Eilisen kivan pelin huumassa aloin pohtia, miksi nuo tiukat pudotuspelisarjat ovat minulle (ja keskustelujen perusteella myös joillekin muillekin) sellaista myrkkyä. Tarkoitan sitä, kuinka kirves lentää kaivoon, kun Pelicans tasoittaa sarjan 2-2:een tai JYP 1-1:een, ja alkaa vajoaminen itsesääliin, ruutu-tilausten irtisanominen ja lomien varailu seuraavalle viikolle. Tapani mukaan katson asiaa IFK:n historian kautta.
Pohditaanpa aikaa 80-90 -lukujen taitteesta tähän päivään, mikä on tietenkin oma perspektiivini. IFK on tänä aikana edennyt finaaliin huimat kolme (3) kertaa. Vuonna 1998 voitettiin kaikki pelit, ja oikein missään vaiheessa ei jännittänyt voitetaanko. No vähän, mutta jälkikäteen tarkasteltuna eihän siinä ollut missään vaiheessa mitään epäselvää. 1999 oli puolivälieräavauksessa työtapaturma ja häviö K-Espoolle, sen jälkeen 6 peräkkäistä voittoa ja finaaleihin. 2011 oli alkuun tuo karmaiseva Jokerit-sarja, minkä jälkeen ei mikään eikä kukaan olisi voinut enää pysäyttää. Silloinkin 14 viimeisestä ottelusta 12 voittoa. Yhteenvetona voitetut välieräsarjat: voitot yhteensä 10-1.
Verrataanpa tätä niihin kertoihin, kun kausi on päättynyt välieriin. 1992 kaadettiin upeasti TPS puolivälierissä (pelkillä vierasvoitoilla), mutta välierissä JyPHT oli parempi 3-2. 2000 kaadettiin hienosti Tappara, mutta TPS oli avauspelin ryöstöstä huolimatta liian kova, yhteensä 3-1. 2004 noustiin upeasti Ilvestä vastaan, ja käytiin tiukka vääntö Kärppien kanssa, voitot kuitenkin 2-3 (kolme jatkoaikaa...). 2006 väännettiin SaiPa nurin (vaikka hetken pelottikin), sitten tiukka ja tasainen sarja HPK:ta vastaan kääntyi tappioksi 2-3. Hävityt välieräsarjat siis voitoissa 7-12, ja ainoastaan yksi ei ole venynyt viidenteen (yhtään paras 7:stä välieräsarjaa ei IFK ole hävinnyt).
Mikä on siis trendi? Kun IFK menee finaaleihin, se näyttää alusta asti siltä, ettei mikään pysty pysäyttämään. Poikkeus on 2011, jolloin alku puolivälierissä oli vaikea, mutta tuon ensimmäisen Lukko-pelin jälkeen... eihän siinä enää edes oikeasti epäillyt, vai kuinka? Vastapainona sitten kaikki tasaiset sarjat välierissä ovat kääntyneet vastustajalle. Jokaisessa sarjassa IFK olisi voinut voittaa, mutta ei tehnyt sitä. Ratkaisuhetkillä Sakke imee tai Söde vetää tolppaan ja Lievers maaliin tai Lunkka imuroi ekassa erässä ja muu jengi hakkaa päätä Rämöön tai Wiikmaniin vai kuka siellä nyt siinä vaiheessa olikaan.
Siten ei ole ihme, että heti vastustajankin osatessa edes vähän jotain herää se epäilys, että joko taas? Emme yksinkertaisesti ole tottuneet siihen, että voitettu Playoff-sarja voi olla tiukka ja silti kääntyä meille. Ainakaan välierissä. Siksi Jypin voitettua kotonaan rupeamme pohtimaan, milloin pronssiottelu pelataan. Kaikeksi onneksi nyt valmentajana on mies, joka tietää, että mestaruuden voi voittaa myös 4-3, 4-3, 4-2 -otteluvoitoin. Ettei tarvitse joka matsissa pyyhkiä jäätä vastustajalla, vaan riittää, että tekee sen neljästi per sarja. Ehkä me kannattajatkin sen joskus opimme.
Toki toivottavaa olisi, että huomenna IFK veisi ja katkaisisi sarjan perjantaina. Saisi hermot hieman lepoa, niin ja pelaajatkin tietysti. Mutta on mahdollista, että keskiviikkona hävitään, ja sarja alkaa alusta, tällä kertaa paras kolmesta muodossa. Jos niin käy, on syytä yrittää pitää mielessä (samalla kun varailee Thaimaan lentoa 16.4.), että tasatilanteestakin voidaan vielä nousta voittoon. Vaikka siellä toki sitten Tappara pyyhkiikin jäätä meillä. Varsinkin jos se voittaa jonkun ottelun.