Ajatuksia päättyneestä ja ensikaudesta
Toivottavasti tästä kaudesta jää pelillinen kipinä ensikauteen, jotta ollaan jo alkukaudesta iskussa. Vaikka Arvosta on tullut arvosteltua niin nyt voi sanoa sen olevan hyvä asia, ehkä jopa loistava, että Arvonen jatkaa ensikaudellakin. Tämä runkosarjan lopun ja pleijareiden hyvä pelaaminenhan ei perustunut pelkästään kovaan yrittämiseen ja henkeen vaan taustalla on toimiva pelitapa. Siinä pidetään kiekkoa itsellä eikä lähdetä vain puolustamaan vaikka vastustaja olisikin materiaaliltaan vahvempi. Ja ennen kaikkea pelirohkeus on huipussaan ja todellakin uskalletaan pelata.
Selinin kausihan oli täynnä kovaa yrittämistä mutta siihen se melkein jäikin. Oli siellä toki pelitapakin. Kuitenkin ero hyökkäyspelin osalta tähän kauteen on lievästi todettuna valtava. Tällä samalla tavalla, kun ensikaudellakin jatketaan niin hyvä tulee. Totta kai heikkouksiakin oli, kuten toimimaton yv, mutta ne kyllä hioutuvat kuntoon kunhan pelitapa saadaan kaikille selväksi jo harjoituskaudesta lähtien. Toki kauden aikana ailahdelleet otteet myös arveluttavat ja esitykset pitäisi saada tasaisemmiksi. Tämä voi olla myös materiaalikysymys, kuten yv:kin ja korjaantunee mikäli joukkue vahvistuu, näin ainakin uskon. Monestihan itse peli kulki hyvin mutta pelit hävittiin luokattomaan viimeistelyyn.
Unohtaa ei sovi myöskään muita valmentajia. Lehtonen on tehnyt, kuten odotettua, erinomaista työtä maalivahtien kanssa ja Viitakoski on luonut sellaisen kuntopohjan, että joukkue jaksaa painaa pitkälle kevääseen. Erinomaista työtä koko valmennustiimi!
Nyt vain pitää lähtevien pelaajien tilalle hankkia pelaajia, jotka sopivat Arvosen pelitapaan. Ei tarvitse olla nimekäs, vaan ennen kaikkea sopiva. Esimerkkinä vaikkapa Karjalainen, oli nimetön kun saapui mutta nyt hänet tunnistaa jokainen Kerhokannattaja ja hän sopii täydellisesti vauhdikkaaseen pelitapaan. Totta kai joku Miettinen kannattaa ottaa mikäli mahdollista. Hän pystyy auttamaan joukkuetta niin maalinteossa kuin alivoimallakin. Ja muutenkin maalintekijöitä tarvitaan mutta kuten todettua, heidän on sovittava pelityyliin. Pelkkä snaipperi on melko hyödytön jos hän ei pysty muuten auttamaan joukkuetta. Tarkoitan siis, että jättää hoitamatta puolustusvelvoitteensa yms.
Joukkueen roolittaminen on tärkeää niin kuin on tälläkin kaudella nähty. Nelosketju tekee huipputulosta pelistä toiseen vaikka se ei maalisarakkeessa näkyisikään. Tähän on pyrittävä myös ensikaudella. Pari ketjua joilla on suurin tulosvastuu mutta siten, ettei mitään ketjua kuormiteta liikaa vaan rakennetaan ketjut tasapainoisiksi.
Kauden päättyminen ei ihmeemmin edes harmittanut, kun joukkue osoitti mihin se parhaimmillaan pystyy. Jo aiemmin oli nähtävissä merkkejä, että joukkue osaa kyllä pelatakin vaikka suoritustaso ailahteli melkoisesti. Kuitenkin, kauden loppupuolella vahvistui kokoajan tunne siitä, että tässä luodaan samalla jonkin uuden alkua ja palkinto tulee vasta myöhemmin. Nimittäin nyt on joukkueella selkeä pelitapa, joka ei vain näytä hyvältä vaan on osoittanut, että näin pelaamalla voidaan myös menestyä. Oikeastaan voisi sanoa, että HPK on löytänyt uudelleen koko identiteettinsä. Vauhdikas, taisteleva, periksiantamaton, viihdyttävä, pelirohkea. Näistä kaikista on HPK tullut tunnetuksi tuon ryhtiliikkeensä jälkeen ja osin myös aiemmin kauden aikana.
Muutos ottaa joskus aikaa, ehkä liikaakin. Mutta tärkeintä on, että muutos tapahtuu eikä jäädä jossittelemaan ja surkuttelemaan huonoa tilannetta. Näkisinkin, että HPK:lla on nyt mahdollisuus alkaa toteuttamaan useamman kauden projektia, jonka pohjana on nyt sisään ajettu pelitapa. Pelaajahankinnatkin ehkä helpottuvat, kun tiedetään täsmälleen millä tavalla joukkue pelaa. Tehdään ns. täsmähankintoja, ei tarvitse olla paras, kunhan on sopivin omaan rooliinsa. Uuden pelaajan, oli sitten muualta tullut tai oma junnu, on helpompi tulla sisään joukkueeseen, kun pelitapa on selkeä ja jokaisella on siinä oma osansa. Pelaaja pelaa ennen kaikkea omilla vahvuuksillaan eikä häntä istuteta sellaiseen rooliin, jossa hänen vahvuutensa ei pääse esiin.
Kuulostaa varsin tutulta toiminnalta vuosien takaa... Mutta tähän olisi nyt jatkossa pyrittävä. Liian kauan on oltu tuuliajolla pelitavan suhteen. Joka kausi uudet kujeet, uusi valmentaja, uudet pelaajat jne. Mutta, kuten jo totesin, muutos ottaa aikansa ja nyt on ehkäpä ensimmäistä kertaa sitten menestysvuosien todella hyvä aihio olemassa. Jonkinlainen aihio oli jo syntymässä viime kauden aikana mutta se romuttui Selinin lähdön myötä. Nyt ajateltuna ehkä hyvä niin, sillä niin paljon parempi tilanne mielestäni on tällä hetkellä.
Ehkä tässä onkin onni onnettomuudessa. Selinin lähtö, Raution palkkaaminen. Joskus toimivaa ratkaisua hakee muualta eikä huomaa, että se löytyykin vierestä, omista joukoista. Ja tähänkin on lopulta tartuttu vasta pakon sanelemana.