Huonot puolenne?

[alwahla]

Sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa elämääni aika paljon. Onhan tämä hiljalleen alkanut helpottaa positiivisten muutosten johdosta, mutta tuskin minusta koskaan tulee mitään Alexander Stubbia tahi Sanna Marinia, joka nauttii huomion keskipisteenä olemisesta. Olen kuuntelija enkä mikään puheenjohtaja.

 

[Spire]

Ymmärränpä hyvinkin. Itselläni on aina ollut suuria vaikeuksia tunnistaa ne tilanteet, joissa pitäisi olla tiukka ja pitää päänsä ja milloin olisi hyvä myötäillä. Jälkikäteen toki saatan huomata tehneeni väärän valinnan.

Sama juttu, toisinaan tuntuu että kaikki tilanteet ovat niitä joissa on oltava tiukkana ettei menetä kontrollia itseensä ja elämäänsä. Aivan naurettava ajatus kun sen kirjoittaa tähän, mutta sitten sosiaalisissa suhteissa vain tuntuu että se valta on otettava ja pidettävä, tai muuten se viedään pois eikä anneta takaisin. Ja sitten taistelemaankaan ei haluaisi alkaa konfliktien pelon takia.

Annan esimerkin. Kotona tulee puolison kanssa riitaa asiasta x. Kyseessä ei sinänsä ole kummankaan vika, vaan erimielisyys jostain. Noh, riitelyn jälkeen puoliso alkaa mököttämään ja saattaa alkaa pitämään mykkäkoulua. Mitään ei voida tehdä yhdessä ja ilmapiiri on tulehtunut. Minulle tulee ihan hirveä olo ja pakottava tarve saada asiat ennalleen. Sitten alan sovittelemaan asioita ja pyytelemään anteeksi myös asioita joita ei tarvitse pyytää anteeksi. Puolisolla ei tunnu olevan pienintäkään tarvetta sellaiseen, vaan hän voi elellä vihaisena minulle vaikka päiväkausia ilman että se johtaa toimenpiteisiin. Itse en pysty asumaan niin ja tuntuu sietämättömältä jos joku on minulle niin vihainen.

Tällaisessa tilanteessa annan helposti myönnytyksiä asioihin joihin en oikeasti haluaisi niitä antaa. Sitten jälkikäteen jos yrittää ilmaista ettei oikeasti halua kyseisiä myönnytyksiä, alkaa uusi riita ja nyt olenkin valheellinen ja petollinen paska. Samaten hyvässä mielentilassa saatan suostua asioihin jotka haluankin myöhemmin muuttaa. Sitten kun otat asian puheeksi niin kuulenkin että "tästähän sovittiin jo silloin".

Tulikin nyt vuodatettua turhankin kanssa, mutta en tiedä minne muuallekaan niin tekisin.

Olen kuuntelija enkä mikään puheenjohtaja.

Itselläni on hieman samaa vikaa, paitsi että toivoisin olevani se puheenjohtaja. En perusluonteeltani ole sellainen, mutta kun tämä aikuisten elämä onkin samaa skeidaa kuin lapsena koulunpihalla, että valtaklikit päättävät kaikesta ja jos jäät ulkopuolelle niin nielet paskaa. Pakko olla se puheenjohtaja ja tuoda itseä jatkuvasti esille joka paikassa jotta et jää jalkoihin. Se sitten johtaa järjettömiin paineisiin jokaisella elämän osa-alueella. Ylipäätään mentaliteettini on usein sellainen että jos jotain myös itseäni koskevia ehdotuksia tai päätöksiä tehdään, niin tunnen tuskaa jos joudun mukautumaan jonkun toisen ehdotuksiin tai päätöksiin. Mieluummin ottaisin oman ehdotukseen käyttöön siinäkin tapauksessa että se olisi huonompi kuin toinen, ihan vain siksi että oma kädenjälkeni näkyisi, vaikka sitten kaikki menisikin vituiksi. Tämä pätee vain asioihin joilla on minulle merkitystä, vähäpätöisissa asioissa olen sitten enemmän joukkuepelaaja. Eikä tämä luonteenpiirre aktivoidu kuin silloin jos koen olevani ahdistettu nurkkaan, joka on onneksi kohtuullisen harvinaista.

Minusta ei tosiaan tulisi hyvää jalkapalloilijaa taikka jääkiekkoilijaa ihan vain siksi etten kykenisi olemaan aidosti iloinen sen kusipään puolesta joka mättää kaikki maalit, jos itse olet vain statistina. Paitsi jos kyseessä on hyvä kaveri tai ystävä, silloin tietenkin iloitsen koska koen enemmän yhteenkuuluvuutta häneen kuin satunnaiseen joukkuetoveriin.

EDIT: Olen varmaan ihan täysi kaheli, joku kompleksi tämä nyt on mutta vuosien kuluessa ja keskustelutaitojen karttuessa nämä luonteenpiirteet ovat laimentuneet huomattavasti.

 

[FASlapsi]

Kun on näin älykäs, rikas, hauska, komea, viisas, suosittu ja täydellinen kuin minä, niin välillä sitä haaveilee että millaistahan se elo olisi sellaisena ihan tavallisena, tylsänä pulliaisena. Että olisiko silloin elämä helppoa, kun voisi iloita vaikkapa sellaisesta päivästä kun ei ole kertaakaan kussut housuun, tai että on kerrankin saanut tehtyä ruuaksi jotain syötäväksi kelpaavaa. Kun sellainen olo tulee, riennän oitis Jatkoaikaan lukemaan Kierrätyskeskuksen viestejä, ja kohta huomaankin olevani jälleen pohjattoman onnellinen siitä että minä olen oma täydellinen itseni, enkä vaikkapa sinä joka tätä viestiä juuri nyt luet: olenhan sinua parempi ihminen.

 

[Turha Kaukalo]

olenhan sinua parempi ihminen.

Mulla on pahinta toi pieni muna, josta ihmiset sitten ovat ilkeästikin maininneet. Juttu on myös levinnyt ja olen somekanavillani sanonut, että puheet 7 senttimetrin munasta ovat palturia, sillä se on oikeasti melkein 9-senttinen. Tästä on sitten aiheutunut huonoa itsetuntoa ja muuta ikävää, kuten kiusaamista ihan kaduilla asti. Ei se somekanavillani totuuden kertominen ole mitään auttanut, vaan jopa feissarimokiin oli laitettu, että katsokaapa, on naurettavaa. Minusta ei ole naurettavaa jos A) on pieni muna, B) siitä pilkataan ja C) liioitellaan pienen munan pienuutta. Tässä ketjussa ei pitänyt fyysisyyksiä käsitellä, mutta tulin nyt kirjoittaneeksi OT:n, vaikka on pieni muna aiheuttanut ihan henkistäkin vaivaa ihan siitä lähtien, että Aleksanterinkadulla joku juippi huusi kadun yli, että onko pääsiäinen kun pupujussilla on pieni muna. Se toi ikävän olon vaikkei sitä edes sanottu minulle, vaan jollekin kääpiölle, joka käveli edessäni. Sinänsä vähän naurahdin, mutta silti mieli meni mustaksi eikä minulla ole mitään kääpiöitä vastaan, vaikka he usein leuhkivatkin isolla munallaan. Minullahan on pieni muna, joten pidän varsin epäreiluna moista vertailua. Tekisi toisaalta mieli kirjoittaa siitä, että ei pienen munan koko sentään koko elämää määrittele, mutta valitettavasti ei ole näin käynyt, sillä minulla on pieni muna.

 

[Virveliä kainaloon]

1. Liiallinen miellyttämisen halu, tämä on liian usein antanut mahdollisuuden kohdella rumasti ja painaa asia villaisella.

2. Konfliktien pelko. Omien todellisten tuntemusten sanoittaminen on mahdotonta, jos se aiheuttaa konfliktin. Tämä tosin riippuu myös kuuntelijasta ja tämän asenteesta.

3. Jos tilanne äityy sellaiseksi, että minulla keittää yli ja vapaudun miellyttäjän roolista ja konflikti on jo tapahtunut, osaan olla todella vittumainen ja mennä ihon alle.

Moi minä.

Toki olen noiden lisäksi mukavuudenhaluinen, joten olen oppinut ystävällissävytteisesti/manipuloivasti luistamaan liiallisten tehtävien kasautumisesta, vaikka olenkin liikakiltti.

 

[banaaninviljelijä]

Liian rehellinen.

 

[adolf]

Onhan noita. Mutta onneksi asia on niin, että kun niitä itse oppii tunnistamaan ja itselleen myöntämään, niin niille voi ainakin jotain tehdäkin.

Alkoholistiperheessä kasvaminen muokkasi minua paljon lapsena, ja olen vasta nyt aikuisiällä päässyt pureutumaan niihin sen jättämiin seurauksiin.

 

[Nelfor]

Pitkävihaisuus.

Koen perusluonteeni olevan positiivinen, empaattinen ja kiltti, enkä tarkoituksella kohtele huonosti ketään, jonka en koe kohdelleen minua väärin tai käyttäytyneen muuten sopimattomasti. Mutta kun joku onnistuu suututtamaan minut, niin tilanne voi eskaloitua hyvin nopeasti. Kun itse pyrin lähtökohtaisesti aina oleman kiltti ja kohtelias kaikkia kohtaan, niin en vain siedä sitä, että joku käyttäytyy huonosti ilman (omasta mielestäni) pätevää syytä.

En ole fyysisesti aggressiivinen, mutta sanallisesti kyllä. En kuitenkaan pidä konflikteista, joten en kovin herkästi jatka riitelyä myöhemmässä vaiheessa, vaan enemmänkin pyrin välttelemään kyseistä ihmistä ja muistan jatkuvasti, että hän on kohdellut minua väärin.

Usein voi olla kyse myös siitä, että ei ole ollut mitään riitaa, vaan joku ihminen on loukannut minua jollain tavalla, enkä ole siinä tilanteessa sanonut asiasta mitään, mutta muistan tuon tilanteen ikuisesti, enkä välttämättä nosta sitä koskaan esille.

 

[Palstalegenda]

Isoin ongelmani on liian iso penis. Monta hyvää tyttöystävää olen menettänyt sen vuoksi. Kerran jopa samana päivänä kolme tyttöystävää jätti minut tuon syyn vuoksi.

Toinen paha ongelmani on se, että annan liikaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Joka kuukausi lähtee isoja summia eri järjestöille ja kaikki muutkin saavat minulta rahaa jos kysyvät. Joinain vuosina olen tämän harrasteen vuoksi tipahtanut Suomen rikkaimpien henkilöiden listalta pois.

Verenluovutuksessa haluaisin käydä joka päivä, mutta kun eihän sitä voi käydä kuin joka kolmas kuukausi. Tulee riittämätön ja huono olo tuosta. Lisäksi ongelmana on se, kun hemoglobiinini on noin 200 ja yläraja verenluovutuksessa on 195.

Kyllä näiden ominaisuuksieni kanssa oppii jollain tavalla elämään, mutta hankalaa tämä välillä on.

 

[WarWas]

Lasketaanko huonoksi puoleksi jos ei ole huonoja puolia?

 

[Alejandro]

Pitkävihaisuus.

Koen perusluonteeni olevan positiivinen, empaattinen ja kiltti, enkä tarkoituksella kohtele huonosti ketään, jonka en koe kohdelleen minua väärin tai käyttäytyneen muuten sopimattomasti. Mutta kun joku onnistuu suututtamaan minut, niin tilanne voi eskaloitua hyvin nopeasti. Kun itse pyrin lähtökohtaisesti aina oleman kiltti ja kohtelias kaikkia kohtaan, niin en vain siedä sitä, että joku käyttäytyy huonosti ilman (omasta mielestäni) pätevää syytä.

En ole fyysisesti aggressiivinen, mutta sanallisesti kyllä. En kuitenkaan pidä konflikteista, joten en kovin herkästi jatka riitelyä myöhemmässä vaiheessa, vaan enemmänkin pyrin välttelemään kyseistä ihmistä ja muistan jatkuvasti, että hän on kohdellut minua väärin.

Usein voi olla kyse myös siitä, että ei ole ollut mitään riitaa, vaan joku ihminen on loukannut minua jollain tavalla, enkä ole siinä tilanteessa sanonut asiasta mitään, mutta muistan tuon tilanteen ikuisesti, enkä välttämättä nosta sitä koskaan esille.

Allekirjoitan täysin. Joskus on liian hankalaa yrittää antaa asioiden olla. Käy ottamaan päähän, kun minua on kohdeltu kaltoin, vaikka yritän olla kaikille lähtökohtaisesti reilu. Sitten kun turhaudun, niin päreet palavat nopeasti ja alan naljailemaan. Kiihdyn nopeasti ja yleensä tiputan kierrokset nopeasti, mutta vahinko on jo tapahtunut. Onneksi kaverit ymmärtävät, ainakin joskus.

 

[adolf]

Miellyttäminen.

Tämä on minulla ollut iso. Se on ollut selviytymiskeino, jonka on pienenä lapsena jo omaksunut. Ja siitä on tullut niin olennainen osa koko olemistani, että minulta meni pitkälle tänne aikuisuuteen, jotta olen ymmärtänyt ruveta kyseenalaistamaan tuota. Tai yleensäkään, että olisin edes tunnistanut tämmöistä piirrettä itsestäni. Sillä miten kyseenalaistaa jotain semmoista, miten on aina toiminut?

Kiltteydessä ja ystävällisyydessä ei tietenkään ole mitään vikaa, mutta tuollainen sairaalloinen kiltteys estää sellaisten terveiden ihmissuhteiden muodostumisen. Se liittyy myös siihen, että ei osaa vetää rajoja. Millaisten ihmisten kanssa haluaa olla, ja millaisten kanssa ei? Miten haluaa kohdella muita, ja miten haluaa että itseään kohdellaan? Näkee itsensä tavallaan ihan väärässä valossa, ja kokee jonkinlaista riittämättömyyttä.

Aina taipuu ja aina antaa periksi. Ja siinä samassa väsyttää itseään, sekä saattaa itsensä huonovointiseksi. Tuossa tavassani miellyttää on myös usein ollut mukana sellainen koukku, jolla vaatii toiselta sitten jotain takaisin. Ja tuommoinenhan on aika tukahduttavaa.

Onneksi koen nyt päässeeni toipumisen tielle.

 

[alwahla]

Itsetunto.

Olen kipuillut huonon itsetunnon kanssa oikeastaan niin pitkään kuin pystyn muistamaan. Hiljalleen itsetuntoni on alkanut parantumaan, mutta vieläkään se ei ole kovinkaan vahva. Onneksi olen alkanut suhtautumaan tulevaisuuteeni huomattavasti aiempaa positiivisemmin, sillä viime vuosien aikana olen alkanut panostaa oikein kunnolla itsetuntemukseeni ja pystyn analyyttisesti tarkastelemaan itseäni sekä olemaan armollinen itselleni.

 

[Steril]

Nälkävitutus.

Kun olen tarpeeksi nälkäinen ja verensokerit alkaa olla siinä pisteessä että olo rupeaa heikentymään, muutun erittäin ärtyneeksi sekä vihaiseksi. Minusta kehkeytyy suoraan sanottuna ihan täysi mulkku, kun mennään tietyn rajan yli. Tähän vielä yhdistettynä uupumus jonkun fyysisesti raskaahkon opiskelu- tai duunipäivän jälkeen, niin ns. täydellisen kilahtamisen kynnys ei ole kovin korkea. Muuten olen mielestäni aika kärsivällinen ja rauhallinen enkä hermostu helposti, mutta nälkäisenä se sisäinen saatana putkahtaa herkästi valloilleen.

 

[finnjewel]

Olen sympaattinen, mutta en vähääkään empaattinen.
Jos asiat eivät mene sovitusti, suunnitelmien mukaan - niin pitäkää tunkkinne!
Asiat jäävät usein viime tippaan, mutta hoituvat silti.

 

[Breeze Harbour]

Asiat jäävät usein viime tippaan, mutta hoituvat silti.

Tähän voin samaistua.

Voin myös sanoa huonoksi puolekseni, että olen todella huono odottamaan pitkiä aikoja paikallani. Koko ajan pitäisi olla jotain tekemistä.

Ja tähän lisäksi joskus minun on vaikea päästää irti menneestä. Takerrun helposti muistoihin.

Ai niin, mulla on myös historiaa siitä että olen huono sanomaan suoraan "ei". Olen kyllä yrittänyt työstää tätä puolta itsestäni.

 

[UnenNukkuja]

Ja tähän kun vielä lisätään synnynnäinen hydrokefalia niin soppa on valmis.

Pieni yläfemma tähän väliin. Löytyi tältäkin palstalta joku, jolla tämä kohtalo. Usein vitsailen, että hienoa kantaa vanhoillisin termein vesipäätä ja kaatumatautia. Tai siis minulla ei taida missään papereissa lukea hydrokefaliaa vaan kaikkia outoja muotoiluja noista epämuodostumista.

Tuo liika vitsailu taitaa olla yksi huono puoleni. Kaivan huumoria tilanteissakin, joissa sitä ei tarvittaisi. No, toisille se vaan on keino käsitellä vaikeitakin asioita.

Olen huono väittelijä ihan siksi, että koitan ajatella aina liikaa muiden kannalta ja lopulta olenkin heidänkin puolellaan. Olisin politiikassakin varmaan kaikkien puolueiden jäsen. Jos väittelyn aihe koskee juuri minua, silloin olen vahvoilla.

Muistini on huono sairauksieni takia ja joudun kyselemään tyhmiä.

 

[Mechalo]

Tuo liika vitsailu taitaa olla yksi huono puoleni. Kaivan huumoria tilanteissakin, joissa sitä ei tarvittaisi. No, toisille se vaan on keino käsitellä vaikeitakin asioita.

Yläfemmat takaisin, osuit tässäkin suhteessa samalle radalle allekirjoittaneen kanssa.

 

[UnenNukkuja]

Yläfemmat takaisin, osuit tässäkin suhteessa samalle radalle allekirjoittaneen kanssa.

Oi kiitos. Nämä sairaudet varmasti opettaneet, ettei mitään vaan voi ottaa liian vakavasti. Onneksi minulla suvussa on paljon samaa, etten muistotilaisuuksissa ole se tunnelman täysi latistaja. Exän kanssa muistan eräät hautajaiset erittäin kiusallisiksi.

 

[Glove]

Muistini on huono sairauksieni takia ja joudun kyselemään tyhmiä.

Joo muisti on huono minullakin, lähimuisti varsinkin. Tänäänkin aloin töiden jälkeen täyttämään kilometrikorvauslappua niin piti aika pitkään miettiä, että missä minä tänään autoilinkaan työaikana. Kai tämä johtuu osittain sairaudesta, mutta osittain myös sen hoidosta.

 

[Mechalo]

etten muistotilaisuuksissa ole se tunnelman täysi latistaja.

Usko pois, vuosi sitten huhtikuun loppupuolella tämän kokeneena tiedän mistä puhut.

Perjantai oli kyllä yksi meikäläisen elämän raskaimpia päiviä. Entinen työkaverini josta jo tällä palstalla kerroinkin menehtyi siis maaliskuun loppupuolella sydänongelmiin ja hänelle pidettiin pienimuotoinen muistotilaisuus Viherlaakson Scottish Armsissa, jossa oli paikalla mm. tämän kaverini sisko, yksi entinen koulukaverini joka hänet tunsi myös sekä hänen isänsä. Ennen sitä oli pakko käväistä kaverini veljen ja kälyn luona Vanhassakartanossa hieman purkamassa omia tuntemuksiani ja kyselemässä kuulumisia, ja myöhemmin Scotarissa juttelin hänen isänsä ja siskonsa kanssa.

Kaikista pahinta on se että itselläni ei ollut MITÄÄN tietoa koko tapahtumaketjusta, koska olin ollut maaliskuun lopulla aivan järkyttävässä flunssassa josta enää yskä on jäljellä, ja tavallaan tunsin itseni hieman syylliseksi siitä etten silloisessa olotilassani olisi pystynyt auttamaan heitä sen enempää kuin mitä olen jo tähän mennessä tehnyt. Onneksi minulle vakuutettiin että syy on kaikkea muuta kuin minun, ja enempää en olisi voinut tehdäkään.

 

[UnenNukkuja]

Joo muisti on huono minullakin, lähimuisti varsinkin. Tänäänkin aloin töiden jälkeen täyttämään kilometrikorvauslappua niin piti aika pitkään miettiä, että missä minä tänään autoilinkaan työaikana. Kai tämä johtuu osittain sairaudesta, mutta osittain myös sen hoidosta.

Juu tuttua. Onneksi olen saanut hoitoa tuohonkin ja olen löytänyt arkeen niitä apukeinoja ja rutiineja. Mutta tiedostaapahan myös sen, ettei liikaa saa antaa itsensä laiskistua. Tämä oli itsellä joskus reilu viitisen vuotta sitten pahempi, silloin meni asioita isomminkin mönkään muistin takia.

 

[UnenNukkuja]

Usko pois, vuosi sitten huhtikuun loppupuolella tämän kokeneena tiedän mistä puhut.

Ouh, huomaan. Tuo syyllisyys jossain määrin tuttua, kun olen sairauksillani vähän se suvun laiskiainen, jonka kanssa pitää sopia omaa rytmiä. Monelle se sopii, mutta toisaalta joihinkin ystäviinkin antaa etäisyyttä.

 

[ernestipotsi]

Asioiden loppuunasti saattaminen.

Työasioissa, kotona ym on aina kesken kaikenlaisia projekteja jotka ovat aina enemmän tai vähemmän vaiheessa. Toki kyse ei ole siitä etten tekisi mitään tai etteikö homma etenisi vaan usein tulee haalittua (tai mulle kaadettua) liikaa erilaisia hommia ja projekteja.

 

[Mechalo]

Asioiden loppuunasti saattaminen.

Työasioissa, kotona ym on aina kesken kaikenlaisia projekteja jotka ovat aina enemmän tai vähemmän vaiheessa. Toki kyse ei ole siitä etten tekisi mitään tai etteikö homma etenisi vaan usein tulee haalittua (tai mulle kaadettua) liikaa erilaisia hommia ja projekteja.

Hallelujaa, löytyihän niitä kohtalotovereita tässäkin asiassa. Itsellänihän tuntuu ettei mikään oikein etene kun otan vastaan tai mulle työnnetään projektia toisen perään ja yritä siinä sitten vielä hoitaa omat vapaa-ajan jutut kuntoon niin kaaos on valmis ja elämänhallinta kadonnut sen siliän tien.