Minä nostan hattua Korpelan alkuperäiselle lausunnolle, joskin olen lukenut siitä vain tekstimuotoiset versiot. YLE oli haistanut koko juttusarjassa veren ja on/oli päivän selvää, että vähänkin tulkinnanvaraisen lausunnon antava henkilö tullaan asian tiimoilta ristiinnaulitsemaan. Arvoliberaalit ihmiset ja tahot ovat siitä omituisia, että heidän oma suvaitsevuutensa loppuu tasan siihen paikkaan jos joku on yhtään heidän kanssaan eri mieltä ja rohkenee kyseenalaistaa - mitä helvetin suvaitsevaisuutta se on?
Jotta osaisi arvioida tilannetta paremmin, täytyisi ensin pystyä näkemään maailma homoseksuaalin silmin. Heterona en tähän pysty, joten lähin verrokki lienee se, miten tarkastelen vastakkaista sukupuolta. Itse pystyisin kuvittelemaan tilanteen hyvinkin mielenkiintoiseksi ja keskustelun arvoiseksi, jos liittyisin osaksi parhaassa iässä olevien urheilullisten naisten joukkuetta ja pukukoppia.
Monien kommenteissa, enkä tarkoita nyt vain tätä ketjua, paistaa kokemattomuus joukkuepelaamisesta. Joukkue on aina enemmän tai vähemmän suljettu, hyvin tiivis yhteisö ja parhaassa tapauksessa paljon enemmän kuin osiensa summa - ja huonossa tapauksessa murto-osa siitä. Joukkuehenki yksistään voi viedä urheilussa pitkälle, vaikka muissa ominaisuuksissa jouduttasiin antamaan tasoitusta.
Tämä liittyy seksuaaliseen suuntautumiseen siten, että voidaanko homoseksuaalinen henkilö nähdä potentiaalisena riskitekijänä joukkueen yhteishengelle ja sitä kautta pelilliselle ja taloudelliselle tulokselle? Heitän muutamia kuvitteellisia haasteita:
- Mitä jos joukkueessa on joku joka kokee tilanteen häiritsevänä syystä tai toisesta? Saattaisiko joku tuntea tarvetta käyttyä homoseksuaalin kanssa intiimissä pukukoppiympäristössä eri tavalla kuin "normaalisti"? Esimerkiksi kuten vastakkaisen sukupuolen kanssa on tapana toimia?
- Entäpä jossa homoseksuaalia syytetään vilkuilemasta vähän liikaa, joko aiheesta tai aiheetta?
- Tai miltä maistuisi parisuhde pukukopissa? Parisuhdekriisi? Väärään henkilöön kohdistettu flirtti tai iskuyritys? Kolleegan pakaroiden nipistely pikkujoulujen lopputunteina? Entäpä jos joku heteroseksuaalista perhe-elämää elänyt löytääkin itsensä uudestaan homoseksuaalin joukkuekaverinsa ansiosta?
Joku arvatenkin heittää, että näitähän on ns. normaalit työyhteisöt pikkujouluineen täynnä, mutta joukkueurheilu ei ole normaaliin työyhteisöön täysin verrattavissa oleva asia. Yhtäkaikki homoseksuaali joukkueessa saattaa mahdollisesti tuoda mukanaan koppiin aivan uudenlaisia asioita, joita homogeenisesti heteroseksuaalisessa joukkueessa ei ole. Ja näiden asioiden kanssa joutuisi sitten painimaan suurella todennäköisyydellä heteroseksuaalinen joukkueen johto ja valmennus, jotka eivät hekään pysty näkemään tilannetta homoseksuaalin silmin.
Näitä näkökulmia vasten peilaten, en pidä Korpelan ajatusta asiasta keskustelusta yhteisön kanssa ollenkaan kohtuuttamana. Jos osapuolet ovat asian kanssa cool, niin sittenhän ei muuta kuin kiekko jäähän ja menoksi.