Fanius on toisinaan karua.
Tatuoinnista oman lapsen nimeen, löylykauhasta mukiin.
Kalliista gamewornista legendaariseen lätkäkorttiin, itse kinutusta mailasta selfieen.
Sydän on oranssi vaikka menis ihan päin helvettiä. Karuudessa on myös jotain kaunista.
Mutta tärkeintä on fanittaa.
Kerhon kannattamisessa on jotakin hyvin omintakeista. Tämä seura ei oikeastaan koskaan esitä mitään keskinkertaista. Kerho joko suorastaan säkenöi tai vähintäänkin kiusaa ennakolta kovempia rostereita sarjan kärkikolmanneksessa energisellä ja liikkuvalla kiekolla, joka herättää positiivista huomiota pitkin maata. Tai sitten se kyntää äärimmäisen syvissä vesissä, mistään ei tule mitään ja kaikki on paskaa.
Vaikka Kerho on usein resursseiltaan ennakkokaavailuissa alempaa keskikastia, sääleissä Kerho on pelannut kokonaista kaksi (2) kertaa, ja nekään kaudet eivät olleet todellakaan tasaista keskinkertaisuutta. Rindellin ekalla kaudella Kerho oli pitkälle kautta jopa hyvä, mutta alkoi kyntämään, notkahti sijalle 7. ja kynti vielä säälitkin totaalisesti. Pantsen ekalla kaudella, kun Rautio oli alkukaudesta saanut fudut, Kerho kynti hyvin pitkälle kautta, kunnes sitten alkoi puskista säkenöimään ulkoistettuaan ensin ykköstähtensä. Tuloksena käsittämättön nousu sääleihin, Jokereiden lähettäminen suvereenilla esityksellä Venäjälle ja vielä tunteikas esitys ylivoimaisia Kärppiä vastaan puolivälierissä. Myös Pennasen toinen kausi oli vähän vastaava kaksijakoisuudeltaan, mutta silloin alkukauden syvänmerensukelluksen jälkeinen erinomainen kiri ei aivan riittänyt säälipaikkaan.
Mielenkiinnosta voisin ottaa joskus semmoisenkin kauden, joka ei ole täynnä joko positiivista, negatiivista tai positiivis-negatiivista tykitystä.
Meillä ei ole oikeasti mitään hajua siitä, mitä HMV edes tarkoittaa. Tää on joko sedimenttiä tai timanttia, hei.