SÄLLI 85 kirjoitti:
Paskimmat näkemäni elokuvat lyhyesti (mitä näin äkkiseltään tulee mieleen):
Rautaristi: Kertakaikkiaan uskomatonta skeidaa kertoo muka "saksalaisista" sotilaista toisessa maailmansodassa 1943 Kurskin taistelun aikoihin. Saksalaiset hölöttää sangen selkeää englannin kieltä ja elokuva on todella unettava. Juoni on jotakuinkin sellainen, että "saksalainen" korpraali miehineen ja vihollisen alueelle omien peräännyttyä ja omien riveissä on joku keikariupseeri jolle rautaristin saamisesta on tullut pakkomielle ja korpraali lähtee miehinen unettavalle retkelle kohti omien linjoja. Suosittelen mikäli uni ei tule silmään.
Länsirintamalta ei mitään uutta: Taas samaa hohhoijaa-skeidaa jossa "saksalaiset" pälisee taas lähes täydellistä "saksaa" joka kyllä minun korviini kuulostaa aika selvälle englannille. Eipä silti germaaninen kielihän se on, mutta ei voi ymmärtää. Olisi nyt, vaikka mieluummin dubattu se saksan kieli siihen päälle. Katsottavuus kuitenkin huomattavasti parempi kuin Rautaristissä ts. juoni on edes välttävää tasoa.
Ranskalainen korvapuusti: Amerikkalainen (todennäköisesti) sadalla dollarilla väsätty ö-mappiin kategorioitava elokuva.
Ilsa-elokuvat: Plussaa tulee ainoastaan Dyanne Thorne isoista tisseistä ja sekin plussa tulee sentään siitä, että hän on nainen.
Titanic: Nimenomaan tämä Cameronin ohjaama versio, jossa on ollut Titanicista tehdyistä elokuvista isoin budjetti, mutta sitten raina on jotain imelää teinirakkausihannointia tyylin "rakkautta ensi silmäyksellä". Minua kun kiinnosta Titanic-tapauksessa nimenomaan laiva ja sen tekniikka ym, niin oksettaa kattella jatkuvaa DiCaprion ja Winsletin jatkuvaa nuoleskelua, vaikka Kate Winslet aika bella onkin.
Jurassic Park-leffat: Ei tarvinne juurikaan perusteluja. Yök ja yök.
Fucking Åmål: Todella kiinnostava raina kahdesta ruotsalaisesta teini-ikäisestä finninaamalesboanarkistista.
Matti: Kertakäyttöelokuva.
Sälli on ilmeisesti aikamoinen sälli. Otetaampa kantaa muutamaan.
Rautaristi ja Länsirintamalta ei mitään uutta, molemmat hyvinkin kelpoja sotaleffoja, tosin pasifistisesta paatoksesta tykkäävänä ei ole Platoonin voittanutta :)
Titanic ei sinällään ihan meikäläiseen uppoa sinänsä (ainakaan niin syvälle kuin itse Titanic upposi, hah!!), mutta taidolla ja laadullahan se on rykästy kasaan, tosin miltei 200 miltsin budjetilla pitäisikin jo saada laatua. Ei uppoa juuri siksi, että koskettavat rakkausdraamat ei oikeen vaan ole allekirjoittaneen juttu, mutta elokuvana se on jokatapauksessa hieno.
Jurassic Park ei leffana tietenkään sinänsä ole mikään kummoinen, mutta kun itse kävin sen aikanaan leffateatterissa tölläämässä, dolby surroundin vasta nostaessaan päätään ja ensimmäisenä varsinaisena digitaaliefektien sävyttämänä leffana, onhan se ihan kulttitapaus. Kokonaiset 7 minuuttia puhdasta tietokonegrafiikkaa sisällytetty siihen rainaan, ei kovin paljon tämän päivän mittapuulla, mutta kyllä se vaan pisti silmät soikeaksi kun about 13-vuotiaana semmoista ensimmäistä kertaa näki. Leffana ei mikään ihmeellinen, mutta ihan välttävä, muut meriitit leffasta ovat legendaariset.
Åmål ihan mielenkiintoinen, ei nyt mikään ihan ihmeellinen, mutta ehkä tuon kaltainenkin pätkä vaatii aina vähän sulattelua, ennen kuin uppoaa.
Mattia nyt en ole vielä edes nähnyt, kai se joskus tulee telkkarista.
Muita tuosta jääneitä, en ole joko nähnyt tai ei edes soita kelloa.