Kerhon uuden pakin nimi oli lopulta pieni yllätys. Viime viikon nimien pyörittelyn jälkeen odottelin joukkueeseen toista tutumpaa ruotsalaispakkia. Pettynyt en hankintaan silti ole. Päin vastoin seuran johdon toimet herättävät tällä hetkellä luottamusta. Tatu Miettisen try-out –sopimus ja puheet kolmannesta maalivahdista ja kenties vielä yhdestä pakistakin osoittavat Kerhon määrätietoisesti pyrkivän paikkaamaan aukkoja, joita joukkueen rosterissa yhä minunkin näkeminä on. Toki niiden resurssien puitteissa, jotka seuralla on käytettävissä.
Joitakin mietteitä lähes valmiista joukkueesta ehti viikonlopun aikana syntyä. Ensimmäisenä tuli mieleen puolustajien kyky kiekolliseen peliin, ja nimen omaan avauspeliin. Hyökkääjillä riittää kyllä taitoa kiekon ylöstuontiin, mutta kun joukkueessa on Antti Miettisen ja Somervuoren kaltaisia nopeisiin suunnanmuutoksiin pystyviä pelaajia, menetetään paljon siinä, jos pakistosta ei löydy tarpeeksi hyviä ruokkijoita. Jo viime kaudella HPK säästeli pystyavauksissa, ja tuostakin joukkueesta Sulku ja Peltonen, joilta kiekko napakasti lähti, ovat poissa.
Mikäli koko kenttätilaa ei saada hyökkäyksiin lähdössä hyödynnettyä, on vastustajan huomattavan helppo sumputtaa keskialue ja iskeä kovalla karvauksella Kerhon pakkeihin kiinni. Tämä arvio tosin perustuu siihen olettamukseen, että Kerhon pakisto ei kykenisi samanlaiseen kiekon jatkuvaan hallussa pitämiseen kuin mihin se viime kaudella pystyi. Ruotsin Printzessa on tässä suhteessa kysymysmerkki, Eskelisen kyvyt ovat joten kuten tiedossa. Tältä osin kaipaisikin lisäksi Aki Heinolta kovaa profiilin nousua, koska häneltä löytyy kyllä tarvittavaa taitoa ja pelisilmää.
Toinen mietteiden synnyttäjä on ringin laajuus. Hyökkäyksessä on oikeastaan yksi pelipaikka jaossa muualla kuin nelosketjussa, kolmosketjun sentterin viitta, ja kilpailua paikalle sitäkin enemmän. Viime kaudella Kerhon yksi parhaista aseista oli mainio joukkuehenki. Miten yhteispeli kestää, kun pelipaikoista syntyy kova kilpailu; pakkejakin on vähintään riittämiin? Omille nuorille pitää löytää peliaikaa, jos ei muualta niin divarista.
Kolmosen sentteristä vielä sen verran, että vaikka Janne Laakkonen varmasti sopisi sillekin paikalle, näkisin ketjun Rajamäki – xxx – Laakkonen olevan huomattavasti tasapainoisempi vaihtoehto kuin Rajamäki – Laakkonen - xxx, xxx:n ollessa muu kuin tähtipelaaja. Etenkin Laakkosen peluuttaminen kahden voimahyökkääjän välissä, ketjun pelatessa pelkästään rikkovassa roolissa, olisi haaskuuta. Oli sentteri Tatu Miettinen tai joku muu, kolmosesta saisi näin aika mukavalta kuulostavan, näytön halua ja intoa puhkuvan yhdistelmän.
Oikeastaan kaikissa ketjukoostumuksia pohtivissa ketjuissa ilmiselvänä ykkösenä on pidetty SMS-ketjua. Mikään ihme ei silti olisi, jos kolmikko ei pelaisi yhdessä. En sano, että rikkomiseen olisi mitään pakkoa tai edes aihetta, mutta valinnan varaa luoda erilaisia muunnelmia on, ja näillä nimillä niitä on aika kiva piirrellä tikulla hiekkarannalle. Se on osoitus siitä, että hyökkäyspäässä Jalosella on käytössään todella monipuolinen arsenaali.
Ensi kauden HPK pelaakin yhä enemmän Jukka Jalosen näköistä jääkiekkoa, vuodessa vanhat maneerit on unohdettu. Toiselle kaudelle tiedetään, mitä odottaa, ja sitä myötä vaatimukset ovat entistä kovemmat. Vain mestaruus kelpaa ensi kaudella, mutta saman vaateen ovat esittäneet monien muidenkin liigaseurojen kannattajat omilleen, eivätkä aiheetta.
