Kyllähän viimeviikko meni tuloksellisesti hemmetin hyvin, kun 8/9 pisteestä pystyttiin ottamaan. Pelillinen suoritus silti ailahtelee otteluiden sisälläkin melkoisesti, kun välillä pelataan hienosti mutta sitten ollaankin taas aivan sillassa vastustajan pyörittäessä peliään.
Turhalta tuntuu tietysti valittaa jos joukkue pelaa voittavaa peliä. Siltikin toivoisi otteisiin enemmän tasaisuutta. Varsinkin omanpään peli tuntuu sekoavan välillä täysin ja vastustajan pelaajat saavat ollat liian vapaina. Kiekkoa ei useinkaan pystytä purkamaan alueelta vaan joudutaan puolustamaan väsyneinä pitkiä hyökkäyksiä vastaan.
Hyökkäyspeli noin muuten on toiminut ihan mukavasti. Maalinteko onneksi taas vaihteeksi luistaa olkoonkin, että paikkoja on ollut useampiinkin osumiin. Keskialue ylitetään nopeasti ja peliä levitetään laitaan vauhdissa olevalle laiturille. Alueelle päästään kiekon kanssa ja saadaan laukauksia aikaiseksi. Vielä, kun pystyisivät vaikka takamiestä käyttämään enemmän niin tulisi lisää ulottuvuutta peliin. Myös ajoitukset tuntuvat olevan välillä pielessä, kun kiekollinen pelaaja heittää maalin eteen tai poikkikentän syöttöä eikä siellä olekaan ketään ottamassa sitä vastaan. Syöttöjen laatua noi muuten olisi parannettava. Tämä varmastikin liittyy myös itseluottamukseen ja pelin kulkiessa syötötkin osuvat kohdilleen.
Joukkue pelaa hetkittäin siis hyvää ja voittavaa kiekkoa mutta yksi elementti joka on oikeastaan koko kauden puuttunut, on asenne ja ylipäänsä tunne. Jos pelaajilta asiaa kysytään niin he varmasti sanovat, että asenteella vedetään jokainen matsi. Varmasti näin onkin mutta katsomoon asti se ei tunnu oikein välittyvän.
Itseluottamuksella on tässäkin osansa ja nyt, kun on maaleja taas tullut ja voittoja alla niin tunnettakin luulisi löytyvän. Tarkoitan tunteella sitä, että taistellaan loppun asti ja pelataan erityisesti maalien edustoilla aggressiivisesti ja sopivasti ylikovaakin. Härnätään vastustajaa aloituksissa ja tönitään ja hierotaan hanskaa naamaan, tietysti jäähyjä välttäen. Ylipäänsä kaikenlaiset torikokoukset ovat puuttunet Kerhon peleistä tällä kaudella ja yleensä, kun pelissä tällaista esiintyy niin se tarkoittaa, että ollaan tunteella mukana. Perjantain Ilves-pelissä kyllä tällaista oli nähtävissä ja kyllä sitä oli paljon mukavampi katsoa kuin tunteetonta pelaamista, jossa pillin soitua kaarretaan samantien vaihtoon.
Tämä viikko on taas haastava. Vastassa kolme joukkuetta, joiden peli on ollut pitkään hyvällä mallillaan. Blues on ainoa joka kohdataan kotona ja tästä pitäisi voitto ottaa vaikka hankalaa se tuleekin olemaan. HIFK ja SaiPa kohdataan sitten vieraissa ja yksikin piste näistä peleistä on tiukassa. Puolustus- ja ylipäänsä merkkauspelin on toimittava täydellisesti tai muuten ei pisteitä irtoa. No, kaikkihan on mahdollista eikä sinne ainakaan etukäteen häviämään lähdetä.
Tiukkaa on taistelu pleijaripaikoista mutta kaikki edelleen omissa käsissä. Nyt vaan ei saisi pelejä enää hävitä useampaa putkeen tai viiva karkaa lopullisesti. Onneksi muutkin joukkueet pelaavat ailahtelevaisesti ja kärsivät tappioita, joten sijoitukset voivat muuttua vielä paljonkin.
