Tästä HIFK:n pelaajien luisteluvoiman puutteesta/huonokuntoisuudesta/asenteen puutteesta. En millään jaksa allekirjoittaa tätä. Kuhdan kohdalla tämä tosin lienee totta, mutta muuten: Liivik, Petrell, Talaja, Pakarinen, Luttinen ovat kaikki asennepelaajia, jotka tunnetusti antavat joukkueelleen kaiken ja vetävät joka tilanteen loppuun. Nytkö kaikki nämä pelaajat ovatkin suuria vätyksiä? Ei se näin mene. HIFK:n pelitavan puute vain tekee sen, että tältä näyttää. Pelaajat koko ajan yrittävät toteuttaa HIFK:n olematonta pelitapaa niin ponnekkaasti, että sellaista vapautuneisuutta pelaamiseen ei tule. Lähes kaikki vastustaja saavat HIFK:n samantyyppiseen puutuneen näköiseen tilaan, kuin viime keväänä Jokerit-sarjassa, koska se on helppoa HIFK:n hitaan pelaamisen ansiosta. Lisäksi tässä voi alkaa osalla pelaajista se tilanne, että usko alkaa menemään ja silloin se alkaa näkymään jäällä.
Petrell on tässä hyvä mittari. Kun Lennu tuli HIFK:hon, niin alkoi ihmeellinen hehkutus siitä, että nyt saadan asennetta ja laidat paukkuu. Lennu pelasi loistava kauden HIFK:ssa KJ:n alaisuudessa ennen HIFK:sta lähtöään. Samoin Nyholm, Pöysti, Liivik...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Erona oli se, että HIFK:lla oli pelitapa, jota oli hiottu kolme vuotta ja se ennen kaikkea toimiva ja kaikilla pelaajilla selkärangassa. Siinä ei mietitty mitä tehdään ja lähes jokainen hyökkäys oli rakenteeltaan saman tyyppinen riippumatta kentällä olevasta miehityksestä. Mestaruuden toi kuitenkin lopulta se, että oli pelitapa + materiaali vielä oli joka suhteessa tasapainoinen. Nyt HIFK:lla ei ole tästä jäljellä oikeastaan, kuin rippeet ja sen takia kaikkien rakastama Lennukin on se saman Lennu, kun hän niin monena kautena HIFK:ssa oli ennen toimivaa pelitapaa.
Petrell on tässä hyvä mittari. Kun Lennu tuli HIFK:hon, niin alkoi ihmeellinen hehkutus siitä, että nyt saadan asennetta ja laidat paukkuu. Lennu pelasi loistava kauden HIFK:ssa KJ:n alaisuudessa ennen HIFK:sta lähtöään. Samoin Nyholm, Pöysti, Liivik...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Erona oli se, että HIFK:lla oli pelitapa, jota oli hiottu kolme vuotta ja se ennen kaikkea toimiva ja kaikilla pelaajilla selkärangassa. Siinä ei mietitty mitä tehdään ja lähes jokainen hyökkäys oli rakenteeltaan saman tyyppinen riippumatta kentällä olevasta miehityksestä. Mestaruuden toi kuitenkin lopulta se, että oli pelitapa + materiaali vielä oli joka suhteessa tasapainoinen. Nyt HIFK:lla ei ole tästä jäljellä oikeastaan, kuin rippeet ja sen takia kaikkien rakastama Lennukin on se saman Lennu, kun hän niin monena kautena HIFK:ssa oli ennen toimivaa pelitapaa.