Niin kohta lähden matsiin ja fiilis on kuin hautajaisiin lähdössä, paitsi kaikki arvokkuus puuttuu.
Tänävuonna yhdessäkään ottelussa ei ole ollut varauksettoman hyvää tunnelmaa. Vaikka alku kaudella tuli voittoja oli tunnelma kuin arki jumalanpalveluksessa, ja väliaikakilpailu herätti suurempi tunnelmia katsojissa kuin neppaileva, ja todella tylsä kiekko. Nykyisellään ei tule edes pisteitä, mutta outoa kyllä sekään ei jaksa enää edes v**taa. Näin alas olemme vajonneet, kun olemme tekemässä leijonasta nopeaa Gepardia.
Itseasiassa minua pelottaa voitto, koska silloin samalinja saatetaan todeta kehittyväksi ja hiljalleen tulostatuovaksi. Juna karkaa herätkää niinkauan kuin siihen on aikaa.
Koskaan en ole ollut yhtä pettynyt kiekkokauteen, vaikka aloitin jääkiekon seuraamisen Hifkin pahasti rämpiessä, silloin edes yritettiin, eikä kuljettu pakkopaidassa.
Sitten sananen illan ottelusta. Itse ottelu tulee todennäköisesti olemaan puuromaisen tahmeaa rämpimistä, jossa Saipa korjannee voiton, saattaa viedä jopa ylivoimaisesti, kuten Saipalla on viimevuosina ollut tapana Nordiksella. Taklauksia tuskin nähdään, ilman suurta ihmettä. Matsin jälkeenhän tämäkin asia voidaan katsoa veikkaus 2-8.