Maamme itsenäisyys perustuukin homosteluun
Ilmeisesti Uralille ei mentykään ase, vaan pikemminkin asetoverin muna kädessä.
Näin Sillä silmällä Finnish Editionin aattona on sopiva rako pureutua itse asiaan. Talvi- ja jatkosota vaikuttivat tutkija Tuula Juvosen (Aikalainen 5/2005) mukaan ratkaisevasti suomalaisten homoseksuaalikäsitysten rakentumiseen. Suomalaiset miehet lähtivät sotaan maaseudulta. Homoseksuaalisuuden käsite oli siellä täysin tuntematon. Sota eristi nuoret miehet entisistä yhteisöistään ja naisseurasta useiksi vuosiksi. Juvosen mukaan saattoi käydä niin, että rintamalla nuori mies lähti puuvajaan hakemaan halkoja ja suureksi hämmennyksekseen löysikin sieltä kaksi miestä harrastamasta seksiä keskenään. Juvosen mukaan ajasta rintamalla ei olisi selvitty ilman miesten välistä läheisyyttä. Tämä läheisyys saattoi joskus olla myös seksuaalista. Juvosen mukaan yleisessä tiedossa oli, että tällaista tapahtui.
Väitteet kuulostavat aika hulvattomilta mutta ovat sinällään aivan törkeän hauskoja, tuskin maltan housuissani pysyä. Voimme siis aivan yksiselitteisesti tehdä Juvosen väitteiden pohjalta sellaisen tulkinnan, että sotaveteraanimme olivat hinareita. Mielestäni heidän olisikin aika tulla ulos kaapista – finnish vet, cum outta closet, now!
Yleisen ilmapiirin kannalta olisi erittäin toivottavaa, että talvi- ja jatkosotaisen homostelun vaikutus taistelutahtoon ja rintamakuntoon tunnustettaisiin mahdollisimman korkealta taholta. Olisi ollut hienoa, että ensimmäisenä tämän asian olisi julkistanut itse A. Enhroot. Hänhän nautti kansan keskuudessa valtavaa arvostusta. Tällä verrret seisauttavalla kaapista ulostulolla olisi todennäköisesti ollut suurempi hyvinvointi- ja yleistä solidaarisuutta lisäävä vaikutus kuin Kukkia lapsille ja mitä niitä nyt onkaan konserteilla yhteensä. Lausunnon tervehdyttävä vaikutus maamme ahdasmieliseen ilmastoon olisi ollut kerta kaikkiaan valtava.
Aatu tai joku muu kentsu tai miksei itse pressa Mauno olisi voinut julistaa mediassa tyyliin: ”Kyllä, poikarakkaus oli rintamalla aivan yleistä ja hyväksyttyä. Itsellänikin oli monta rakastajaa, silloin puhuimme korsurakkaista, salarakas oli vielä tuolloin tuntematon termi. Ainoa ongelma oli mustasukkaisuus, joka sai jatkosodan myöhemmissä vaiheissa aivan järjettömät mittasuhteet. Se vei näin jälkeenpäin ajatellen turhan paljon henkilöstöjohtamisen resursseja. Siihen liittyen taidettiin antaa jopa joku päiväkäsky, jos en nyt aivan väärin muista. ”
On kuitenkin mainittava ja otettava huomioon, että jotenkin näistä Juvosen jutuista välittyy sellainen kuva tai tarkemmin sanoen toive, että tietyissä olosuhteissa meistä jokainen pamahtaa homoksi. Se olisi Juvosesta ilmeisesti jotenkin lohdullista.
Miksi sitten kansan suussa juuri ruotsalainen on homo?
Jälleen Juvosta ja Aikalaista lainaten…Sodan loputtua homoseksuaalisuudesta tuli tabu. Samaan aikaan Ruotsin julkisuudessa yleistyivät homoskandaalit. Toisin kuin Suomessa, aikuisten väliset homoseksuaaliset teot eivät olleet 1950-luvullakaan Ruotsissa lainvastaisia. Varsinkin Tukholmassa harjoitettiin puoliavointa kauppaa, jossa varakkaat miehet ostivat itselleen seksiseuraa huomattavasti itseään nuoremmista miehistä. Monet seksin myyjät paljastuivat alaikäisiksi, minkä vuoksi Ruotsissa nostettiin useita oikeusjuttuja seksiä ostaneita miehiä vastaan. Ruotsin homoskandaaleja uutisoitiin Suomessa todella näyttävästi ja niistä keskusteltiin paljon. Samaan aikaan rintamalta kotiin palanneet miehet olivat eksyksissä. He eivät voineet puhua miesten välisistä suhteista vaimoille, tyttöystäville tai kenellekään muullekaan. Ainoa ratkaisu oli tarttua siihen oljenkorteen, että homous on ruotsalaista. Ensimmäisestä homoruotsalaisvitsistä saattoi tulla pelastusrengas, jonka avulla suomalainen mies nykyäänkin pyrkii pelastautumaan seksuaalisen epävarmuutensa aallokosta.
Äidiltä pojalle - Mitä homoseksuaalisuus on, mihin homoseksuaalisuus on menossa?
Homoseksuaalisuus ilmiönä on aina kiinnostanut tai sanotaanko jopa kiihottanut minua, syystä tai toisesta. On kuitenkin tuotava esiin ja alleviivattava, että en kuitenkaan itse ole homo (not that there's anything wrong with it). Olen mielessäni aikoinaan kehittänyt hypoteesin, että nykyään kun homona oleminen on ihan jees ja yleisesti hyväksyttyä, homous alkaisi pikku hiljaa vähentyä. Ajatuksen taustalla on se toimintamalli, että homot itse välittäisivät homogeeniä eteenpäin. Aiemmin kun homous täytyi piilottaa, homot lisääntyivät siinä missä heterotkin, he rakensivat ympärilleen eräänlaisen hyväksyttävän mutta valheellisen todellisuuden.
Tähän ajatusmalliin liittyy tietenkin paljon muttia. Jos homogeeni on joskus ollutkin olemassa, sen olisi pitkässä juoksussa pitänyt kadota tässä geneettisessä umpikujassa, muistattehan j.parviaanisen paradoksin.
Nyt kuitenkin satuin törmäämään tutkimukseen, jossa on todistettu, että miehinen homoseksuaalisuus on ainakin osittain periytyvää. Tutkimus vahvisti aiempia tutkimustuloksia, että homoseksuaalisesti suuntautunut mies on suuremmalla todennäköisyydellä perheen poikakatraan nuorin kuin joku vanhemmista veljistä. Tämä johtuisi siitä, että äidin immuunijärjestelmässä tapahtuu useiden raskauksien myötä muutoksia. Kohdussa kehittyvään sikiöön vaikuttavat näet sikiön erittämät sukuhormonit jne. Niistä riippuu, kuinka paljon kehittyvä sikiö naisistuu tai miehistyy.
Homoseksuaalisia perintötekijöitä poikalapselleen siirtävät naiset ovat myös hedelmällisempiä. Tutkimuksen mukaan homomiesten naispuolisilla sukulaisilla oli keskimäärin enemmän lapsia kuin heteromiesten naispuolisilla sukulaisilla. Näin luonto kompensoi sitä, että homot eivät voi saada keskenään lapsia. Samalla se varmistaa homoseksuaalisten piirteiden säilymisen sukupolvelta toiseen siirtyvässä perimässä. (Itseäni muuten vituttaa sentyyppiset väitelauseet, joissa todetaan tyyliin ”Luonto kompensoi sitä…”, ” Luonto rohkaisee naista välittämään homoseksuaalista suuntautumista suosivaa perimää jälkeläisille tekemällä naisesta hedelmällisemmän” – eihän luonto mitään sinällään kompensoi tai vastaavaa, ei se ajattele.)
Tutkimuksen mukaan perintötekijät ja homoseksuaalisuus liittyvät toisiinsa noin 20 prosentissa tapauksissa, loput 80 prosenttia jäävät selittämättä.
Itse olen pannut merkille, että erityisesti alkoholistiperheisiin tuppaisi tulemaan lesboja normaalia enemmän? Valistuneen arvaukseni mukaan huono isänmalli ohjaisi tyttölapsia aikuisiässä karttamaan miespuolisia henkilöitä ja suosimaan ensisijaisesti oman sukupuolen joenuomaa.