Niin, välillä pääsit aina väläyttämään niitä pelitaitoja, ja uskon, että sulle olisi ollut mahdollista tehdä enemmänkin tehopisteitä, jos olisit saanut pelata sellaisessa roolissa?
”Nimenomaan. Sanoisin, että kysy Jukka Jalosen mielipide minusta jääkiekkoilijana. Luulen, että yllätyt. Siinä on maailman paras valmentaja ja paras valmentaja mitä minulla on koskaan ollut.”
Sinä ja Jukka Jalonen olette tosiaan voittaneet yhdessä Suomen mestaruuden HPK:ssa 2006. Miten päädyit silloin Jalosen Kerhoon?
”Aloitin sen kauden Ässissä, mutta minulla meni seuran kanssa vähän sukset ristiin. Se johtui siitä, että Tampa Bay Lightning tarjosi minulle kahden suunnan sopimusta, mutta Ässät pyysi minusta hirveää ylihintaa. Ajattelen, että vaikka olin marginaalipelaaja, niin minulla olisi ollut mahdollisuus onnistua siellä neloskentän roolissa. Olisin voinut olla sitä, mitä Tampa silloin haki. Mutta kun Ässät vesitti sen, niin tein oman päätökseni hankkiuduin Kerhoon. Ja loppu onkin historiaa, pääsi nostamaan mestaruuspokaalia.”
Mitä sä silloin sen siirron yhteydessä puhuit Jalosen kanssa, että mitä hän sinulta haluaa?
”Minulle oli hyvin selvää, että mitä hän haluaa. Olin pelaaja, joka pystyi pelaamaan joka kentässä ja joka tilanteessa. Oma tyylini oli rauhoittaa oman joukkueen peliä ja rikkoa vastustajan peliä. Se toimi HPK:ssa silloin hyvin ja meillä oli tosi yhtenäinen ja kova joukkue huippuvalmennuksella. Tälläkin hetkellä on mestaruussormus sormessa ja sitä kultamitalia ei minulta saa ikinä pois.”
Näin se on ja silloin mestaruuskaudella teit välierissä yhden jatkoaikamaalinkin?
”Joo, HIFK:ta vastaan. Se oli eräs urani makeimmista kokemuksista tehdä jatkoaikamaali tuollaisessa paikassa, välieräsarjassa.”
Minkälaiset oli vuoden 2006 HPK:n mestaruusjuhlat?
”Hyvät. Minulla ne kestivät vajaan viikon, mutta oli meillä joukkueessa sellaisiakin kavereita, jotka juhlivat kuukauden. Heidän nimiään en nyt tosin mainitse. Hämeenlinna oli silloin sekaisin ja olen edelleen sinne hyvin tervetullut. Hyviä muistoja.”