Positiivista oli pieni yleisömäärä. Tuo on juuri se oikea signaali, jonka IFK:n johtokin tajuaa: Jotain tarttis tehdä.
Tätä mä en ymmärrä. Mitä positiivista siinä on, että yleisöä on vähän? Jos seurajohto ei muuten ymmärrä asioiden olevan viturallaan kuin yleisömääristä, niin turha sitä on edes koskaan mitään odottaakaan. Muutosta tai menestystä. On tietenkin luonnollista, että yleisö äänestää jaloillaan, kun menestystä ei tule. Mutta väitän, että tämän illan yleisömäärä on ihan linjassa ah, aina niin mielenkiintoista ja värikästä HPK:ta vastaan pelattuihin aiempiin yleisökeskiarvoihin. Hallissa oli varmasti tuota ilmoitettua määrää vähemmän jengiä, mutta se selittyy varmaankin myös siksi, että osa kausarilaisista oli ottanut duunista tämän päivän vapaaksi ja lähtenyt reissuun. Lisäksi Jokereilla oli tämä Nalle-kampanja, Kärpät vastassa ja pelitkin sujuvat, joten satunnaiskatsojia on varmasti eksynyt sinnekin. Mutta en mä siitä riemuitse, että jengiä ei pelit kiinnosta. Surullistahan se on.
Peli itsessään oli lopulta, jos nyt ei viihdyttävä, niin ainakin ihan siedettävä. Oli vauhtia, vaarallisia tilanteita, maaleja ja jopa vähän tunnettakin. Eka erä oli kamalaa, mutta kivasti IFK skarppasi tokaan erään. Pörröt olivat taas pelipäällä ja heidän peliään on kiva katsoa. Plussaa Mathieun tuuletuksesta maalinsa jälkeen. Diggaan näistä veijareista kuin hullu puurosta.
Eihän peli tosiaan mitään kaunista katseltavaa koko 60 minuuttista ollut, mutta oli siellä paljon hyviäkin hetkiä. Ja inhimillisestä näkökulmasta pystyn ymmärtämään, että joukkueen ollessa sellaisessa sillassa kuin nyt on, tulos on tärkeämpää kuin näyttävyys. Mulle kelpaa 3 pistettä aina ja siksipä en olosuhteet huomioiden viitsi keskittyä paskaan, vaan toivon, että vauhti riittää huomennakin ja Tampereelta tulee tuliaisina 3 pistettä. Siitä olisi hyvä ottaa huilitauko ja laittaa rivit entistä parempaan kuntoon. Nothing is over.