Jos Sakari Manninen lähtee, niin vaihdossa on pakko tulla sellainen tukku rahaa, että sillä saa varman pelaajan hankittua. Eletään heinäkuun jälkimmäistä puoliskoa ja jos pienen budjetin jengistä lähtee tässä vaiheessa top-2-pelaaja, niin korvaaminen on vaikeaa, jos rahaa ei ole kunnolla kourassa. Mikään Saksan liigan haku tai joku Antti Kalapudas lainalle vuodeksi ei kelpaa, vaan joku varma suorittaja ja vaikka sitten perkeleen kallis, jonka Kärpät kustantaa.
Mannisen vaihtuminen Riku Hahliin olisi pahemman luokan vitsi. Hyökkäys on valmiiksi jo niin kädetön, että ajatuskin parhaan kiekollisen pelaajan vaihtuminen duunariin itkettää. Siinä kuuluisassa parhaassa mahdollisessa hyökkäyksessä on nyt vain viisi todellista kiekollista pelaajaa, joten yhdenkin poistuminen olisi katastrofi.
Tarkoitan nyt sellaisia kiekollisia pelaajia, jotka voivat omalla taidollaan kääntää pelin suuntaa enemmän kuin vastahyökkäysmielessä. Tietenkin Philippe Cornet, Juha Koivisto, Juho Keränen ja erityisesti Otto Paajanen ovat pelaajia, jotka voivat ratkaista pelejä, mutta kaikki ovat vastahyökkäystyyppiä, ei kiekollisen kontrollin kavereita. Näitä on vain Manninen, Niko Kapanen, Janne Lahti, Eero Somervuori ja Oula Palve, Lahtikin siinä rajoilla. Toki reservissä on Teemu Turunen, jos ei Manniselle muutakaan korvaajaa löydy.