Tuulola ja Rautiainen ovat ihan hyvää kakkos-kolmosketjun kamaa Liigassa, mutta joukkuetta tasaisemmin voittamaan auttavia kärkipelaajia he eivät ole. Eniten mietityttää, että riittääkö heidän luonne siihen?
Eipä taida luonne riittää ja Topping on kannatellut ketjua. Periaatteessa tuo kolmikko on ollutkin pelillisesti kakkosketju ja Huttusen ketju ykkönen. Ongelma onkin sitten siinä, ettei Huttusen ketju voi joka ottelussa olla ratkaisevassa roolissa. Tarvittaisiin muiltakin ketjuilta osumia, eivätkä Rautiainen tai Tuulola suorita tarpeeksi tasaisesti. Taso heittelee liikaa.
Asiaa.
Pidän Tuulolasta ja Rautiaisesta. Jälkimmäinenkin on nyt tällä kaudella osoittanut sydäntä ja pyrkinyt myös ottamaan johtajuutta. Näin oli jo ennen valmentajan vaihtoa ja se oli hienoa nähdä.
Nämä kaksi eivät vain ole tarpeeksi hyviä ollakseen menestyvän liigajoukkueen kärkipelaajia. Semmoisia, jotka kantavat joukkuetta omalla panoksellaan jopa pisteille silloin, kun peli ei muuten ole parhaimmillaan.
Topping? Voisi olla, muttei ole hänkään ollut sitä ainakaan vielä. Tekeminen on hyvää, mutta ainakin toistaiseksi jää semmoiselta tasolta, että voisi pelillisellä johtajuudellaan kantaa muuta joukkuetta omalla panoksellaan. Topping on hyvä, mutta suurimmalla osalla kilpailijoista on ulkomaalaiset kärkihankinnat osuneet vielä paremmin alkukauden perusteella suhteutettuna hyökkäyksen yleistasoon (ja siihen se pitääkin suhteuttaa, koska joukkueen rakentamisen kokonaisuus on se, mikä tässä kilpailussa ratkaisee).
Kiiskinen puolestaan on A-junnu. Ei hänelle voikaan asettaa mitään liiderin vastuuta vielä vähään aikaan. Se olisi hänelle itselleenkin kohtuuton vaatimus - nuoren kaverin pitää saada kasvaa siihen rooliin rauhassa. Selvän kärjen taustalla tuo ketju olisi liki ideaali kakkosketju jopa menestyvällekin joukkueelle. Asiaa auttaa, että Vesterisen ja Kiiskisen henkilökemiat kohtaavat kentällä ja ovat kaiketi erinomaiset kaverit keskenään. Asiaa auttaa myös se, että Huttunen parantaa peliään hienosti. Vaikka olen sata kertaa kironnut hänen tehottomuuttaan, niin vaikuttaa siltä, että sekin puoli olisi parantumassa. Huttunen on yllättänyt allekirjoittaneen positiivisesti.
Näiden takana meillä on sitten yksi alisuorittava ruotsalainen (Brodecki) ja yksi ruotsalainen, jonka taso riittää juuri sinne kolmoseen, kuten suurin osa osasi odottaakin (Bengtsson). Muuten sieltä löytyy sinänsä hyviä duunareita ja kahden suunnan pelaajia, kuten Aaltonen, Korhonen ja Päivärinta. Ruokonenkin voisi tämmöinen olla ja itse asiassa on nyt valmentajan vaihdon jälkeen ajoittain osoittanutkin tämmöistä pelaamista. Mutta mitään suurta tuloksellista potentiaalia siellä ei tosiaankaan ole.
Ennen kauden alkua moni sanoi, että potentiaali perustui siihen, että
toivottiin Lundellin ja Skinnarin tekevän läpimurrot. Ja
toivottiin Bengtssonin pystyvän ottamaan kärkipelaajan roolin. Lundell ei tehnyt läpimurtoa ja Skinnari on ollut pitkään klesana ja siten on aika hiton vaikeaa nähdä hänenkään siihen pystyvän. Skinnari ei lähtökohtaisesti kuitenkaan ole mikään supertalentti, kuten Kiiskinen tai Vesterinenkään. Ja Bengtsson ei ole pystynyt ottamaan kärkipelaajan roolia. Bengtsson ei sinänsä ole huono pelaaja: vertaukset Trettenesiin ovat ihan hyviä. Ainoastaan sillä erotuksella, että Bengtsson on aavistuksen köyhemmän miehen Trettenes. Jälkimmäinen teki viime kaudella Norjan liigassa muistaakseni kymmenisen pistettä enemmän kuin Bengtsson enkä näe sen tilaston juuri valehtelevan. Ja muistetaan, ettei Tretteneskään ollut mikään luontainen liigatason kärkipelaaja ja pelillinen liideri.
Tilanne on siis se, mitä pelättiinkin. Kärki puuttuu (Jarnoa en nyt tällä tarkoita).