Niin kuin olen täälläkin tainnut aikaisemmin sanoa, ei sopimuksilla ole tänä päivänä mitään merkitystä. Sopimukset puretaan "yhteisymmärryksessä" jos pelaajalle tarjotaan parempaa palkkaa muualta kesken sopimuskauden. Tottakai on tyhmää pitää ketään väkisin joukkueessa, mutta onhan tämä touhu mennyt naurettaviksi. Nythän on muotia tehdä 10 vuoden sopimuksia: Yleensä niihin sisältyy kuusi kautta KHL:ssä, yksi Ruotsissa ja mahdollinen NHL-optio.
Nykyaan on yleistynyt, etta optiovuodessa on palkankorotus. Eli jos joku lupaavampi kaveri tulee, tai pelaaja joka on karsinyt loukkaantumisista, niin hanen kanssaan voidaan sopia "kokeile ensin vuosi pari halvemmalla" sopparia. Kasittalakseni Schiran kanssa oli sama juttu, etta olisi saanut palkankorotuksen toiselta vuodelta. Hyva sopparimuoto, jossa flopanneet voi heittaa meneen ekan kauden jalkeen ja taas toisaalta onnistuneet pystytaan pitamaan.
Mutta yleisesti sopimuksilla on edelleen merkitysta paljon. Pitaahan Kerhokin nyt kiinni Miro Aaltosen suullisesta sopimuksesta kynsin ja hampain. Ei auta vaikka kuinka Aaltonen soittelisi toimistolle ja kyynelehtisi "mutta Karpat maksaa enemman palkkaa". Jos pelaaja voisi lahtea tuosta noin vain, koska muualta maksetaan enemman palkkaa, niin silloin millaan sopparilla ei olisi enaa mitaan valia ja Liiga kaatuisi vuoden sisalla. Yleensa kun uutisoidaan, etta pelaajan sopimus puretaan "yhteisymmarryksessa", niin se on koodikielella "joukkue sai rahallisen kompensaation ja voi nain paastaa pelaajan menemaan". Eika todellakaan ole muotia tehda 10 vuoden sopimuksia, ei ole kuin Tuukka Mantyla tehnyt noin pitkan sopparin ja siitaki on aikaa. NHL-pykala on kaikissa sopimuksissa automaattisesti, kiitos IIHF:n ja NHL;n siirtosopimuksen.