Olipahan välierät!
Odotukseni nousi nollista huippuun heti ensimmäisen osaottelun vuoksi, sillä voitin kyseisen kotiotteluni omaksi yllätyksekseni lukemin 4-2. Kauden kovimmat laiturini David Bartos ja Adam Adam toimivat voiton takuumiehinä, vaikka ottelu ratkesikin maalivahtipeliin jossa oma Kozlovskisini voitti vastustajan Dolecekin. "Kyllä tämä klaarataan" ajattelin ensimmäisen hienosti sujuneen osaottelun jälkeen. Tuli toinen osaottelu ja laitoin ottelun tärkeydeksi vähäisen, sillä joukkuehenki näytti murhaavaa ja ajattelin ladata paukut viimeiseen osaotteluun vaikka salaa toivoinkin joukkueen yllättävän vieraissa. No ei yllättänyt, vaan fc tolpalliset korjasi voiton lukemin 3-1 ja siirsi välieräsarjan tasoihin. Tällä kertaa vastustajan maalivahti oli omaani parempi. Sitten koitti vuoden 2010 jouluaatto, perjantai 24.12, jolloin oli käytävä Punakeltaiset vs. fc tolpalliset -välieräsarjan kolmas ja ratkaiseva osaottelu. Ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua. Säädin ottelun merkityksen merkittävälle ja laitoin voittobonukset punaiselle. Kotiottelu ja voitolla mahdollisuus nousta kutosdivariin. Ensimmäiset minuutit mentiin tasatahtia, kunnes vastustajan ykkösentteri siirsi vieraat 0-1 johtoon. Toivoin nopeaa kuittia, mutta sitä ei tullut ja seuraava maali nähtiinkin vasta ottelun puolenvälin jälkeen. Vastustajan ykköskentän laitahyökkääjä siirsi joukkueensa kahden maalin vierasjohtoon. Tässä vaiheessa alkoi epätoivo hiipiä puseroon ja ehdin jo surkutella kohtaloani. 0-2 johtomaalin jälkeen vastustajalle tuomittiin kolme peräkkäistä kakkosta, mutta ylivoima ei lähtenyt rullaamaan ja mailaa puristettiin liikaa. Onnistuin kuitenkin tekemään 1-2 kavennuksen ajassa 51.42, kun kakkoskentän laitahyökkääjäni maalasi. Kyseinen kaveri oli ollut koko kauden varjojen mailla, mutta teki maalin tärkeään paikkaan ja piti toivon elossa. Ajassa 53.57 vastustaja sai jo viidennen peräkkäisen kakkosen. Tästä oli iskettävä, ajattelin. Ja sieltähän se tasoitus tuli! Ylivoimamaalin viimeisteli ykköspakkini tulisella lämärillä viivasta kellon näyttäessä 55.13. Hieno nousu kävi toteen ja lukemista 2-2 lähdettiin lopulta jatkoajalle. Seuraava maali ratkaisisi kutosdivariin nousevan joukkueen. Harvemmin tietokonepelit saa sykkeen niin koholle kun minulla oli ottelun loppuhetkillä. Ottelu ratkesi ajassa 62.27 ja taisto oli ohi. Kentällä nähtiin monia pettyneitä ja monia iloisia kasvoja. Häviäjät poistuivat kaukalosta apeana kuoleman hiljaiseen pukukoppiin. Voittajat jäivät vielä kättelyidenkin jälkeen kiittämään joukkueen faneja. Olin hävinnyt ottelun lukemin 2-3 jatkoajalla ja karvas pettymys maistui suussa. Niin lähelle päästiin, mutta mitään ei loppujen lopuksi jäänyt käteen.
Seiskassa siis säilytään ja realistisesti ajateltuna se onkin tällä hetkellä meikäläiselle parempi sarja. Eipä se silti hyvältä tuntunut kun noin lähelle päästiin. Nyt on takki tyhjä, mutta ensi kaudella tavoitellaan nousua vähintään yhtä kovasti!