaa heti kärjen takana.
Olihan se nyt aiva utopistinen lähtökohta, että pitäisi murtautua tällaiseen samaan porukkaan osan siis siinä jo reteästi ohittaenkin, kun päästä heiteltynä alkoi miettiä maita eli Saksa, Espanja, Hollanti, Italia, Ranska, Englanti, Portugali, Venäjä, Serbia, Tanska, Ruotsi, Sveitsi, Belgia, Turkki, Kroatia jne.. Siinä olisi yksi versio top 15 -maista, ja vaikeuksia tuottaa haastaa porukoita edes siellä top-20 tuntumassa jossa ovat sitten esim. Puola, Unkari, Norja, Islanti, loput entiset Jugoslavian maat, Skotlanti, Irlanti, Pohjois-Irlanti, Romania jne. eli Suomella on oikeasti ihan pirun kivinen ja pitkä tie perusteellisine pohjatöineen edessä, ennen kuin voidaan edes näköpiirissä alkaa katsella kohti Euroopan top pariakymppiä, puhumattakaan sitten siitä top-kympistä joka on jo aivan saavuttamattomissa varmaan ikiajat.
Toivottavasti rakenteet saadaan kuntoon ja oikeat tekijät aikanaan rakentamaan, ei ole helppoa visioida strategiat kuntoon ja löytää sitten resurssit kaiken toteuttamiseksi todella pitkäjänteisellä työllä. En tiedä onko se sitten jatkossakaan väärin unelmoida suomalaisen futiksen viemisestä kohti Euroopan kärkeä, mutta mina siitä en uskalla unelmoida kun eivät nuo muutkaan maat kovin todennäköisesti taantumaan ainakaan kovin pahasti tule nykykilpailulla. Vaatii ihan kauheat satsaukset koko kuvioon, että Suomi alkaisi tuottaa riittävän kovan kansainvälisen tason pelaajia ns. liukuhihnalta verrattuna nykyvauhtiin.