Tappara oli eilisessä HIFK-matsissa aivan karmea jääkiekkojoukkueen irvikuva. Pelkästään sen perusteella olisi syytä pitää palaveri valmennuksen ja myös pelaajien kanssa. Kun tätä taaperrusta kuitenkin jatkunut järkyttävän pitkään, niin eihän tuossa ole kahta sanaa: valmennus pihalle.
Suomi on yhden totuuden maa. 10-15v sitten valmentajat saivat kenkää suunnilleen sillä perusteella, että toimitusjohtajan vaimo oli käynyt matsissa ja vinkui kuinka huonosti istuva puku meidän valmentajalla oli. Potkuja sateli ihan liian pian ja ihan liian helposti. Vanha kunnon Penakin piti tätä lippua korkealla Nordiksella ja Hjalmari komppasi naapurissa. Silloin valmentajan työpaikka oli oikeasti "työpaikka" ja eräs tuntemani valmentaja mm. varasi ennen kauden alkua tammikuulle 4 viikon etelänmatkan, koska hän oli aivan varma, ettei ole silloin enää joukkueensa ruorissa. No, kenkää ei tullut ja valmentaja oli siis iloinen, että sai perua matkan. Totuus muuttui muotoon "valmennus on pitkäjänteistä työtä, pitää antaa aikaa, vaikka laiva uppoaisi" muutama vuosi sitten. Hyvin suurelta osin saamme syyttää / kiittää tästä P.Sihvosen artikkeleita. Hän oli järkyttävän oikeassa siinä, että Suomessa suorastaan istuttiin paniikkinappulan päällä useimmissa isoissa organisaatioissa. Mutta en usko PS:n tarkoittaneen sitäkään, että päätä pitää hakata seinään, vaikka kuinka sattuisi. Suomeen saatiin kuitenkin uusi totuus.
Nykyään ollaan liukumassa oikeaan suuntaan, joka ei ole jommassakummassa ääripäässä jumittaminen. Valmentajan kenkääminen on ikävä asia, mutta ei se maailmanloppu ole. Se pitää ottaa vastaavanlaisena asiana kuin lajin luonteeseen kuuluva pelaajahankinnan epäonnistuminenkin. Ilman huteja tätä duunia ei pysty tekemään, eivät pelaajat ja valmentajat ole Stiga-ukkoja, vaan eläviä ja hengittäviä ihmisiä. Valmentajan kenkääminen, silloin kun se on pakko, on organisaation itsensä rakentama umpikuja. Jotain on mennyt pieleen jo signausvaiheessa. Joukkueen valmentajahankinta on ollut alunperinkin toivotaan -osastoa ja syytä tähän pitää kaivella lätkäseuran toimiston peilistä. Okei, on olemassa tapauksia, joissa odotusarvo valmentajalle on ollut ihan perustellusti korkea, mutta yhteistyö hänen kanssaan osoittautuu mahdottomaksi. Valmentaja voi olla äärimmäisen vaikea ihminen, mallia Raimo Summanen esimerkiksi. Kyllä jokainen seurassa tietää, kummasta on kysymys Tapparassa; onko toivottu sitä, että tiiliskivi oppii lentämään vai onko joku isompi asia pielessä.
Oli miten oli, Tapparan on tehtävä jotain ja pelaajistosta valittaminen on aika turhaa. Sielläkin on huteja, karmeimpana esimerkkinä viime vuosien suurin floppi Makkonen. Mutta kun koko joukkuetta ei voi vaihtaa, pitää hakea kaveria, joka saa parhaan mahdollisen irti nykyisestä nipusta. Puutteineen kaikkineen. Hirvonen ei tähän kykene. Hänen joukkueensa näyttää paskalta Mestis-jengiltä ja on materialiltaan kuitenkin liigaan kuuluva. Ei pelisysteemiä ja tämä vuonna 2011? Jokainen kentällinen yrittää omalla tavallaan ja Tuukka Mäntylä pelaa 56 minuuttia. Vaihdotkin ovat perseestä, eilen tuli vain yksi rangaistus väärästä vaihdosta, mutta oli niitä muitakin. Kun HIFK mätti ekassa erässä 3-0, otettiin kyllä aikalisä, mutta ei vaihdettu veskaria. Erä päättyi 4-0 ja Nieminen jatkoi toisessakin erässä...huh. Jos 2-veskari ei ole fyysisesti sairas, hänet pitäisi pistää tässä vaiheessa sisään ihan vaan merkiksi joukkueelle, että koettakaa nyt jumalauta herätä.
Ai niin, Summanenhan on vapaana...ja toisaalta, Rautakorven paluusta Tapparaan on huhuiltu jo pitkään.
