Tätä aihetta + paljon muutakin sivuaa Kari Enqvist myös kolumnissaan, varsin hyvä kirjoitus:
Liberaalikonservatiivisena - se on sanottava heti alkuun - pidän Enqvistin tekstiä tällä kertaa varsin heikkona. Sen ylivoimaisesti suurin heikkous on väite ettei liberaaleilla ole aseita pysäyttää oikeistopopulistista konservatiivista kehitystä.
Pysäyttäminen on täysin mahdollista, mutta liberaalit ovat haluttomia sen tekemiseen. Se kun vaatisi oman perseen nostamista tuolista ja päätöksiä, joista voisi koitua heille ongelmia. Otan yhden esimerkin. Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022.
Liberaalit valtiojohtajat USA:ssa, Ranskassa ja Saksassa eivät halunneet kuunnella NATO:n ja NATO-maiden kenraaleita siitä, mitä Venäjän lyöminen vaatii ja mitä tapahtuu jos sitä ei tehdä. Jälkimmäisestä seuraa odotetusti äärikonservatiivien vahvistuminen liberaalivaltioiden sisällä.
Tämä vain yhtenä esimerkkinä liberaalijohtajien vääristä toimista.
Enqvistin käsitys suomalaisten ääriryhmien toimesta on mielenkiintoinen. Hän on oikeassa antaessaan ymmärtää, että laitaoikeisto ja äärioikeisto on suurempi uhka demokratialle kuin äärivasemmisto. Juuri näin asia on tällä hetkellä.
Mutta Enqvistin tekstistä jää kokonaan puuttumaan oleellinen muutos Suomessa. Äärivasemmisto ei anna laillisen 612-kulkueelle marssioikeutta demokraattisessa Suomessa. Sen sijaan äärivasemmisto hyökkää eri tavoin kulkueen kimppuun. Somessa ja myös Jatkoajassa vaaditaan poliisia tilille miksi se ei antanut hyökätä 612-kulkueen kimppuun ja miksi poliisi ei ollut HIN:n puolella ja miksi 612-kulkue ylipäätään sai luvan.
Enqvist kuittaa äärivasemmiston yhä kasvavan aggressiivisuuden varmaan mielestään näppärästi: "kaduilla äärilaidat käyvät toistensa kimppuun".
Sanotaan näin, että niin kauan kun liberaalijohtajat eivät halua tehdä toimia, jotka palauttaisivat edes Euroopan sääntöpohjaiseen järjestykseen sekä rakentaisivat tulevaisuutta vaadittavien isojen päätösten pohjalle, Enqvistin tyyliä hieman lainaten he ovat vain kasa pelkureita.