Jollain pervolla tavalla viihdyin jälleen kerran ottelussa, vaikka HIFK hävisikin. Matsissa oli liikettä ja kontakteja, lopussa myös hieman piristäviä ylilyöntejä (Järvinen & Vihko). Lisäksi Myllys esitti pari, jos ei maailmanluokan, niin maanosanluokan torjuntaa. Joten eipä siinä sen kummempaa, ennemmin kohtuullista tai hyvää hokia, vaikka hävitäänkin, kuin neppailua, joka voitetaan.
Ensin löysät pois; onnittelut Saipalle. Se, joka tekee paikoistaan maalit, voittaa ottelun. En myöskään ui siihen miinaan, että HIFK oli huono. Ei se huono minusta ollut, hieman veltto ja osittain väsynyt, mutta kyllä HIFK loi paljon paikkoja ja painetta varsinkin 2. erän lopussa ja kolmannessa. Mutta joskus homma on samanlaista kuin avioliitossa – ei, ei nyt, ei tänään, ei kertakaikkiaan, ei. Jooko?
Joukkueiden pääasiallinen ero oli maalien suulla. Myllys oli tasaisen hyvä ja erittäin epäjamomaisen viileä, vaikka sai jossain vaiheessa (tosin tahattomasti) mailastakin maskiinsa. Tasaisen hyvyyden lisäksi Myllys venytti ainakin kolme kertaa sellaisen torjunnan, että maalia jo melkein tuuletettiin eikä ollut yhtään kivaa kokea sellaista coitus interruptusta kolme kertaa saman illan aikana, yhyy. Ensimmäisessä erässä tämä tapahtui Spanhelin puolittaisesta läpiajosta, missä Spanhel ei ollut huono, vaan Myllys oli hyvä. Toisen kerran toisen erän lopussa, kun Luttinen oli yksin maalin edessä tehden kaiken niin kuin siinä ajassa voi, mutta Myllys ei mennyt vipuun. Ja kolmannen kerran 3. erässä, kun Hirso oli jo veivannut Jamon osittain sivuun; vielä venytti vanha herra jalkansa jostain. HIFKin maalin suulla Stathos ei vakuuttanut. Periaatteessa kaikki Saipan maalit olivat torjuttavissa. Suoranaisia lahjoja oli kaksi, RP Lehtosen (jessus!) veltto laukaus 2-1 hyökkäyksessä ja sitten se Sachlin maali, missä Stathos löi purkukiekon suoraan laidan kautta kaverin lapaan. Ja näihinhän se sitten ratkesi.
Kauhean huolissani en HIFKistä ollut, enkä ole. Lähinnä siksi, että joukkue loi aika ryhdikkäästi paikkoja loppuun asti. Paljon ikävämpää katsottavaa on sellainen tappio, mikä tulee nollalla maalipaikalla.
HIFKin ykkösessä Pärällä oli huono päivä. Mikä tarkoittaa sitä, että hän oli tavallisen 1-ketjun liigapelaajan tasolla. Harkins pelasi kaksi vapaata paikkaa Pärälle ekassa erässä. Kummassakin Pärä suhmuroi ja aikaili epätyypillisesti hänelle. Kuhta raatoi mukavasti ja sai palkaksi maalin, Harkins oli tasollaan; kolme huippusyöttöä, joista yksi tuotti tuloksen. Laitahyökkääjien hautausmaalle eli Häppölän laitureiksi oli arvottu tänään Spanhel ja Vopat, joista molemmat pelasivat hyvin. Spanhel raatoi, karvasi, taklasi ja on muutenkin löytämässä itsensä. Vopi puuhaili aivan samaa, perjantai oli tehnyt hänelle hyvää. Mutta Häbä….niin, hän oli Häbä. Järvinen ja Vihko olivat myös pirteitä ja taklasivat paljon. Turo veti lopussa aika pahan kyynärpääajelun, mistä ei tullut jäähyä, Saipan pakkiin nro 2. Joonas taas ajoi Kokon, niin että jalalle näytti käyneen jotain? HIFKin nimekkäästä pakkikalustosta sekä Jere että Söde olivat aikamoisen kuutamolla. Sama koskee tuomarikolmikkoa, mutta eipä heistä sen enempää, koska törmäilynsä ei ratkaissut ottelua. Muutama paitsiovihellys oli hiuksianostattavasti päin persettä, mikä oli sinänsä aika hauskaakin jo.
Saipan kovemmasta pelistä vastasi Hana. Jopa Pasi oli melkoisen rauhallinen, taklasi ja pelasi muutenkin hyvin 1. erässä, mutta katosi sitten. Saipa ei kahvannut eikä peruutellut, mutta ei myöskään ottanut turhia riskejä, erittäin hyvää peruspelaamista. Ottelun erikoisuuksiin kuului se, että Machulda jäi ilman pisteitä kahdesta läpiajostaan huolimatta. Silti Saipa teki 4 maalia. Myllys klassisesti sanottuna pelasi tänään ainakin pisteen Saipalle.