Olihan se melkoinen sarja, muistan kun menin katsomaan avauspeliä Foxiaan jossa ottelu näytettiin. Tuohon aikaan ei todellakaan kaikkia otteluita televisioitu, yleensä yksi ottelu kierrokselta. Ottelun ratkaisu sai allekirjoittaneelta tunteet pintaan, Saarisen maalia edeltänyt Kärppärangaistus oli totaalisen väärin tuomittu ja kiehuin koko illan. Seuraava ottelu Oulussa olikin sitten toisen erän puolivälistä alkaen yhtä orgasmia, tasatilanteesta Kärpät pisti kymmenessä minuutissa taululle 5-1 ja kolmas erä oli kosmetiikkaa. Pelin jälkeen sitten juoksujalkaa Ratakadun Ärrälle jossa alkoi heti pelin jälkeen neljännen pelin lipunmyynti.
Kolmas peli tulikin sitten suorana Hockey Nightin sunnuntailähetyksenä ja kemiläisen opiskelijayksiön perustukset tärisivät kun Kärpät kaatoi Jokerit 1-2 ja jumalauta, sarjahan oli katkolla Oulussa! No, tiistai-iltana täpötäydessä Raksilassa ei kuitenkaan sarjaa saatu katkaistua, Jokerit otti kliinisen 2-0-voiton ja pelistä lähtiessä oli tunnelmat tyyliin "Lähellä se oli, Areenalla tuskin toista kertaa voitetaan". Torstai menikin sitten Radio Suomen ääressä, Hockey Nightin otteluna oli parin kilometrin päässä pelattu HIFK-Ilves. Syke lienee heilunut jossain 150-200 ääressä kun ei ole kuvasignaalia ja selostajan mukaan Jokerit pommittaa hullun lailla. Korhonen pelasi kuitenkin elämänsä ottelun ja Tampereen muuri ei murtunut. Kärpät oli ottanut ensimmäisen kuittauksen Jokereilta putoamisen aiheuttamista veloistaan ja onneksi niitä oli tulevia vielä useita myöhemminkin (ja vieläkin pitäisi ottaa, yksi pudottaminen jokaisesta divarivuodesta niin sitten ollaan tasoissa). Yksityiskohtana mainittakoon että samana iltana esirippu putosi molempien helsinkiläisseurojen kauden ylle kun HIFK putosi Ilvekselle toisessa jatkoerässä 2-3.
Hienoja muistoja menneiltä vuosilta, ikää oli aika tarkalleen puolet nykyisestä iästäni ja eipä nuori mies tiennytkään kuinka upea vuosikymmen tuleekaan olemaan edessä.