Kolkka pelasi kuitenkin mm. PSV.ssä, voittaen siellä pari Hollannin mestaruutta, ja tämän jälkeen vielä Bundesliigassa, Valioliigassa ja Feyenoordissa. Tintti puolestaan iski Valioliigassa parhaalla kaudellaan 14 maalia. Joten aika kovista pelaajista puhutaan, jos verrataan nyky-huuhkajien pelaajiin, jota ei ehkä Perpaa lukuunottamatta yksikään kenttäpelaaja pelaa isossa liigassa merkittävässä roolissa.Nyt on kyllä aika kullannut muistot jos Joonas Kolkka, urallaan pääasiassa Hollannin liigassa hyvä puurtaja (paria kautta lukuunottamatta) ja joku Tintti Johansson jota aina kirottiin "tuhnuilusta" majussa ja joka pelasi siis pääasiassa Skotlannin pääsarjassa ja jossain Ruotsin Allsvenskanissa urallaan olivat kovia äijiä.
Joten aika kovista pelaajista puhutaan, jos verrataan nyky-huuhkajien pelaajiin, jota ei ehkä Perpaa lukuunottamatta yksikään kenttäpelaaja pelaa isossa liigassa merkittävässä roolissa.
Puhuin kenttäpelaajista, mutta Moisanderin voinee tosiaan myös sanoa pelaavan taas merkittävässä roolissa.No millä logiikalla Moisander tai Hradecky eivät pelaa isossa liigassa merkittävässä roolissa?
Nyt on kyllä aika kullannut muistot jos Joonas Kolkka, urallaan pääasiassa Hollannin liigassa hyvä puurtaja (paria kautta lukuunottamatta) ja joku Tintti Johansson jota aina kirottiin "tuhnuilusta" majussa ja joka pelasi siis pääasiassa Skotlannin pääsarjassa ja jossain Ruotsin Allsvenskanissa urallaan olivat kovia äijiä. Kyllähän nyt lähtökohtaisesti Pukkien ja Pohjanpalojen pitäisi kovempi olla kärjessä kuin joku Tintti aikoinaan, vaikka ei siltä aina näytäkään.
Jos ei ole ihan väärin laskettu, niin tänä iltana maajoukkueemme saavuttaa 400. tappionsa.
Millaisissa rooleissa maajoukkueen pelaajat ovat omissa seuroissaan? Pelaavatko isoja minuutteja vai vsihtopenkin allstars pelureita?
Edit. Meni fiilis, Huuhkajilla on jo 426 tappiota, kuten täällä kerrotaan: Finland national football team match results
Jolle on ainakin supersub Leverkusenissa.
Puolustus on heikompi kuin silloin. Tosin kunnon laitapakkeja ei ollut silloinkaan, mutta Hyypiä - Tihinen pakkipari hoiteli ainakin pääpallot. Nykyisin on jatkuvia ongelmia varsinkin keskityksissä. Tosin Hyypiä & Tihinen olivat hitaita ja kankeita, jos vastustaja pääsi juoksemaan pallon kanssa puolustusta päin.
Molemmat ovat pärjänneet ihan yhtä huonosti kuin Hyypiän siellä pelatessa. Liverpool ei voittanut Hyypiän aikana yhtään Valioliigan mestaruutta, eikä ole voittanut myöskään Hyypiän lähdön jälkeen. Suomen maajoukkue ei päässyt kertaakaan arvokisoihin Hyypiän aikana, eikä ole päässyt Hyypiän lopettamisen jälkeenkään. Niinpä.Miten hyvin Liverpool on pärjännyt Hyypiän lopettamisen jälkeen? Niinpä.
Miten hyvin Suomi on pärjännyt Hyypiän lopettamisen jälkeen? Niinpä.
Molemmat ovat pärjänneet ihan yhtä huonosti kuin Hyypiän siellä pelatessa. Liverpool ei voittanut Hyypiän aikana yhtään Valioliigan mestaruutta, eikä ole voittanut myöskään Hyypiän lähdön jälkeen. Suomen maajoukkue ei päässyt kertaakaan arvokisoihin Hyypiän aikana, eikä ole päässyt Hyypiän lopettamisen jälkeenkään. Niinpä.
Ehdottomasti jää. Litmaselta puuttuu kuitenkin noista Hyypiän erinomaisista saavutuksista yksi FA Cupin voitto, yksi Community Shieldin voitto ja yksi Englannin liigacupin voitto. Vastapainoksesi Litmasella on sitten viisi Eredivisien mestaruutta, kolme KVNB-cupia, kolme Alankomaiden Supercupia ja yksi Intercontinental Cup. Henkilökohtaisista saavutuksista nyt puhumattakaan.Kyllä jää esim. Litmasen meriitit täysin varjoon Hyypiän verrattuna.
Tämä samainen asia näkyy myös pelaajakehityksessä, sillä suomalaiset juniorijengit pärjäävät ihan hyvin ulkomailla isompien jalkapallomaiden juniorijoukkueita vastaan, mutta tasoerot isompiin maihin tuntuvat kasvavan kuitenkin erittäin suuriksi siinä 15-18 vuotiaina. Siinä vaiheessa kun jalkapallon harrastamisesta siirrytään ammattimaisempaan toimintaan, niin suomalaiset jäävät jälkeen. Sen vuoksi itse ainakin tykkään näistä ratkaisuista, kun lähdetään jo erittäin nuorena isoon jalkapallomaahan ja isoon organisaatioon, kuten esimerkiksi Suhonen teki. Lupaava pelaajakin antaa nykypäivänä kehityksessä ylimääräistä tasoitusta isoimpien jalkapallomaiden lupaaville pelaajille joka vuosi vain sen takia että hän pelaa Suomessa. Fakta on kuitenkin se, että Suomessa on oikeasti vain yksi jalkapallo-organisaatio, joka kestää minkäänlaisen vertailun Euroopan huippumaihin. Litmanen ja Hyypiä onnistuivat nousemaan huipulle, vaikka pelasivat pitkään Suomessa, mutta silloin ajat olivat aika erilaiset.Ongelma on se, että vaikka suomalaiset jengit käy ulkomailla pelaamassa, niin tälläisissä turnauksissa tuntuu aina melkein alku olevan vaikeaa. Tässä näkyy se, että kotimaassa pelin ja harjoitusten tempo on liian matala. Sitten kun tullaan maajoukkuetempoon, niin ensimmäinen peli voi mennä ihmetellessä tahtia.
Tämä samainen asia näkyy myös pelaajakehityksessä, sillä suomalaiset juniorijengit pärjäävät ihan hyvin ulkomailla isompien jalkapallomaiden juniorijoukkueita vastaan, mutta tasoerot isompiin maihin tuntuvat kasvavan kuitenkin erittäin suuriksi siinä 15-18 vuotiaina. Siinä vaiheessa kun jalkapallon harrastamisesta siirrytään ammattimaisempaan toimintaan, niin suomalaiset jäävät jälkeen.
Tolonen pääsi jotenkin listalta unohtumaan. Lisäksi oli muutamia nimiä, jotka minun papereissani olivat siinä rajoilla, mutta jäivät nyt tällä kertaa ulos. Muuten samoilla linjoilla viestisi kanssa. Kun otetaan huomioon Suomen kokoisen jalkapallomaan resurssit, niin juniorijoukkueiden ja juniorimaajoukkueiden pärjääminen on tosi harvinaista ja vaatisi lähes poikkeuksellista ikäluokkaa. Mutta juniorimaajoukkueista pitäisi jokaisesta vuosikerrasta kehittyä kuitenkin edes vähintään se pari maajoukkuetason pelaajaa. Nyt jos katsoo tuota Suomen maajoukkueen runkoa, niin lähivuosina sinne ei ole vain yksinkertaisesti noussut riittävästi pelaajia. Maajoukkueen nuorimmat vakipelaaja ovat -94 syntyneet Uronen sekä Pohjanpalo ja suurin osa pelaajista on syntynyt ihan 90-luvun alussa tai 80-luvun puolella. -97 ikäluokasta alaspäin alkaa kuitenkin näyttämään vähän kirkkaammalta. Toivottavasti sieltä nyt nousisi edes se pari helmeä/ikäluokka maajoukkueelle.Hyvä listaus, itse boldaisin suunnilleen samat, mutta ehdottomasti mainitun Tolosen kyllä ainakin lisäisin omaan listaani.
TMaajoukkueen nuorimmat vakipelaaja ovat -94 syntyneet Uronen sekä Pohjanpalo ja suurin osa pelaajista on syntynyt ihan 90-luvun alussa tai 80-luvun puolella. -97 ikäluokasta alaspäin alkaa kuitenkin näyttämään vähän kirkkaammalta. Toivottavasti sieltä nyt nousisi edes se pari helmeä/ikäluokka maajoukkueelle.
Fredrik Jensen on ainakin väläytellyt tällä kaudella Twenten riveissä. Jos tuo Jensenin maajoukkueottelu lasketaan mukaan, niin viimeiseen kuuteen otteluun on syntynyt tehot 4+1. Kauden aikana oli lyhyt tauko loukkaantumisen takia, mutta muuten pelannut läpi kauden lähes jokaisessa Twenten ottelussa tällä kaudella. On vakiinnuttanut paikkansa Twenten kymppipaikalla ja näyttää siltä, että Twente on pääsemässä ensi kaudeksi vielä europeleihin mukaan. Vertailukohtana nyt esimerkiksi Litmanen siirtyi Hollannin liigaan dominoimaan vasta pari vuotta Jenseniä vanhempana. Eikä tarkoitukseni nyt ollut verrata Jenseniä Litmaseen, vaan tuoda esille, kuinka kova suoritus tuo hänen saavutuksensa on 19-vuotiaalle suomalaiselle. Jos kehitys jatkuu odotettuun suuntaan, niin ensi kaudella voi alkaa jo tapahtumaan Hollannissa.
Toinen esiinnostettava kaveri on Abukar Mohamed, joka siirryttyään Lazioon pääsi heti ykkösjoukkueen mukaan...
Myös se että jossain haaveillaan tästä mikä lie Fifa-ranking-lohko-kori -jutusta (en jaksa selvittää enempää), jossa Suomi voisi "päästä" huonoimpaan koriin ja täten saavuttaa helpomman tien arvokisoihin, kun koreissa pelattaisiin keskenään. Ainoa vaan että nämä pikkuvaltiot pitäisi siellä(kin) voittaa järjestelmällisesti ja siitä ei Suomella ole kokemusta edes Litin kulta-aikoina. Joten ei toiveita.
Sunnuntaina vastassa Ukraina, joka hävisi Maltalle juuri 1-0, joten ei varmaan tule Tampereelle peruuttelemaan. Viime syksynä haettiin kliininen 0-1 vierastappio Ukrainasta. Joku tässä on että näitä kuitenkin pitää seurata, vaikka lähes aina lopputulos ei vastaa odotettua (siis toiveita).
Suomen lohko noin muuten on aika tasainen - kuten odoteltiinkin ennakkoon - mitä nyt Suomi ja Kosovo keskenäisellä tasurillaan antavat muille tilaa (ja pisteitä).