Ostin tänään eräältä R-Kioskilta junamatkalle take away -kahvin, joka kustansi 1,70 euroa. Kioskissa olisi ollut myös tarjous, jossa kahvin ja päivän Iltalehden olisi saanut kahden euron yhteishintaan. Puntaroinkin mielessäni, Juhla Mokkaa (sic!) pahvimukiin pumpatessani, että eipä tuo laskennallinen 0,3 euroa nyt ole niin paha hinta edes Iltalehdestä, etteikö sitä voisi tässä samalla, tasarahalla, maksaa.
Sen jälkeen aivojeni Frederik Fleet tarttui kuitenkin hälytyskelloon ja alkoi armottoman rämpyttämisen palauttaessaan työmuistiini fonologiselle kehälle ao. aviisin eilisen "UUSAVUTTOMUUS LISÄÄNTYY: LAPSET EIVÄT OSAA KÄYTTÄÄ ENÄÄ JÄÄKAAPPIA" -otsikon ja jatkoi kilkuttamista entistä heikkopäisemmin tämänpäiväisen "HE LAIHTUIVAT 218 KILOA!" (tms.) -otsakejäävuoren ilmestyessä peilityyneltä tietoisuuden valtamereltä visuospatiaalisen muistilehtiön edustalle.
Kaikilla synapsitaajuuksilla alkoikin välitön automotorinen sähkötys, ja aivokuoren komentosillalla ruorin täyskääntö paarpuuriin. Lopputulemana törmäys vältettiin kuin ihmeen kaupalla myyjän tiedusteltua "Tuleeko muuta?" ja allekirjoittaneen vastattua kapteenin ominaisuudessa, kaikki 30 senttiä vahingoittumattomina pelastaneena mutta silti suomalaisen journalismin joukkotuhoa entistäkin surullisemmin silmin katselevana, että EI, kiitos.