Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Huuhkaja lentää itään – karsinnat Venäjän MM-kisoihin 2018

  • 158 406
  • 910

blue line

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Eikö joku voisi mennä jo ojentamaan sille kituvalle huuhkajalle haulikon? Ei tällaista kitumista jaksa katsella enääää...
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
A-maajoukkueen pelaamiseen vaikuttaa kaksi päätekijää: valmennus ja pelaajien taso. Valmennuksen tasosta vastuussa on Alaja, joka ei ole panostanut huippuvalmentajaan. Pelaajakehitys kuuluu Palloliiton vastuisiin. On aivan ilmeistä, että pelaajatuotantomme on jämähtänyt jonnekin 90-luvun tasolle. Kv. kilpailu on kiristynyt niin, että huipulle nousemiseen vaaditaan yhä enemmän ominaisuuksia ja näyttää siltä, että näitä ominaisuuksia on yhä harvemmilta pelaajilla.

Kun käydään lävitse vuoden 2016-17 A-maajoukkueissa esiintyneet pelaajat (51), huomataan muuan hälyyttävä asia. A-maajoukkueessa ei ole pelannut edes höntsäturnauksissa yhtään alle 20-vuotiasta pelaajaa! Väisänen on nuorin, 20-vuotias. Toisin sanoen, A-maajoukkueeseen noustaan tietynlainen virkakierron tapaan eli 21-vuotiaitten maajoukkueen edustamisen jälkeen. Tästä voisi toki tehdä kaksi erilaista johtopäätöstä: joko A-maajoukkueen taso on liian kova huippulahjakkuuksille tai meillä ei ole kv.tason huippulahjakkuuksia.

Valitettavasti syy on jälkimmäistä laatua. A-maajoukkueemme taso on heikko eikä sinne nouseminen vaatisi 18-vuotiaalta huippulahjakkuudelta kovinkaan paljoa. Täytyy muistaa, että esim. Uronen debytoi 17-vuotiaana ja hänkin pelaa nykyään vain Belgiassa. Suomalaisten pelaajien urakehitys pysähtyy nykyään Hollannin tai Belgian liigoihin. Siitä ylöspäin, top 5 liigoihin nouseminen on jo tuskallisen vaikeaa.
 

VT

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Nyt on kyllä aika kullannut muistot jos Joonas Kolkka, urallaan pääasiassa Hollannin liigassa hyvä puurtaja (paria kautta lukuunottamatta) ja joku Tintti Johansson jota aina kirottiin "tuhnuilusta" majussa ja joka pelasi siis pääasiassa Skotlannin pääsarjassa ja jossain Ruotsin Allsvenskanissa urallaan olivat kovia äijiä.
Kolkka pelasi kuitenkin mm. PSV.ssä, voittaen siellä pari Hollannin mestaruutta, ja tämän jälkeen vielä Bundesliigassa, Valioliigassa ja Feyenoordissa. Tintti puolestaan iski Valioliigassa parhaalla kaudellaan 14 maalia. Joten aika kovista pelaajista puhutaan, jos verrataan nyky-huuhkajien pelaajiin, jota ei ehkä Perpaa lukuunottamatta yksikään kenttäpelaaja pelaa isossa liigassa merkittävässä roolissa.

Edelleen jaksan ihmetellä sitä paskamyrskyä mitä Kolkka, Johansson, Hyypiä, Tihinen ja kumppanit saivat niskaansa. Täälläkin oli niitä, jotka puhuivat jatkuvasti jostain saatanan nuorennusleikkauksesta ja kaikki yli 30-vuotiaat oltiin heivaamassa sivuun.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Joten aika kovista pelaajista puhutaan, jos verrataan nyky-huuhkajien pelaajiin, jota ei ehkä Perpaa lukuunottamatta yksikään kenttäpelaaja pelaa isossa liigassa merkittävässä roolissa.

No millä logiikalla Moisander tai Hradecky eivät pelaa isossa liigassa merkittävässä roolissa?
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Jos ei ole ihan väärin laskettu, niin tänä iltana maajoukkueemme saavuttaa 400. tappionsa.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Nyt on kyllä aika kullannut muistot jos Joonas Kolkka, urallaan pääasiassa Hollannin liigassa hyvä puurtaja (paria kautta lukuunottamatta) ja joku Tintti Johansson jota aina kirottiin "tuhnuilusta" majussa ja joka pelasi siis pääasiassa Skotlannin pääsarjassa ja jossain Ruotsin Allsvenskanissa urallaan olivat kovia äijiä. Kyllähän nyt lähtökohtaisesti Pukkien ja Pohjanpalojen pitäisi kovempi olla kärjessä kuin joku Tintti aikoinaan, vaikka ei siltä aina näytäkään.

No voi olla aika kullannut muistoja ainakin osittain. Silti tämän nykyisen keskikentän syöttö- ja murtautumistaidot tuntuu olevan niin aneemisia, että Kolkka ja joku parhaiden päiviensä Mika Nurmelakin olisi siihen vahvistuksia. Niiltä sentään Litmanen sai välillä palloa takaisinkin, eli tiettyä syöttötaitoa tuntui olevan muillakin. Toki Litmanen oli myös hyvä hakeutumaan vapaaseen paikkaan.

Hradecky on ihan hyvä maalivahti, tältä osin taso ei ole välttämättä paljon pudonnut Niemen ja Jääskeläisen ajoista.

Puolustus on heikompi kuin silloin. Tosin kunnon laitapakkeja ei ollut silloinkaan, mutta Hyypiä - Tihinen pakkipari hoiteli ainakin pääpallot. Nykyisin on jatkuvia ongelmia varsinkin keskityksissä. Tosin Hyypiä & Tihinen olivat hitaita ja kankeita, jos vastustaja pääsi juoksemaan pallon kanssa puolustusta päin.

Moisander saa peliaikaa kovassa sarjassa, eli tasoa on, mutta ei ehkä ole topparityyppinä sopivin Suomen kaltaisen joukkueen takalinjoille.

Hyökkäyksessä, ok, ehkäpä taso on pysynyt suht samana. Tintti Johansson oli nopea, mutta ei mikään kliinisin viimeistelijä, samaa voi sanoa Pukista. Forssell ja Pohjanpalo ovat hieman erityyppisiä pelaajia, mutta suunnilleen samaan tahtiin ovat maaleja räiskineet maajoukkueessa. Molemmat päässeet urallaan koviin sarjoihin mutta pelipaikan vakiinnuttaminen on vaikeaa.
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Jos ei ole ihan väärin laskettu, niin tänä iltana maajoukkueemme saavuttaa 400. tappionsa.

Juhlan tuntua. Veikkaisin että tappio sinetöityy omalla maalilla.

Edit. Meni fiilis, Huuhkajilla on jo 426 tappiota, kuten täällä kerrotaan: Finland national football team match results

Tässä lainaus:

World Cup Qualifying Tournament (QW) 124 30 21 73 128 - 282 0.653

European Championship Qualifying Tournament (QE) 104 27 24 53 109 - 162 0.750

Friendly matches and other tournaments 550 132 118 300 667 - 1233 0.695

Total: 778 189 163 426 904 - 1677 0.695
 
Puolustus on heikompi kuin silloin. Tosin kunnon laitapakkeja ei ollut silloinkaan, mutta Hyypiä - Tihinen pakkipari hoiteli ainakin pääpallot. Nykyisin on jatkuvia ongelmia varsinkin keskityksissä. Tosin Hyypiä & Tihinen olivat hitaita ja kankeita, jos vastustaja pääsi juoksemaan pallon kanssa puolustusta päin.

Miten hyvin Liverpool on pärjännyt Hyypiän lopettamisen jälkeen? Niinpä.

Miten hyvin Suomi on pärjännyt Hyypiän lopettamisen jälkeen? Niinpä.

Sami Hyypiä on ehkä Suomen kaikkien aikojen kovin urheilija.
 

Barney

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL-SaiPa
Miten hyvin Liverpool on pärjännyt Hyypiän lopettamisen jälkeen? Niinpä.

Miten hyvin Suomi on pärjännyt Hyypiän lopettamisen jälkeen? Niinpä.
Molemmat ovat pärjänneet ihan yhtä huonosti kuin Hyypiän siellä pelatessa. Liverpool ei voittanut Hyypiän aikana yhtään Valioliigan mestaruutta, eikä ole voittanut myöskään Hyypiän lähdön jälkeen. Suomen maajoukkue ei päässyt kertaakaan arvokisoihin Hyypiän aikana, eikä ole päässyt Hyypiän lopettamisen jälkeenkään. Niinpä.
 
Molemmat ovat pärjänneet ihan yhtä huonosti kuin Hyypiän siellä pelatessa. Liverpool ei voittanut Hyypiän aikana yhtään Valioliigan mestaruutta, eikä ole voittanut myöskään Hyypiän lähdön jälkeen. Suomen maajoukkue ei päässyt kertaakaan arvokisoihin Hyypiän aikana, eikä ole päässyt Hyypiän lopettamisen jälkeenkään. Niinpä.

On siis pienen kertauksen aika.

Liverpool mestaruuksia Hyypiän aikana

-Liverpool UEFA cupin voitto vuonna 2001.
-Mestareiden liigan voitto vuonna 2005.
-UEFA Super cupin(mestareiden liigan ja UEFA cupin voittajien kesken) voitto 2001 ja 2005.
-FA cupin voitto vuonna 2001 ja 2005.
-FA Community Shield(valioliiga mestarin ja FA cupin mestarin kesken) vuonna 2001 ja 2006.
-Liigacup 2001,2003
Liverpool FC – Wikipedia

Mitä Liverpool on voittanut Hyypiän lopettamisen jälkeen? Ainoastaan jonkun liigacupin, joka on täysin toissijainen cup.

Hyypiän aikana Suomi ei päässyt kisoihin, mutta oli lähempänä ehkä kautta historian vuonna 2007, jolloin kisoihin pääsy oli vain yhdestä maalista kiinni, kun Suomi jäi Portugalia vastaan 0-0. Siitä tasosta nykyinen Suomen joukkue voi vain haaveilla.

Kyllä jää esim. Litmasen meriitit täysin varjoon Hyypiän verrattuna.
 
Viimeksi muokattu:

Barney

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL-SaiPa
Kyllä jää esim. Litmasen meriitit täysin varjoon Hyypiän verrattuna.
Ehdottomasti jää. Litmaselta puuttuu kuitenkin noista Hyypiän erinomaisista saavutuksista yksi FA Cupin voitto, yksi Community Shieldin voitto ja yksi Englannin liigacupin voitto. Vastapainoksesi Litmasella on sitten viisi Eredivisien mestaruutta, kolme KVNB-cupia, kolme Alankomaiden Supercupia ja yksi Intercontinental Cup. Henkilökohtaisista saavutuksista nyt puhumattakaan.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
EI suoraan kisoihin, mutta maajoukkueeseen liittyen asiaa. U17 ja U19 pärjäsivät "ok" omissa karsinnoissaan EM-kisoihin. Pääsivät aiemmin jatkokarsintaan ja siellä yksi voitto molemmille(5-0 vs Armenia ja 2-1 vs Ukraina). Valitettavasti kumpikin jäi kolmanneksi lohkossa ja ei asiaa arvokisoihin. Kuitenkin ihan ok otteita.

Ongelma on se, että vaikka suomalaiset jengit käy ulkomailla pelaamassa, niin tälläisissä turnauksissa tuntuu aina melkein alku olevan vaikeaa. Tässä näkyy se, että kotimaassa pelin ja harjoitusten tempo on liian matala. Sitten kun tullaan maajoukkuetempoon, niin ensimmäinen peli voi mennä ihmetellessä tahtia.

Toki samalla riittävän hyviä pelaajia on liian vähän. Näistä majuista ehkä potentiaalisemmat jatkossa A-maajoukkueeseen Soisalo ja Tolonen. Varsinkin Tolonen on erittäin mielenkiintoinen nimi ja 2001 syntyneenä jo nyt 2000s maajoukkueen paras hyökkäyspään pelaaja. Myös HSV:n siirtynyt Anssi Suhonen mielenkiintoinen pelaaja nuoremmassa ikäluokassa. U19 sitten on myös muutamia ihan mielenkiintoisia, mutta katsotaan miten kehitys jatkuu kaikkien osalta.

Olisi junioreista enemmänkin kirjoiteltavaa, mutta jätetään toiseen kertaan. Tämä nyt tietoiskuna maajoukkueeseen ja sen tulevaisuuteen liittyen.
 

Barney

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL-SaiPa
Ongelma on se, että vaikka suomalaiset jengit käy ulkomailla pelaamassa, niin tälläisissä turnauksissa tuntuu aina melkein alku olevan vaikeaa. Tässä näkyy se, että kotimaassa pelin ja harjoitusten tempo on liian matala. Sitten kun tullaan maajoukkuetempoon, niin ensimmäinen peli voi mennä ihmetellessä tahtia.
Tämä samainen asia näkyy myös pelaajakehityksessä, sillä suomalaiset juniorijengit pärjäävät ihan hyvin ulkomailla isompien jalkapallomaiden juniorijoukkueita vastaan, mutta tasoerot isompiin maihin tuntuvat kasvavan kuitenkin erittäin suuriksi siinä 15-18 vuotiaina. Siinä vaiheessa kun jalkapallon harrastamisesta siirrytään ammattimaisempaan toimintaan, niin suomalaiset jäävät jälkeen. Sen vuoksi itse ainakin tykkään näistä ratkaisuista, kun lähdetään jo erittäin nuorena isoon jalkapallomaahan ja isoon organisaatioon, kuten esimerkiksi Suhonen teki. Lupaava pelaajakin antaa nykypäivänä kehityksessä ylimääräistä tasoitusta isoimpien jalkapallomaiden lupaaville pelaajille joka vuosi vain sen takia että hän pelaa Suomessa. Fakta on kuitenkin se, että Suomessa on oikeasti vain yksi jalkapallo-organisaatio, joka kestää minkäänlaisen vertailun Euroopan huippumaihin. Litmanen ja Hyypiä onnistuivat nousemaan huipulle, vaikka pelasivat pitkään Suomessa, mutta silloin ajat olivat aika erilaiset.

Nyt kun nämä karsinnat ovat käytännössä ohi, niin toivottavasti Suomi ottaa Nicholas Hämäläisen johonkin karsintapeliin mukaan ja täten saa kiinnitettyä hänet tulevaisuudessa Suomen maajoukkueeseen, sillä Hämäläiseltä löytyy myös Yhdysvaltojen passi. Eihän Hämäläinen vielä tällä hetkellä ole riittävän hyvä edes Suomen maajoukkueeseen, mutta parin vuoden päästä tilanne voi olla jo ihan toinen. Vieläkin sylettää, kuinka Jenkinsonia ei saatu Suomen maajoukkueeseen. Olisi aika kova vahvistus tuohon nykyiseen joukkueeseen. Eipä hirveästi yllättäisi, jos Hämäläinenkin menetettäisiin Yhdysvalloille.

Lista mielenkiintoisimmista suomalaisista junioripelaajista, otin rajaksi -97 ikäluokan (suluissa syntymävuosi, pelipaikka & seura):

Hugo Keto (-98, maalivahti, Arsenal)
William Jääskeläinen (-98, maalivahti, Bolton)
Otto Huuhtanen (-00, maalivahti, Newcastle)
Nicholas Hämäläinen (-97, vasen laitapuolustaja, QPR)
Aapo Halme (-98, toppari, HJK)
Tuure Mäntynen (-00, vasen laitapuolustaja, Kaisersnlautern)
Patrik Raitanen (-01, toppari, Liverpool (siirtyy vakituisesti sinne kesällä)
Fredrik Jensen (-97, hyökkäävä keskikenttä, FC Twente)
Lauri Ala-Myllymäki (-97, keskikentän keskusta, Ilves)
Mikael Soisalo (-98, oikea keskikenttä, Middlesbrough)
Kaan Kairinen (-98, keskikentän keskusta, FC Midtjylland)
Sergei Eremenko (-99, keskikentän keskusta, FC Basel)
Serge Atayaki (-99, oikea keskikenttä, Rangers)
Abukar Mohamed (-99, keskikentän keskusta, Lazio)
Anssi Suhonen (-01, keskikentän keskusta, Hamburger SV)
Maximus Tainio (-01, keskikentän keskusta, Tottenham)
Lassi Lappalainen (-98, hyökkääjä, HJK)
Saku Ylätupa (-99, hyökkääjä, HJK (lainalla RoPSissa)
Marcus Forss (-99, hyökkääjä, West Bromwich)
Miko Virtanen (-99, hyökkääjä, Everton)
Niklas Jokelainen (-00, hyökkääjä, Stoke)
Tobias Fagerström (-00, hyökkääjä, Hamburger SV)
Maximo Tolonen (-01, hyökkääjä, Honka)

Boldattuna ne, jotka ovat minut vakuuttanet parhaiten nähdyn ja luetun perusteella.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Tämä samainen asia näkyy myös pelaajakehityksessä, sillä suomalaiset juniorijengit pärjäävät ihan hyvin ulkomailla isompien jalkapallomaiden juniorijoukkueita vastaan, mutta tasoerot isompiin maihin tuntuvat kasvavan kuitenkin erittäin suuriksi siinä 15-18 vuotiaina. Siinä vaiheessa kun jalkapallon harrastamisesta siirrytään ammattimaisempaan toimintaan, niin suomalaiset jäävät jälkeen.

Tähän on varmasti useita syitä. Muualla pyramidi kokoajan kiristyy. Suomessa taas ei ole enää tuossa vaiheessa pelaajia tulossa juurikaan pienemmistä joukkueista. Tai ei oikeastaan yhtään. Syitä on monia, mutta lyhyesti tekemisen tason ero nykyisin Suomessa on valtava. Muutama joukkue tekee ihan hyvää työtä, mutta suurimmassa osassa seuroista työ on heikkoa tai vielä heikompaa.

Samoin uskon että suomalaiset eivät välttämättä niin hyvin pärjää myöskään ulkomailla, kuin joskus tulokset näyttäisivät. Usein voidaan voittaa tai pelata tasaisesti numeroiden valossa, vaikka oltaisiin jo jäljessä oikeasti asioissa. Varsinkin kun ulkomailla usein voivat olla peliajat jopa 12-14minuuttia. Ja erot kasvavat kokoajan, kun pienet asiat kasautuvat päällekkäin. Sen lisäksi sitten on kulttuurillisia asioita. Suomessa moni ei ymmärrä sitä, että kun pitäisi painaa lisää kaasua, niin ollaankin tyytyväisiä vähän heikompaan tasoon omassa tekemisessä.

Hyvä listaus, itse boldaisin suunnilleen samat, mutta ehdottomasti mainitun Tolosen kyllä ainakin lisäisin omaan listaani.
 

Barney

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL-SaiPa
Hyvä listaus, itse boldaisin suunnilleen samat, mutta ehdottomasti mainitun Tolosen kyllä ainakin lisäisin omaan listaani.
Tolonen pääsi jotenkin listalta unohtumaan. Lisäksi oli muutamia nimiä, jotka minun papereissani olivat siinä rajoilla, mutta jäivät nyt tällä kertaa ulos. Muuten samoilla linjoilla viestisi kanssa. Kun otetaan huomioon Suomen kokoisen jalkapallomaan resurssit, niin juniorijoukkueiden ja juniorimaajoukkueiden pärjääminen on tosi harvinaista ja vaatisi lähes poikkeuksellista ikäluokkaa. Mutta juniorimaajoukkueista pitäisi jokaisesta vuosikerrasta kehittyä kuitenkin edes vähintään se pari maajoukkuetason pelaajaa. Nyt jos katsoo tuota Suomen maajoukkueen runkoa, niin lähivuosina sinne ei ole vain yksinkertaisesti noussut riittävästi pelaajia. Maajoukkueen nuorimmat vakipelaaja ovat -94 syntyneet Uronen sekä Pohjanpalo ja suurin osa pelaajista on syntynyt ihan 90-luvun alussa tai 80-luvun puolella. -97 ikäluokasta alaspäin alkaa kuitenkin näyttämään vähän kirkkaammalta. Toivottavasti sieltä nyt nousisi edes se pari helmeä/ikäluokka maajoukkueelle.

Fredrik Jensen on ainakin väläytellyt tällä kaudella Twenten riveissä. Jos tuo Jensenin maajoukkueottelu lasketaan mukaan, niin viimeiseen kuuteen otteluun on syntynyt tehot 4+1. Kauden aikana oli lyhyt tauko loukkaantumisen takia, mutta muuten pelannut läpi kauden lähes jokaisessa Twenten ottelussa tällä kaudella. On vakiinnuttanut paikkansa Twenten kymppipaikalla ja näyttää siltä, että Twente on pääsemässä ensi kaudeksi vielä europeleihin mukaan. Vertailukohtana nyt esimerkiksi Litmanen siirtyi Hollannin liigaan dominoimaan vasta pari vuotta Jenseniä vanhempana. Eikä tarkoitukseni nyt ollut verrata Jenseniä Litmaseen, vaan tuoda esille, kuinka kova suoritus tuo hänen saavutuksensa on 19-vuotiaalle suomalaiselle. Jos kehitys jatkuu odotettuun suuntaan, niin ensi kaudella voi alkaa jo tapahtumaan Hollannissa.

Toinen esiinnostettava kaveri on Abukar Mohamed, joka siirryttyään Lazioon pääsi heti ykkösjoukkueen mukaan. Melko poikkeuksellista, että 18-vuotias suomalainen siirtyy Lazion kokoiseen seuraan ja pääsee heti suoraan ykkösjoukkueen mukaan harjoittelemaan. Se kyllä kertoo, että Roomassa on aika kovat odotukset Mohamedin suhteen, sillä eiköhän siellä Lazion omassakin juniorimyllyssä ole ihan kohtalaisen lupaavia pelaajia. Yhden pelin Mohamed pääsi jo Lazion penkillä istumaan, minkä jälkeen loukkaantui ikävästi. Tarkoituksena ilmeisesti on, että hän harjoittelee edustuksen mukana, mutta pelaa pääsääntöisesti junnuissa. Parin vuoden sisällä voi tästäkin kaverista kuitenkin kuulua varsin positiivisia uutisia.
 

Rubicon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
TMaajoukkueen nuorimmat vakipelaaja ovat -94 syntyneet Uronen sekä Pohjanpalo ja suurin osa pelaajista on syntynyt ihan 90-luvun alussa tai 80-luvun puolella. -97 ikäluokasta alaspäin alkaa kuitenkin näyttämään vähän kirkkaammalta. Toivottavasti sieltä nyt nousisi edes se pari helmeä/ikäluokka maajoukkueelle.

Melkoisen hiljaista on tosiaan ollut lopulta 90-luvulla syntyneiden osalta. Uronen ja Pohjanpalo olivat jo teineinä kaikkien huulilla ja ovat kohtuullisen hyvin kumpikin onnistuneet lupauksia myös lunastamaan (Urosella loukkaantumiset toki vieneet kauden-puolitoista ja Pohjanpalolla yksi kausi tyhjäkäyntiä ja puolikas loukkaantumiseen). Mutta taustatuki duolle on jäänyt olemattomaksi toistaiseksi A-maajoukkueen näkökulmasta ja tämä on tietenkin huono tilanne ja pettymys. Toivottavasti kiekkojunnujen tapaan alkaa tapahtua toden teolla myös futispuolella tuolta ikäluokasta -97 alkaen esimerkiksi. Toivossa on hyvä (ja pakko) elää suomalaisen futisfaninkin...

EDIT: Lam (-93) toki myös tehnyt erittäin hienoa jälkeä viimeiset vuodet, joten ei nyt häntä unohdeta. Kelpo kolmikko siis näissä, mutta ei näitä 20-25 vuotiaita hyvällä kansainvälisellä tasolla tai kovassa nosteessa olevia kokonaisuudessaan ruuhkaksi ole.

Fredrik Jensen on ainakin väläytellyt tällä kaudella Twenten riveissä. Jos tuo Jensenin maajoukkueottelu lasketaan mukaan, niin viimeiseen kuuteen otteluun on syntynyt tehot 4+1. Kauden aikana oli lyhyt tauko loukkaantumisen takia, mutta muuten pelannut läpi kauden lähes jokaisessa Twenten ottelussa tällä kaudella. On vakiinnuttanut paikkansa Twenten kymppipaikalla ja näyttää siltä, että Twente on pääsemässä ensi kaudeksi vielä europeleihin mukaan. Vertailukohtana nyt esimerkiksi Litmanen siirtyi Hollannin liigaan dominoimaan vasta pari vuotta Jenseniä vanhempana. Eikä tarkoitukseni nyt ollut verrata Jenseniä Litmaseen, vaan tuoda esille, kuinka kova suoritus tuo hänen saavutuksensa on 19-vuotiaalle suomalaiselle. Jos kehitys jatkuu odotettuun suuntaan, niin ensi kaudella voi alkaa jo tapahtumaan Hollannissa.

Tämä on ollut mielettömän kova kausi Jenseniltä, ansaitsisi Suomessa paljon enemmän ja suurempia otsikoita. Toisaalta, eihän se välttämättä ole huono asia päästä ilman sen kummempaa huomiota tekemään kovaa päivittäistä duunia laadukkaassa organisaatiossa. Tai no futishullussa Hollannissa varmaan on Jensenkin jo riittämiin palstatilaa ainakin paikallislehdistöltä kerännyt, joku Hollannissa asuva osannee kommentoida tarkemmin? Vuosi pari niin pitäisi olla nimen jo tuularienkin huulilla Suomessa.

Toinen esiinnostettava kaveri on Abukar Mohamed, joka siirryttyään Lazioon pääsi heti ykkösjoukkueen mukaan...

Tosiaan lupaava kaveri ja positiivista virinää ilmassa, mutta näissä siirroissa huippujengeihin junnuiällä on aina muistettava, että hit rate on lopulta kovin kovin pieni. Varsinkin jos puhutaan, että oikeasti pääsisi lopulta muutamaa peliä enempää tällaisessa suurseurassa pelaamaan. Onhan näitä suomalaisiakin varmaan joka vuosi muutamia siirtynyt kovan organisaation listoille, mutta enemmän tai vähemmän kauas on läpimurto juuri kyseisessä seurassa jäänyt. Mutta seurataan mielenkiinnolla ja toivotaan, että Mohamed olisi poikkeustapaus keskiarvoon nähden, joka pystyisi Laziossa tai muualla Serie A:ssa pelaamaan.

Serie A:n osalta on mainittava, että Perpan suoritus on ollut aivan huima, Urahan meni varsin rikkonaiseen suuntaan jo useamman vuoden ajan, mutta sitten mies onnistui nousemaan keskikentän terrierin roolissa Serie A:n vakiopelaajaksi ja on pitänyt paikasta mitä viitisen vuotta jo varmaan kiinni kahden eri seuran listoilla. Hattua päästä, on todella komeaa, jos pääsee sarjajyräksi näihin TOP 5-liigoihin. Perinteinen kehitys toki Perpallakin, että kun ikää tuli niin rooli ja pelipaikka muuttuivat hyökkäävästä puolustavaan rooliin. Näitähän suomalaisille käy jatkuvasti. Tässäkin mielessä Fredrik Jensen on toistaiseksi suorittanut huikealla tavalla, kunpa jatkaisi samalla tiellä ja pysyisi ehjänä.
 
Viimeksi muokattu:

stiflat

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, HIFK
"Kupittaan ihme" saatiin, kun eilen maajoukkue sai kun saikin kaivettua 1-1 kotitasapelin suurta ja mahtavaa Liechtensteinia vastaan. Joka siis on joku Rauman kokoinen asukasluvultaan. Kyseessä toki oli harjoitusottelu, mutta hiukan huvittaa, miten heikkoja joukkueita pitää kaivaa vastustajiksi että oikeasti sitä maalintekoa saadaan harjoiteltua. Ei taida Euroopasta enää oikein löytyä, Gibraltar ja sitten joku Ahvenanmaan oma?

Turun maajoukkuekamppailut ovat muuten olleet aika spektaakkeleita tässä, tappio Virolle ja tasapelit Liechtensteinia ja Kosovoa vastaan. Ei varmaan Markkanenkaan enää ihan niin innoissaan ole kommentoimassa (twitteröimässä) Suomen jääkiekon Ranska-tappiota...

Myös se että jossain haaveillaan tästä mikä lie Fifa-ranking-lohko-kori -jutusta (en jaksa selvittää enempää), jossa Suomi voisi "päästä" huonoimpaan koriin ja täten saavuttaa helpomman tien arvokisoihin, kun koreissa pelattaisiin keskenään. Ainoa vaan että nämä pikkuvaltiot pitäisi siellä(kin) voittaa järjestelmällisesti ja siitä ei Suomella ole kokemusta edes Litin kulta-aikoina. Joten ei toiveita.

Miten myös tämä maajoukkue voi kerta toisensa jälkeen tiputtaa pelaajien henk.koht. taitotasoa vähintään 50%? Joku Moisanderkin näytti eilen vastustajan maalissa kuin joltain aladivaripelurilta. Pukki? Pohjanpalo? Tämä siis tuntuu tapahtuvan kerta toisensa jälkeen ja valmentajasta riippumatta. Joku Eremenkokin oli jotain sarjansa kärkipelaajistoa muka...

Tv-oikeudet siis osti Viasat ja ensi karsinnoista lähtien Viasat näyttää omilla kanavillaan pelit sekä Viafree nettipalvelussa ilmaiseksi. Tästä muutoksesta voi olla montaa mieltä.

Sunnuntaina vastassa Ukraina, joka hävisi Maltalle juuri 1-0, joten ei varmaan tule Tampereelle peruuttelemaan. Viime syksynä haettiin kliininen 0-1 vierastappio Ukrainasta. Joku tässä on että näitä kuitenkin pitää seurata, vaikka lähes aina lopputulos ei vastaa odotettua (siis toiveita).
Suomen lohko noin muuten on aika tasainen - kuten odoteltiinkin ennakkoon - mitä nyt Suomi ja Kosovo keskenäisellä tasurillaan antavat muille tilaa (ja pisteitä).
 
Viimeksi muokattu:

Tshekki77

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, HJK, Maajoukkue (lajista riippumatta)
Myös se että jossain haaveillaan tästä mikä lie Fifa-ranking-lohko-kori -jutusta (en jaksa selvittää enempää), jossa Suomi voisi "päästä" huonoimpaan koriin ja täten saavuttaa helpomman tien arvokisoihin, kun koreissa pelattaisiin keskenään. Ainoa vaan että nämä pikkuvaltiot pitäisi siellä(kin) voittaa järjestelmällisesti ja siitä ei Suomella ole kokemusta edes Litin kulta-aikoina. Joten ei toiveita.

Tämä on kyllä niin totta, mutta kyllä ainakin itse haluaisin vielä uskoa mahdollisuuksiin tuon Nations Leaguen kautta (wikipedia), koska vaikka Suomi ei ole edes näitä pieniä vastaan kliininen suorittaja, niin eihän siellä vikojen korissa kukaan muukaan ole. Eli siltä kantilta pitäisi olla ainakin normaalia paremmat mahdollisuudet edes kerran elämässä nähdä Suomen miesten jalkapallo A-maajoukkue arvokisoissa.

Noin muutoinhan alkaa jo vähän vituttamaan tuo Turun saldo. Itse olen siellä siis nähnyt sen iloisen 3-0 voiton Sloveniasta, mutta sen jälkeen myös 0-2 tappion Virolle, 1-1 tasapeli Kosovoa vastaan ja kaiken kruununa tuo eilinen peli. Pitäisiköhän palloliiton nyt alkaa ihan vakavissaan miettiä pelien viemistä vieläkin eteenpäin. Eli jos Soneralla (vai mikä Telia se nykyään onkaan) ei haluta pelata, niin miksi näitä harjoitusotteluita ei vietäisi vaikka esim. niille pohjanmaan uusille areenoille Seinäjoelle ja Vaasaan?

Sunnuntaina vastassa Ukraina, joka hävisi Maltalle juuri 1-0, joten ei varmaan tule Tampereelle peruuttelemaan. Viime syksynä haettiin kliininen 0-1 vierastappio Ukrainasta. Joku tässä on että näitä kuitenkin pitää seurata, vaikka lähes aina lopputulos ei vastaa odotettua (siis toiveita).
Suomen lohko noin muuten on aika tasainen - kuten odoteltiinkin ennakkoon - mitä nyt Suomi ja Kosovo keskenäisellä tasurillaan antavat muille tilaa (ja pisteitä).

Onhan tilanne synkkä, mutta kaveri kertoi, että siellä on siis vielä teoreettiset mahdollisuudet jatkoon, joten sen voimilla Tampereelle sunnuntaina. Mutta noin muutoin voi kyllä todeta, että tilanne on varmaan painajaismainen palloliitolle. Pitkään aikaan ehkä surkein joukkue, kun ihan noiden lilliputtienkin kanssa jäädään tasoihin ja samaan aikaan Olympiastadion on rempassa ja pelejä pitää pelata "#Tien päällä". Miten mahtaa ihmiset näihin peleihin enää sitten remontin jälkeen löytää, jos myös se Nations League onnistutaan puppeloimaan.

Edit. Jos ne Nations leaguen korit jaetaan näiden UEFA:n rankingien mukaan, niin Suomen ohi pitäisi mennä vielä Bosnia, Irlanti, Albania ja Georgia, että oltaisiin 16 vikan joukossa. Näinköhän siinä on kuitenkin vielä liikaa maita, kun enää vuosi aikaa "hakea" sijoitusta..

Edit2. Tällä hetkellä nuo "divisioonat" näyttäisi menevän seuraavasti, mikäli uskomme tätä wikipedian sivua.

Divisioona A
Espanja
Saksa
Englanti
Italia
Ranska
Venäjä
Portugali
Ukraina
Belgia
Turkki
Tshekki
Sveitsi

Divisioona B
Hollanti
Kreikka
Itävalta
Kroatia
Romania
Tanska
Valko-Venäjä
Puola
Ruotsi
Israel
Skotlanti
Kypros

Divisioona C
Norja
Azerbaizan
Bulgaria
Serbia
Kazakstan
Slovenia
Slovakia
Liechtenstein
Unkari
Moldova
Islanti
Suomi
Albania
Irlanti
Bosnia

Divisioona D
Georgia
Latvia
Makedonia
Viro
Montenegro
Armenia
Luxenburg
Pohjois-Irlanti
Liettua
Malta
Wales
Fär-Saaret
Gibraltar
Andorra
San Marino
Kosovo

Eli onhan tuolla Divisioona D:ssä vielä Wales ja Pohjois-Irlanti, eli ei taitaisi olla palaa sielläkään =)
 
Viimeksi muokattu:

Tshekki77

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, HJK, Maajoukkue (lajista riippumatta)
Turussa eilen katsomossa kuului sellaisiakin vaatimuksia katsomosta, että "Litmanen takas!". Lauantainahan olisi Soneralla klo 17 tällainen Sankarit femmalla tapahtuma ja siellähän voisi sitten skoutata ja arvioida, että olisiko vanhoista sankareista vielä A-maajoukkueeseenkin. Litmanenkin näyttäisi ainakin vielä olevan kokoonpanossa. Vastaan asettuu Viron legendat.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös