Merkitseekö pienemmän rangaistuksen toivominen teon hyväksymistä? Kyseessä on vain eron tekeminen urheilussa rangaistavan dopingin ja urheilun ulkopuolisten tekijöiden välillä. Doping on rangaistavaa, koska siinä pyritään kohtuuttoman edun saamiseen suhteessa muihin kilpailijoihin ja sitä kautta tietenkin myös taloudelliset edut kasvavat erittäin suuriksi joissakin tapauksissa. Jos Eremenkon voidaan osoittaa käyttäneen kokaiinia dopingina, silloin 2 vuotta on asiallinen rangaistus ja kuuluu urheiluorganisaatioiden päätettäväksi. Jos taas hyvin perustein voidaan osoittaa, että Eremenko käytti kokaiinia sosiaalisessa kontekstissa viihdekäyttönä, silloin rangaistus on kohtuuton. Kyseessä ei ole urheilun ja sen organisaatioiden tuomitsemisalaan kuuluva dopingrike.
Kannatan toki esikuvallisuutta. Olisi hienoa, jos kaikki urheilijat olisivat esikuvallisia. Mutta miksi urheilijoiden yksistään pitäisi olla esikuvallisia? Entä taiteilijat, poliitikot, liikemiehet, vanhemmat? Ja pitäisikö esikuvallisuuden puuttumisesta rangaista? Kuinka moni vanhempi enää nykyään suosittelee urheilijoiden pitämistä esikuvina koko elämäntavoiltaan? Tiedämme joistakin urheilijoista, että he elävät elämää, joihin tavallisella ihmisellä ei ole mitään jakoa. Pitäisikö tätä elämäntapaa jotenkin ihannoida? Pitäisikö asettaa urheilijapoliisi vahtimaan, että nämä erittäin rikkaat urheilijat käyttäytyvät esikuvallisesti?
Lakia on aina noudatettava. Jos urheilija rikkoo lakeja ja saa tuomion, silloin tilanne on täysin selvä. Urheilija ei urheile, jos joutuu vankilaan teoistaan. Mutta jos urheilija tekee jotakin sellaista yksityiselämässään, mitä lait eivät tuomitse, mikä oikeus urheilujärjestöillä (joiden johtajien touhut taas ovat toisinaan johtaneet tuomioihin) on valvoa jotakin kuvitellun kiiltokuvan ylläpitämistä? Parempi olisi, jos tuomioiden sijaan pyrittäisiin auttamaan urheilijaa, joka ei ole syyllistynyt dopingiin, mutta on muulla tavoin toiminut hyvin typerällä tavalla. Käytännössä Eremenkon tapauksessakin avun täytyisi olla pakotettua eli Eremenkon olisi osallistuttava huumevieroitukseen, johon taas venähtäisi hyvinkin yksi pelikausi. Tässäkään tapauksessa Roma ei pääsisi teoistaan kuin koira veräjästä.