No niin, tänään olin paikan päällä kisoja katsomassa. Itse kisajärjestelyt olivat aivan erinomaiset. Varmaan toki auttaa, ettei ollut aivan loppuunmyyty. Vessaan ei tarvinnut jonottaa sekuntiakaan, pizzaa sai liikkuvasta ruokakärrystä ilman jonotusta, opastukset olivat todella selkeitä ja muutenkin koko kisa-alue hienon näköiseksi laitettu. Ja aikataulut piti lähes minuutilleen. Eli itse kisajärjestelyistä en äkkiseltään keksi valitettavaa (no, englanninkielinen kuuluttaja oli aika ärsyttävän kuuloinen). Toki olen siinä mielessä huono arvioimaan kaikkia palveluja, koska en niitä hirveästi käyttänyt. Eli en osaa Röllin talvimaista ym. sanoa mitään. Ja lähinnä söin omia eväitä rahansäästön nimissä.
Ainoa erittäin negatiivinen asia oli, että kun matkasin Helsingistä Lahteen junalla, oli junassa tasan kaksi vaunua ja aivan järkyttävä määrä ihmisiä. Paljon porukkaa jäi laitureille odottamaan seuraavaa, tunnin päästä kulkevaa (ja siten kisojen alun kannalta myöhässä saapuvaa) junaa. Ja junassa sisällä oli aivan tajuttoman kuuma, huono ilma ja varaa liikkua ehkä 3,5 cm suuntaansa. Tuli siis tuo reilun tunnin matka kuljettua seisoskellen hiki hatussa, kylki kyljessä kanssakärsijien kanssa. Se onkin mukava lähteä katsomaan kisoja koko päiväksi ulos, kun on kaikki alusvaatteet läpimärät hiestä jo valmiiksi. Eli VR:n ja kisajärjestäjän yhteistyö ei nyt kyllä ihan natsannut. Ongelmahan se on erityisesti siksi, kun järjestäjä nimenomaan pyytää ihmisiä tulemaan julkisilla paikalle ja sitten tällaista perseilyä. No, hengissä selvittiin tästäkin. Takaisin Helsinkiin mentäessä ongelmia ei ollut, tosin lähdin Lahdesta vasta myöhään illalla, pahimman ruuhkan jälkeen.
Tunnelma oli paikanpäällä mukava. Erityisesti tietysti Iivon mahtava nousu sai tunnelman todella korkealle ja sitten tuli kyllä haudanvakava hiljaisuus, kun tuli kolari. Toinen yleisöä kiihottanut hetki oli tietysti se, kun vanha kunnon Manninen näytti nostavan Suomen mitalitaistoon vielä. Pisteet kuitenkin kuuluttajana toimineelle Mertarannalle, joka muistutti yleisöä, että Gerstgaser ja Watabe ovat kovia hiihtäjiä ja saa nähdä, kuinka paljon ovat säästelleet paukkuja. Itselleni ei ollut uusi tieto, mutta suurta yleisöä varmasti tämä muistutus palveli. Kävin katsomassa myös illalla mitalienjakoseremonioita, joiden tunnelma on mielestäni televisiossa välittyvää parempi. Televisio blokkaa paljon tuota kannustuksen määrää ja melua, tietysti ihan tarkoituksella.
Ehkä semmoisena yleishuomiona sanoisin, että kyllähän tuo mukava kokemus oli ja suosittelen käymään. Mutta on myös niin, että itse kisoihin pystyy keskittymään paremmin kotisohvalla. Tuolla menee paljon energiaa siihen, kun pitää pitää itsensä lämpimänä, miettiä vessakäyntejä ja syömisiä. Ja on ihmisten lippuja näkökentän edessä, screeniltä välittyvät väliajat heikohkosti ja asiantuntemattomia tolvanoita on ympärillä laukomassa tyhmiä mielipiteitään. Mutta ainutlaatuisen kokemuksen ja hyvän fiiliksen takia kannattaa reissu tehdä.