Muistan kun toi Lehmusmies pelasi myös narreissa kolmosveskarin roolissa, mutta ei ilmeisesti päässyt siellä koskaan luukkumiehen roolia pidemmälle. Sitten oli meillä ysäriluvulla kolmosveskarina myös Jyrki Katajamäki, joka ei muistaakseni hänkään päässyt koskaan liigatasolla tolppien väliin, vaan pelasi pääasiassa PiTassa ja Karhu-Kissoissa Mestistä tai silloista 1. Divisioonaa.
Joo tosiaan meillähän oli myös tämä maalivahti Mikael Granlund. Et ilmeisesti sitten päässyt lätkästä mitään hänen kanssaan juttelemaan? Mutta en oikein nykyään uskoisi moiseen, että lätkäpelaajat voisivat olla halutessaan puhumatta heidän työstään, kun nykyisin laji on vaan niin paljon enemmän esillä kaikkialla, kun mitä joskus 30 vuotta sitten. Tai ainakin siinä kyllä pelaaja antaisi väkisinkin sen ylimielisen kuvan itsestään, jos hän ei halua jutella fanien kanssa.
Ysäriltä on Saken takaa jäänyt myös mieleen Pertti Packalen, Janne Ohralahti, Marc "Frankin poika" Moberg ja Aram Karagöz, joista kaikki taisivat pelata todella vähän (eikä kovin vakuuttavasti) Saken ollessa selvä ykkönen.
Granlundin jälkeen nuori Kimmo Kapanen oli muistikuvissani ihan ok kakkonen myös Sakelle.
Sä et vissiin ole ihan hirveän montaa jääkiekkoilijaa tai ylipäätään ammattiurheilijaa tavannut fanitapaamisten ulkopuolella? Puhutko itse vapaa-ajalla työstäsi? Puolituttujen tai täysin vieraiden kanssa? Tyyppien kanssa, joiden yhtenä motiivina on käytännössä aina saada jotain sisäpiiritietoja, joita sitten levitellä ja nostaa omaa häntäänsä.
Suurin osa jääkiekkoilijoista ei halua olla fanituksen kohteena vapaa-ajalla, vaikka poikkeuksiakin on. Enemmän se musta on epäilyttävää, jos joku ehdottomasti kokee asiakseen puhua lätkästä joidenkin random-tyyppien kanssa ja olla oikein erityisen huomion keskipisteenä.
Voi, voi. Golf on esimerkiksi harrastus, jossa tulee jatkuvasti keskusteltua random ihmisten kanssa, eikä vaikkapa kysymys ”minkäs alan heppuja olet?” ole yhtään epätavanomainen. Vastaavia tilanteita voi syntyä mm. juhlissa, erinäisissä tapahtumissa, seminaareissa tms. Oman kokemukseni perusteella ihmiset vastaavat ihan mielellään (myös julkisuuden henkilöt) asiallisiin kysymyksiin. Työsalaisuuksien utelu on sitten ihan toinen tarina, eikä kuulu hyviin tapoihin. Kokemukseni mukaan sellaista tapahtuu kuitenkin hyvin harvoin.Sä et vissiin ole ihan hirveän montaa jääkiekkoilijaa tai ylipäätään ammattiurheilijaa tavannut fanitapaamisten ulkopuolella? Puhutko itse vapaa-ajalla työstäsi? Puolituttujen tai täysin vieraiden kanssa? Tyyppien kanssa, joiden yhtenä motiivina on käytännössä aina saada jotain sisäpiiritietoja, joita sitten levitellä ja nostaa omaa häntäänsä.
Suurin osa jääkiekkoilijoista ei halua olla fanituksen kohteena vapaa-ajalla, vaikka poikkeuksiakin on. Enemmän se musta on epäilyttävää, jos joku ehdottomasti kokee asiakseen puhua lätkästä joidenkin random-tyyppien kanssa ja olla oikein erityisen huomion keskipisteenä.
Tämä tapahtui :DOlen antanut itseni ymmärtää, että varsinkin NHL-jääkiekkoilijat haluavat olla vapaa-ajallaan puhumatta jääkiekosta.
Kymmenisen vuotta sitten vanha työkaveri kertoi tutustaan, joka teki rakennusalan hommia. Oli jossain vaiheessa ollut töissä hulppeassa pytingissä muutaman päivän. Oli sitten ihmetellyt omistajan pokaaleita yms palkintoja ja tiedustellut onko tämä joku rallikuski. Omistaja oli revennyt nauramaan ja soittanut saman tien kaverilleen ja sanonut, että nyt löytyi sullekin hyvä mies hommiin. Oli sitten saanut toisen vastaavan urakan.
Eli välillä tietämättömyys ja välinpitämättömyys saattaa olla hyväksi ja varsinkin tässä tapauksessa oli ollut myös taloudellisesti erittäin kannattava ratkaisu. Nämä kaksi toimeksiantajaa olivat siis myös IFK:ssa esiintyneitä, mutta uransa rapakon toisella puolella luoneita jäbiä.
Voi, voi. Golf on esimerkiksi harrastus, jossa tulee jatkuvasti keskusteltua random ihmisten kanssa, eikä vaikkapa kysymys ”minkäs alan heppuja olet?” ole yhtään epätavanomainen. Vastaavia tilanteita voi syntyä mm. juhlissa, erinäisissä tapahtumissa, seminaareissa tms. Oman kokemukseni perusteella ihmiset vastaavat ihan mielellään (myös julkisuuden henkilöt) asiallisiin kysymyksiin. Työsalaisuuksien utelu on sitten ihan toinen tarina, eikä kuulu hyviin tapoihin. Kokemukseni mukaan sellaista tapahtuu kuitenkin hyvin harvoin.
Mutta, mutta - kuten jo yllä totesin, niin tässäkin asiassa jokaisella on viimekädessä oikeus päättää miten toimivat. Empiirisen tutkimukseni perusteella kuitenkin vähemmistö ovat he, jotka asiaa haluavat rajata.
Muistan tällaisen tilanteen, näimme matsin jälkeen Doug Sheddenin Töölön spårahallin vieressäVaikka totuus voi olla se, että fani tuli härskisti utelemaan asiasta, josta pelaaja ei halua puhua, oli päihtynyt ja pelaaja yritti poistua kohteliaasti tilanteesta. Tarinoilla on yleensä aina myös se toinen puoli.
Jos olisitte tuppautuneet niin sieltä olisi todennäköisesti William Koon sivupöydästä sakean savun takaa kuulunut lausahdus ”lähe menee vielä kun ehdit”mutta emme tuppautuneet hänen seuraansa, se olisi mielestäni jo häirintää.
Joskus muinoin oltiin Kaivohuoneella ukkojen kanssa ja Penakin oli eksynyt paikalle. Jossain vaiheessa siinä jutellessa kysyin auktoriteetin ansaitsemisesta ja Pena tiivisti asian ytimekkäästi: Sulla joko on sitä tai sulla ei ole sitä, eikä sitä voi ostaa.Jos olisitte tuppautuneet niin sieltä olisi todennäköisesti William Koon sivupöydästä sakean savun takaa kuulunut lausahdus ”lähe menee vielä kun ehdit”
Puhdasta kultaa.Joskus muinoin oltiin Kaivohuoneella ukkojen kanssa ja Penakin oli eksynyt paikalle. Jossain vaiheessa siinä jutellessa kysyin auktoriteetin ansaitsemisesta ja Pena tiivisti asian ytimekkäästi: Sulla joko on sitä tai sulla ei ole sitä, eikä sitä voi ostaa.
Ei jäänyt epäselväksi kenellä sitä on.
Onko sinulla mitään kokemusta Piällikön kanssa juhlimisesta? Siis niinä aikoina, kun kuningas alkoholi vielä maistui hänelle. Itse sain kunnian työskennellä opiskeluaikoina yhden nyt jo edesmenneen Kaivon kulta-aikojen vahtimestarin kanssa ja hän kertoi, että Piälliköllä meni nuorena kollina todella kovaa. Olisin itse halunnut tämän nähdä, mutta ikä ei riittänyt.Joskus muinoin oltiin Kaivohuoneella ukkojen kanssa ja Penakin oli eksynyt paikalle. Jossain vaiheessa siinä jutellessa kysyin auktoriteetin ansaitsemisesta ja Pena tiivisti asian ytimekkäästi: Sulla joko on sitä tai sulla ei ole sitä, eikä sitä voi ostaa.
Ei jäänyt epäselväksi kenellä sitä on.
Ei valitettavasti ole, kun niihin aikoihin tuli harvoin käytyä Suomessa. 1998-mestaruuskaudellakin näin ainoastaan kaksi himamatsia tammikuussa ja olen niistä ajoista lähinnä kuulopuheiden sekä mediakirjoittelun varassa, kun ei se tiedonvälitys muutenkaan ollut ihan nykyisellä tasolla.Onko sinulla mitään kokemusta Piällikön kanssa juhlimisesta? Siis niinä aikoina, kun kuningas alkoholi vielä maistui hänelle. Itse sain kunnian työskennellä opiskeluaikoina yhden nyt jo edesmenneen Kaivon kulta-aikojen vahtimestarin kanssa ja hän kertoi, että Piälliköllä meni nuorena kollina todella kovaa. Olisin itse halunnut tämän nähdä, mutta ikä ei riittänyt.
Tässä nyt ei ollut alunperin kysymys golfista eikä yleisestä small talkista. Harrastan itsekin epäsuomalaiseen tapaan jopa tuntemattomille ihmisille puhumista, jos keskustelulle avautuu luonnollinen paikka. Lainaamassani viestissä puhuttiin siitä, miten joku pelaaja antaa itsestään ylimielisen kuvan, ellei pelaaja keskustelisi fanin kanssa.
Moni unohtaa, että jääkiekko on pelaajille duunia. Moni yllättyisi, jos tietäisi, kuinka moni jääkiekkoilija ei seuraa lätkää käytännössä ollenkaan. Sellaisiakin on, ihan oikeasti. Ja suhtautuvat silti omaan työhönsä vakavasti ja ovat ajan hermolla siitä, mitä lätkässä nykyään tapahtuu. Koska se on heidän duuninsa, se hoidetaan työajalla muun joukkueen kanssa. Toki on paljon pelaajia, jotka seuraavat lätkää aktiivisesti ja katsovat änäriäkin paljon.
Yllättävän moni ihminen ei myöskään omaa tilannetajua ollenkaan ja juuri sellaisten ihmisten takia monilla pelaajilla on muurit ylhäällä. Jos et vastaa johonkin kysymykseen, mihin et halua vastata ja joka ei ulkopuolisille kuulu, olet mulkku. Ja sitä tarinaa kerrotaan sitten eteenpäin aina sopivassa välissä ja yhtäkkiä onkin yleinen käsitys, että joku pelaaja on ylimielinen mulkku, koska ei vastannut fanin kysymykseen. Vaikka totuus voi olla se, että fani tuli härskisti utelemaan asiasta, josta pelaaja ei halua puhua, oli päihtynyt ja pelaaja yritti poistua kohteliaasti tilanteesta. Tarinoilla on yleensä aina myös se toinen puoli.
Piällikkö oli kyllä tunnettu hahmo Stadin yöelämässä, muistan nähneeni sen joitain kertoja Kallessa, tavallisella 19-vuotiaalla ei yleensä ollut asiaa sinne , mutta silloin näytti siltä ettei Kallen seinät ja katto meinanneet riittää hänen egolleen.Onko sinulla mitään kokemusta Piällikön kanssa juhlimisesta? Siis niinä aikoina, kun kuningas alkoholi vielä maistui hänelle. Itse sain kunnian työskennellä opiskeluaikoina yhden nyt jo edesmenneen Kaivon kulta-aikojen vahtimestarin kanssa ja hän kertoi, että Piälliköllä meni nuorena kollina todella kovaa. Olisin itse halunnut tämän nähdä, mutta ikä ei riittänyt.
Sä et vissiin ole ihan hirveän montaa jääkiekkoilijaa tai ylipäätään ammattiurheilijaa tavannut fanitapaamisten ulkopuolella? Puhutko itse vapaa-ajalla työstäsi? Puolituttujen tai täysin vieraiden kanssa? Tyyppien kanssa, joiden yhtenä motiivina on käytännössä aina saada jotain sisäpiiritietoja, joita sitten levitellä ja nostaa omaa häntäänsä.
Suurin osa jääkiekkoilijoista ei halua olla fanituksen kohteena vapaa-ajalla, vaikka poikkeuksiakin on. Enemmän se musta on epäilyttävää, jos joku ehdottomasti kokee asiakseen puhua lätkästä joidenkin random-tyyppien kanssa ja olla oikein erityisen huomion keskipisteenä.
No se on varmasti ihan totta, että kaikilla ihmisillä ei ole aina sitä tilannetajua ja kykyä nähdä juurikin sitä, että mitä asioita kannattaa kysellä ja missä vaiheessa. Olen itse jutellut monien meidän jengin pelaajien kanssa noissa fanitapahtumissa ja kyllä siellä ainakin kaikki pelaajat juttelivat kanssani ihan mielelläni, kun pitää keskustelun asiallisena ja ns. "Neutraalina", jossa ei udella mitään pelaajien palkkoja, joukkueen sisäisiä asioita, sopimusasioita yms. vastaavia juttuja.
Johonkin ok-tason kiekkoilijaan verrattuna minulla näitä kyselijöitä lienee sellainen promille ja siltikään ei oikein kiinnosta.
Minulla oli noin 10 vuotta sitten naapurina eräs muutaman kauden verran meillä pelannut hyökkääjä,Pelaajien velvollisuus on siis nököttää siellä fanien keskellä jakamassa nimmareita ja juttelemassa, vaikka ei yhtään kiinnostaisikaan. Ja monia ei oikeasti kiinnosta.
Tätä tukee myös elävästi mieleen jäänyt Radio Rockissa Heikelä-Linnanahde Korporaatiossa ollut tarina Piäliköstä pysäköimässä autoaan selkeääkin selkeämmälle sakkopaikalle. Oli tarinan mukaan asiasta huomauttaneelle henkilölle todennut viileästi ”IFK maksaa miun sakot”.Piällikkö oli kyllä tunnettu hahmo Stadin yöelämässä, muistan nähneeni sen joitain kertoja Kallessa, tavallisella 19-vuotiaalla ei yleensä ollut asiaa sinne , mutta silloin näytti siltä ettei Kallen seinät ja katto meinanneet riittää hänen egolleen.
Tuo oli City-lehden haastattelu jonne tullessaan se oli tehnyt sen pysäköintitempun, ja se sanoi sen sille Cityn toimittajalle, muistan kun luin sen ja repesin aika lailla, todellinen Piällysmiäs.Tätä tukee myös elävästi mieleen jäänyt Radio Rockissa Heikelä-Linnanahde Korporaatiossa ollut tarina Piäliköstä pysäköimässä autoaan selkeääkin selkeämmälle sakkopaikalle. Oli tarinan mukaan asiasta huomauttaneelle henkilölle todennut viileästi ”IFK maksaa miun sakot”.
Taisi heillä olla tapaaminen Makkaratalossa, liekö Hyvässä Ystävässä? Piällikkö tilasi oluen toimittajan piikkiin ja laittoi nuuskan huuleen. Sen jälkeen tuli tuo kysymys ja vastaus. Näin minä muistelisin lehtijutun.Tätä tukee myös elävästi mieleen jäänyt Radio Rockissa Heikelä-Linnanahde Korporaatiossa ollut tarina Piäliköstä pysäköimässä autoaan selkeääkin selkeämmälle sakkopaikalle. Oli tarinan mukaan asiasta huomauttaneelle henkilölle todennut viileästi ”IFK maksaa miun sakot”.
