Toissapäivänä oli vielä puhe, että Vänttisen pelaaminen saattaisi olla ajankohtaista jo ensi viikolla.
Toissapäivänä oli vielä puhe, että Vänttisen pelaaminen saattaisi olla ajankohtaista jo ensi viikolla.Kerhon otteluraportissa Arvonen sanoi että odotellaan mahdollisesti jo täksi päiväksi vahvistuksia sairastuvalta. Liekkö tarkoittanut Vänttistä?
Juuri näin, viimeisen erän kirittömyys on ollut valitettavasti ihan koko kauden teemana ja se huolestuttaa tässä hommassa melkein eniten. En ole moista nähnyt ikinä.
Jumalauta kerho tehnyt kaks maalia!
Vaikka hävittäs niin tää on jo pieni voitto:-D
Ja tehtiin jopa kolme (siis 3!!!!! maalia). Saatiin myös pisteitä ja Saros piti nollat. Muuten on aika vähissä positiiviset huomiot.
Hyvällä ja tiiviillä viisikkopuolustuksella otettu 3-0-voitto Turun lentokentältä on kieltämättä kova saavutus, hieno juttu ja ainakin pieni valonpilkahdus kaiken viimeaikaisen sysipaskan synkkyyden keskelle.Paikanpäällä olleena voisin sano, että vaikka hyökkäyspelaaminen tökki hieman niin kerho puolusti ensimmäistä kertaa tämän kauden aikana viisikkoina hyvin. Kaikki kaksinkamppailut voitettiin jne. Eli pelattiin ainakin minun mielestä helvetin hyvää vieraskiekkoa.
Tietenkään yksi pääsky ei vielä kesää tee, mutta toivotaan ja uskotaan kuitenkin, että tämäniltainen tulos saisi nyt joukkueen itseluottamusta nousuun ja ryhtiä tekemiseen jatkossakin. Maalivahtitandeminsa puolesta Kerho taistelee nimittäin tasapäin voitosta joka ikinen ilta.
Kauden alun Lukko- ja Tappara-ottelujen ei saisi antaa liikaa hämätä, kuten nyt meillä faneilla ja joukkeella taisi käydä. Todellisuudessa HPK:n peli oli juurikin luovaa säveltämistä, Rautio ryhmineen yritti pelata jotakin agressiivista Meidän pelin variaatiota, joka näytti iloiselta ja tehokkaalta noissa mainituissa peleissä. Todellisuudessa Lukko ja Tappara olivat oman pelinsä kanssa aivan vaiheessa (tyypillistä Dufvan ja Rautakorven joukkueille syksyllä) ja veskarit eivät saaneet mitään kiinni. Sitten Kerholle kävi aika legendaariset, eli vielä Kärpät- ja JYP otteluista hieman tuurin avittamana täydet pisteet, iski luulotauti ja vajavainen pelitapa ei antanut tukea, kun itseluottamus ja joukkueen rivit alkoivat rakoilla. Kaaos oli valmis.Kauden alussa pelatut kotipelit sujuivat pelillisesti todella hyvin ja niissä oikein huokui peli-ilo joukkueesta. Maalihanatkin aukesivat kunnolla, kun joukke pelasi ja uskalsi yrittää luoviakin ratkaisuja. Santavuorikin kokeili jopa ilmaveiviä(!) Tappara pelissä.
Kauden alun Lukko- ja Tappara-ottelujen ei saisi antaa liikaa hämätä, kuten nyt meillä faneilla ja joukkeella taisi käydä. Todellisuudessa HPK:n peli oli juurikin luovaa säveltämistä, Rautio ryhmineen yritti pelata jotakin agressiivista Meidän pelin variaatiota, joka näytti iloiselta ja tehokkaalta noissa mainituissa peleissä. Todellisuudessa Lukko ja Tappara olivat oman pelinsä kanssa aivan vaiheessa (tyypillistä Dufvan ja Rautakorven joukkueille syksyllä) ja veskarit eivät saaneet mitään kiinni.
Raution aikana siitä oli paljon puhetta ja osa faneista ylisti HPK:n luovaa, taitolätkään perustuvaa ilotulitusta. Rautio yritti olla hieman luovempi A-P Selin, unohtamatta Selinin vahvuuksia. Metsään meni ja pahasti.
Kyllä, ja tämähän on juuri malliesimerkki rintamahyökkäyksestä. Väitän silti, että sitä mukaa kun vastustajien puolustuspaketit keskialueella paranee, niin rintamahyökkääminen myös vaikeutuu. Noissa alkukauden peleissä vastustajilla oli puolustuspaketti niin levällään, että se oli helpompi murtaa.Erityisesti keskialueen ylitys oli hienoa katseltavaa. Pakki avasi sentterille joka jatkoi sen yhdellä kosketuksella laiturille. Alueelle tultiin usein rintamana ja näin saatiin useimmiten ylivoimahyökkäys aikaiseksi. Ja tämän takia se ei pelkästään näyttänyt, vaan myös oli tehokasta.
Siis tavoite rintamahyökkäyksiin ja iloiseen koko viisikon hyökkäyspeliin tulisi nyt ja aina olla HPK:n tapa pelata. Sillä tavalla pelaa Kerhon koko junioriorganisaatio ja sillä tavalla on HPK suurimmat voittonsa saanut. Raution pelikirja suli pikkuhiljaa sitä myöten kun vastus koveni ja kaikki ei mennytkään enää kuin elokuvissa.Jostain syystä lopussa ei enää yritettykään pelata alkukauden tyyliin. Eikä kaikkea voi selittää pelkästään vastustajien pelin paranemisellakaan. Taktiikassa tehtiin selvä vaihto toiseen, näin sen näkisin. Syytä voi vain arvailla.
Hyvä pointti! Malttaako Rinkelinmäen yleisö odottaa kärsivällisesti vaikka noin 10 peliä sitä iloista hyökkäyspeliä, kun Arvosen Kerho pyrkii nyt ensiksi raapimaan hinnalla millä hyvänsä ja ei niin "Kerholaisella" pelityylillä pisteitä? Rinkelinmäellä on vahva blokki siihen, miten Kerhon tulee pelata. Hyvänä esimerkkinä kevät 2010 Rautakorven johdolla. Vaikka tulos oli silloin loistava, niin Rautakorpi ja pelitapa ei miellyttänyt valtaosaa yleisöstä.Kaikillahan on mielipide siitä, millä tavalla joukkueen tulisi pelata. Mutta pääasiahan on, varsinkin tässä vaiheessa, että joukkue pelaa voittavasti ja saa sitä kautta uskon tekemiseensä ja itseluottamuksensa kuntoon. Siitähän kaikki lähtee. Taktiikat kerkiää hiomaan myöhemminkin.
Itselleni tuo luova pelaaminen on jonkinasteinen kirosana tänä päivänä, viimeksi luovasta hyökkäyspelistä on puhunut Raimo Summanen, Kai Rautio ja Raimo Helminen. Siis joukkueita jossa annetaan vapauksia pelaajille säätää ja olla luova, peli ei perustu niin orjallisesti toistoihin, taktiikkaan tai ennalta sovittuun. Tällöin peli varioi paljon. Itse uskon niin, että kun kysessä on taidollisesti hyvin rajallinen porukka, kuten nyt Kerhossa on, niin pelaamisen tulee olla hyvin orjallista ja tarkkaan rajattua. Jukka Jalonen määritteli luovuutta aikanaan jotenkin niin, että ensin on tarkkaan laadittu pelitapa, jonka jälkeen sen sisällä voi jossain määrin luovia. Eli vaihtoehtoja esimerkiksi kiekollisella pelaajalla tulee olla, mutta ei mielellään 2-3 enempää.Itseluottamuksella on iso osuus siinä millä tavalla joukkue pelaa. Toi luova pelaaminen on paljolti riippuvainen juuri tästä asiasta. Uskonkin, että kun peli alkaa kulkea myös luova pelaaminen tulee mukaan oli taktiikka sitten minkälainen tahansa.
Siis tavoite rintamahyökkäyksiin ja iloiseen koko viisikon hyökkäyspeliin tulisi nyt ja aina olla HPK:n tapa pelata. Sillä tavalla pelaa Kerhon koko junioriorganisaatio ja sillä tavalla on HPK suurimmat voittonsa saanut. Raution pelikirja suli pikkuhiljaa sitä myöten kun vastus koveni ja kaikki ei mennytkään enää kuin elokuvissa.
Itselleni tuo luova pelaaminen on jonkinasteinen kirosana tänä päivänä, viimeksi luovasta hyökkäyspelistä on puhunut Raimo Summanen, Kai Rautio ja Raimo Helminen. Siis joukkueita jossa annetaan vapauksia pelaajille säätää ja olla luova, peli ei perustu niin orjallisesti toistoihin, taktiikkaan tai ennalta sovittuun. Tällöin peli varioi paljon. Itse uskon niin, että kun kysessä on taidollisesti hyvin rajallinen porukka, kuten nyt Kerhossa on, niin pelaamisen tulee olla hyvin orjallista ja tarkkaan rajattua. Jukka Jalonen määritteli luovuutta aikanaan jotenkin niin, että ensin on tarkkaan laadittu pelitapa, jonka jälkeen sen sisällä voi jossain määrin luovia. Eli vaihtoehtoja esimerkiksi kiekollisella pelaajalla tulee olla, mutta ei mielellään 2-3 enempää.
Itse uskon niin, että kun kysessä on taidollisesti hyvin rajallinen porukka, kuten nyt Kerhossa on, niin pelaamisen tulee olla hyvin orjallista ja tarkkaan rajattua. Jukka Jalonen määritteli luovuutta aikanaan jotenkin niin, että ensin on tarkkaan laadittu pelitapa, jonka jälkeen sen sisällä voi jossain määrin luovia. Eli vaihtoehtoja esimerkiksi kiekollisella pelaajalla tulee olla, mutta ei mielellään 2-3 enempää.
Et sä noita voi veskan piikkiin laittaa, et edes tekemällä. Jos kaveri saa seisoa yksin maalinedessä, siis IHAN YKSIN ja ottaa kiekon lapaan laidanvierestä maaliviivan paikkeilta, niin ei siitä kyllä veskaa voi syyttää, ei tänään eikä huomenna, joku raja sentään jutuissa ja haukkumisissakin. Jos ees tulis B-pisteen kaarelle tms. niin olisi edes jotkut mahkut, mutta takakulmalle, niin sinne ei kerkee erkkikään.Alkaa olla tämä kausi taputeltu, kun ei minkäännäköistä muutosta peliin tunnu tulevan. Valmentajan vaihto piti piristää joukkuetta, kun saatiin vapautunut tunnelma. No, pukukopissa on varmasti kivaa kaikkien kesken mutta kentällä sitä ei tunnu näkyvän.
Vieraspelleihin ei näköjään edelleenkään lähdetä pelaamaan vaan selviytymään. Siellä vapistaan kuin haavanlehti ja nyt murenee jo veskakin. Ei hyvältä vaikuta! Pitkään tässä on mentykin niin, että veskat ovat pitäneet pelissä mukana.
Joopa joo noh onneksi sitä tulee lähdettyä reissuun pariksi viikoksi niin ei tarvitse tätä paskaa kauhean kauan katsella. Voisin veikkailla että Tammikuussa nähdään HPK:ssa tyhjennysmyynnit nyt kun karsintojakaan ei enää ole.
Et sä noita voi veskan piikkiin laittaa, et edes tekemällä. Jos kaveri saa seisoa yksin maalinedessä, siis IHAN YKSIN ja ottaa kiekon lapaan laidanvierestä maaliviivan paikkeilta, niin ei siitä kyllä veskaa voi syyttää, ei tänään eikä huomenna, joku raja sentään jutuissa ja haukkumisissakin. Jos ees tulis B-pisteen kaarelle tms. niin olisi edes jotkut mahkut, mutta takakulmalle, niin sinne ei kerkee erkkikään.
Muutoin olen kyllä samaa mieltä.