haltija kirjoitti:
Aluksi näytti kuumalle pelille, mutta kyllä siinä onneksi ihan pelaamiseen keskityttiin. Esim. Lostedt ei käynyt kentällä koko pelissä.
Juu, nahinaa oli läpi ottelun, mutta ei mitään tappeluita. Kyllä siellä silti tunteet kuumana kävi. Taisi jopa Viitaluoma ottelun alussa kuumentua johonkin HIFK:n peluriin, jonka numeroa ja nimeä en nyt valitettavasti ehtinyt noukkia.
Viitaluoma muuten jätti pelin kesken ensimmäisen ja toisen erän välillä. Onko tietoa, että mitä hänelle kävi? Mitään näkyvämpää loukkaantumista ei tuntunut olevan, mutta olisiko saanut sitten mailaa sormille, tai jotain?
Että sellainen peli, välillä oli viihdyttävää ja sitten taas ei yhtään. Naurettavin tilanne oli kyllä, kun SaiPa meni 0-1 "johtoon" ja juttua tarkasteltiin videolta ja sitten hylättiin sinänsä ihan selvä maali, kun todettiin vihellyksen tulleen ennen tilannetta. Mitä vittua? Käsittämätöntä sähläämistä. NO, ratkaisuun oli tyytyminen, mutta pitikö sitä niin kauan videolta katsella. Vai unohtuiko kokonaan, että tuli vihellettyä peli poikki jo aiemmin... No mene ja tiedä.
Muutenkin SaiPa oli useammin lähellä tehdä maali ensimmäisessä erässä ja niin vaan se HIFK tälläsi reppuun ja vaikka SaiPalla sen jälkeenkin oli kovaa yritystä, niin tehotonta silti. Laukauksia tuli, mutta ideaa niissä ei ollut riittävästi.
Toinen erä alkoikin sitten mitä katastrofaalisimmin, kun Luttinen pääsi jälleen maalintekoon. Sitten SaiPan peli alkoikin seota pahemman kerran. Missään ei ollut mitään tolkkua. Ylivoima (joka sinänsä pelillisesti ensimmäisessä erässä oli pirteää) oli aivan kamalaa katseltavaa. Kiekko oli hukassa jatkuvasti, olemuksista huokui, että nyt ei uskota itseemme. Kamalaa katseltavaa ja aloin jo harkita, että lähden pois, kun HIFK meni 3-0 johtoon. No, niin vaan se kavennus tuli toisen erän lopuilla ja SaiPan ote ehkä aavistuksen piristyi.
Kolmannen erän alussa ylivoima lähti rullaamaan ja kavennus 3-2:een oli tosiasia. SaiPa saikin peli-intoa kiitettävästi ja oli taas ihan kuin uudelleensyntynyt sakki. Kumman voimakkaasti ailahtelee tuo pelaaminen yhden matsin sisällä. Sellaista ei saisi kyllä tapahtua. Ylivoimissa oli jälleen ideaa, joskin laukausten tarkkuudessa on parantamisen varaa aina vaan. Kaikki oli lupaavaa, kunnes Strömbergille (joka muuten pelasi todella hyvän ottelun) sattui heikko hetki ja ulostulo maalista osoittautui virheeksi. Voidaan tietysti todeta, että paha maalintekopaikka siitä olisi syntynyt joka tapauksessa. No, peli oli käytännössä siinä, vaikka aikalisä ja HIFK:n jäähyt ja maalivahdin poisottaminen antoi SaiPalle mahdollisuudet kaventaa peliä. Tilanteita oli, mutta jos mahdollisuuksia ei hyödynnetä, niin ei väkisin.
Ansaitut pisteet HIFK otti ja paljolti SaiPan umpipaskan toisen erän avustuksella. Fyysisessä väännössä SaiPa ei hävinnyt tippaakaan, mikä oli ilo todeta. Pihlström on oikea kone, joka hetki joka paikassa ja taklaamassa kaikkea mikä liikkuu. Jäi kaikkein positiivisimpana mieleen, vaikka ei maaleja tehnytkään. Kudrociakin oli mukava seurata ensimmäistä kertaa omin silmin ja jäi mieleen se, miten hyviä syöttöjä kaveri antaa. Rauhallinen ja pyrkii sijoittautumaan joka hetki mahdollisimman hyvin. Ei ole turhaan kehuttu. Kokoisekseen liikkuu mainiosti.
Tässä tätä, ei nyt niin kovin syvällistä analyysiä. Toista erää lukuunottamatta varsin värikäs ja viihdyttävä ottelu. Jos SaiPa pystyisi koko ottelun ajan pelaamaan samalla tasolla kuin ensimmäisessä ja kolmannessa erässä (aavistuksen tehokkaamman maalintekotaidon kera), niin tuloksia voi syntyä. Se toisen erän pelaaminen oli kyllä niin munatonta kerta kaikkiaan, että ihan hävetti.