HIFK:n wanhat & hywät ajat -ketju

  • 570 065
  • 1 954
Suosikkijoukkue
HIFK
Mitä te höpisette möykästä ja mekastamisesta? Uusi normaali lätkäkatsomossa koronan jälkeen on jäpittää takapuoli tiukasti penkissä kiinni ja tarkkailla peliä kliinisen analyyttisesti. Ainoa sallittu reagointi on todeta stoalaisen tyynesti normaalilla puheäänellä "Hyvä.", kun suosikkijoukkue tekee maalin, tai " Voi ei.", jos vastustaja tekee maalin. Oman joukkueen saama jäähy kuitataan pään pudistelulla. Sitä varten suositellaan, että takki riisutaan pois, jottei toppatakin kaulukseen hankaava niska aiheuta liian suurta kahinaa, joka voisi häiritä vierustoveria pelin seuraamisessa. Äänen korottaminen ja kaikenlainen riehaantuminen, esim. nouseminen seisomaan tai käsien taputus on ankarasti tuomittavaa käytöstä, johon reagoidaan hämmästyneellä tai jopa närkästyneellä katseella.
 

Erkka Lapanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK - FC Liverpool
Jutussa olevaa kuvaa Kari Jalosesta pytty kädessä katsellessani, tuli mieleen ne tunnekuohut ja tuuletukset jotka mestaruusvuosina ovat omassa päässäkin myllänneet. Jotenkin tuntuu nyt siltä että vastaavan saavuttaminen tänä vuonna on mahdotonta. Vaikka kausi pelattaisiinkin loppun ja voitto tulisi, on katseet ja odotukset jo ensi kaudessa josta toivottavasti tulee ns. normaali ja pytty nousee Ville Peltosen käsissä. Draaman kaari on tältä vuodelta katkaistu eikä wanhojen aikojen latausta nyt ole.
 

Paha Elvis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Mitä te höpisette möykästä ja mekastamisesta? Uusi normaali lätkäkatsomossa koronan jälkeen on jäpittää takapuoli tiukasti penkissä kiinni ja tarkkailla peliä kliinisen analyyttisesti. Ainoa sallittu reagointi on todeta stoalaisen tyynesti normaalilla puheäänellä "Hyvä.", kun suosikkijoukkue tekee maalin, tai " Voi ei.", jos vastustaja tekee maalin. Oman joukkueen saama jäähy kuitataan pään pudistelulla. Sitä varten suositellaan, että takki riisutaan pois, jottei toppatakin kaulukseen hankaava niska aiheuta liian suurta kahinaa, joka voisi häiritä vierustoveria pelin seuraamisessa. Äänen korottaminen ja kaikenlainen riehaantuminen, esim. nouseminen seisomaan tai käsien taputus on ankarasti tuomittavaa käytöstä, johon reagoidaan hämmästyneellä tai jopa närkästyneellä katseella.
Tällainen käyttäytymismalli on vallinnut Hakametsässä aina. Uusi normaali on siellä sama kuin vanha normaali. Edellisessä Tampereen paikallismatsissa oli kuulemma paras tunnelma ikinä.
 

444

Jäsen
Mitä te höpisette möykästä ja mekastamisesta? Uusi normaali lätkäkatsomossa koronan jälkeen on jäpittää takapuoli tiukasti penkissä kiinni ja tarkkailla peliä kliinisen analyyttisesti. Ainoa sallittu reagointi on todeta stoalaisen tyynesti normaalilla puheäänellä "Hyvä.", kun suosikkijoukkue tekee maalin, tai " Voi ei.", jos vastustaja tekee maalin. Oman joukkueen saama jäähy kuitataan pään pudistelulla. Sitä varten suositellaan, että takki riisutaan pois, jottei toppatakin kaulukseen hankaava niska aiheuta liian suurta kahinaa, joka voisi häiritä vierustoveria pelin seuraamisessa. Äänen korottaminen ja kaikenlainen riehaantuminen, esim. nouseminen seisomaan tai käsien taputus on ankarasti tuomittavaa käytöstä, johon reagoidaan hämmästyneellä tai jopa närkästyneellä katseella.
Muistaakseni tällainen toimintamalli oli pitkälti syynä sille, etten itse enää viitsinyt uusia kausikorttia. Tunnelma oli runkosarjapeleissä apeampi kuin hautajaisissa.
 

Postinjakaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK.
Muistaakseni tällainen toimintamalli oli pitkälti syynä sille, etten itse enää viitsinyt uusia kausikorttia. Tunnelma oli runkosarjapeleissä apeampi kuin hautajaisissa.

IFK on viime vuodet esittänyt sellaista kuraa, että hallissa on ollut aika kuollutta. Oli siellä aika kuollutta 90-luvun alussakin, kun Jokerit ja TPS jakoi mestaruudet ja meidän organisaatio oli ihan sekaisin. Itse aloitin matsien katsomisen niissä vanhoissa seisomakatsomoissa ja meitä junnuja ärsytti ihan yhtä paljon hallin hiljaisuus kuin tänäkin päivänä.

Fanikatsomo on musta hienosti yrittänyt viime kausina saada melua ja chantteja aikaiseksi. Ongelma on ollut, ettei marginaalikatsoja ole enää innostunut ja samaan aikaan kausikorttilaisten keski-ikä on noussut jolloin hallissa on vähemmän sitä nuorta/keski-ikäistä hieman hiprakassa olevaa mölyämiseen valmista yleisöä.

IFK-fani kun on vähän sellainen, että menestys innostaa. Jos tänä vuonna olisi saanut yleisöä, niin toi sarjatilanne ja runkosarjan kärkipaikan jahtaaminen saisi varmaan halliinkin eloa.

Katsotaan muuttaako Ville Peltonen tätä trendiä. Jos nelosessa painaa Åsten ja Karvinen ja taklaa kaikkea mikä liikkuu, niin jo se auttaisi. Mutta olisi hyvä kaivaa vielä joku Luodon kaltainen yläketjujen uusi ”Iiro Järvi”. Sellaisia pelaajia toi hallin yleisö kaipaa. Rooba ilmeisesti ollut sellainen ja täällä on parikin nimimerkkiä huhuillut, että Salmelainen olisi kaverin perässä ollut. En sitten tiedä onko huhussa perää. Itse en ole kuullut mitään huhuja pitkään aikaan, kun en koronan takia ja perheessä olevan riskiryhmäläisen takia käy missään.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Mutta olisi hyvä kaivaa vielä joku Luodon kaltainen yläketjujen uusi ”Iiro Järvi”. Sellaisia pelaajia toi hallin yleisö kaipaa. Rooba ilmeisesti ollut sellainen ja täällä on parikin nimimerkkiä huhuillut, että Salmelainen olisi kaverin perässä ollut. En sitten tiedä onko huhussa perää.

Rooba jatkaa Valtran paidassa vielä ensi kauden. Tän kuun alussa julkistettiin jatko.
 

Postinjakaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK.
Rooba jatkaa Valtran paidassa vielä ensi kauden. Tän kuun alussa julkistettiin jatko.

Joo. Siis huomasin jatkon. Pohdiskelin vain oliko huhuissa perää, että Salmelainen on Karvisen lisäksi yrittämässä hankkia toistakin voimahyökkääjää.

Kyllähän HIFK oli parhaimmillaan iso, ilkeä ja taitava.

Katsoo nyt vaikka 98 vuoden ketjuja, miten paljon voimahyökkääjän kaltaisia kavereita siellä oli.

Caloun-Davidsson-Ruutu
Hurme-OJ-Kortelainen
Laaksonen-Ruuttu-Sihvonen
Elomo-Kalto-Tuomainen

Jokaisessa ketjussa oli joko selkeä vääntäjä kuten Ruutu tai kokonaisvaltaisesti runsaasti vääntö ja taklausvoimaa. Kyllähän Sihvonen-Ruuttu-Laaksonenkin oli aivan ihan playoff-ketju. Kölli osasi vääntää maalin edessä ja OJ osasi antaa laidan ryskyä, kun tilanne tuli. Upea joukkue. Edelleen itselleni se kaikkein kovin.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Joo. Siis huomasin jatkon. Pohdiskelin vain oliko huhuissa perää, että Salmelainen on Karvisen lisäksi yrittämässä hankkia toistakin voimahyökkääjää.

Ok. Ymmärsin viestisi väärin.

Kyllähän HIFK oli parhaimmillaan iso, ilkeä ja taitava.

Katsoo nyt vaikka 98 vuoden ketjuja, miten paljon voimahyökkääjän kaltaisia kavereita siellä oli.

Caloun-Davidsson-Ruutu
Hurme-OJ-Kortelainen
Laaksonen-Ruuttu-Sihvonen
Elomo-Kalto-Tuomainen

Jokaisessa ketjussa oli joko selkeä vääntäjä kuten Ruutu tai kokonaisvaltaisesti runsaasti vääntö ja taklausvoimaa. Kyllähän Sihvonen-Ruuttu-Laaksonenkin oli aivan ihan playoff-ketju. Kölli osasi vääntää maalin edessä ja OJ osasi antaa laidan ryskyä, kun tilanne tuli. Upea joukkue. Edelleen itselleni se kaikkein kovin.

Vuonna 98 hyökkäys oli kova, mutta puolustus teki joukkueesta legendaarisen. Samoin kevään 11 mestarijengissä oli sopivasti kovuutta: Haataja, Ahtola, Järvinen, Lennu, Wärn ja tietysti Kolme iloista rosvoa. Pleijareissa joka jätkä kasvoi vielä kymmenen senttiä pituutta Loundge-mittoihin. Siellä Järventie ajeli JHagin sanoin "kuolemaa halveksuen" puoli päätä pidempiä Lukko-pelaajia Se olikin yksi virheistä seuraavalla kaudella: kovuutta lähti ja tilalle hankittiin vain taitoa.

Hienoja joukkueita kumpikin mestaruusnippu!
 

Sp#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK aina välillä, EPS jalkapallo
@Postinjakaja Niin ja onhan peli muuttunut paljon ja nyky yleisö ei edes tunnu kaipaavan vanhaa ilkeää IFK:ta, joka ei säästellyt tiputtaa hanskoja ja oikeasti taklata kaikkea mikä liikkuu. Nykyisellään päädyn onko viellä hengissä "aja" huudot kun lennut ja muut paino päälle ja laidat rytisi. Ja omista pidettiin huolta. Nykyisellään tuo on kadonnut pelin mennessä eri suuntaan, enkä sanoisi aina viihdyttävämpään.
Sitten on aika hassua haukkua tunnelman kadonneen johonkin, jos samalla on esim spontaaneja tappeluita ja kovaa taklauspeliä vastaan, koska se nyt ei vaan ole voittavaa jääkiekkoa. Nuurdis on elänyt siitä kautta aikojen!
Hiukan hullunkurista, mutta omasta puolestani voin sanoa viihtyneen peleissä paremmin ajanjaksolla, kun ei menestytty. Nää on fiilis asioita ja kun seura muuttuu koko aika enemmän hmv:ksi, niin katoaa kaikki se mihin rakastuin.
Nykyisellään ainoa mistä yritän joka vuosi saada sitä tunnetta, että tämä on mun IFK on seuran omat pojat ja niiden breikkaaminen. Nimet vaihtuu selässä ja hoki on kaikkialla samaa kuraa.
 

Postinjakaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK.
@Sp#16 puhut asiaa. En ole viime vuosina enää ostanut B-katsomoon lippua. Kyllä Muuli pyrkii ajamaan, mutta harvassa on ne jätkät, jotka saa sen pitkän aaaaaaaa-jaaaa! huudon aikaiseksi, joka jo pelottaa pienempiä vastustajan pakkeja, kun tietää, että sieltä on nyt tulossa kova niitti.


Piken revolverikarvaushan mahdollistaisi kyllä noi kunnon niitit, koska koko viisikko on aika korkealla. Mutta silti niitit on vähentyneet. Osasyy noiden vähenemiseen on varmaan myös isot pelikiellot. Jos se pitkän vauhdin taklaus osuu vähän päähän tai kaveri menettää tasapainonsa ja on väärässä asennossa kun tulet, niin kakkua tulee useampi matsi.
 

Sp#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK aina välillä, EPS jalkapallo
@Sp#16 puhut asiaa. En ole viime vuosina enää ostanut B-katsomoon lippua. Kyllä Muuli pyrkii ajamaan, mutta harvassa on ne jätkät, jotka saa sen pitkän aaaaaaaa-jaaaa! huudon aikaiseksi, joka jo pelottaa pienempiä vastustajan pakkeja, kun tietää, että sieltä on nyt tulossa kova niitti.


Piken revolverikarvaushan mahdollistaisi kyllä noi kunnon niitit, koska koko viisikko on aika korkealla. Mutta silti niitit on vähentyneet. Osasyy noiden vähenemiseen on varmaan myös isot pelikiellot. Jos se pitkän vauhdin taklaus osuu vähän päähän tai kaveri menettää tasapainonsa ja on väärässä asennossa kun tulet, niin kakkua tulee useampi matsi.
Niin ja eikö käsite taklaava ole jo menneen talven lumia. Fyysisyys on enemmän kovaa kamppailua. Taklaukset ei joukkueen peliä edistä, niin paljon kuin fyysisesti vahva kamppailu. Pelinähän jääkiekko ei ole enää edes sama laji.. Nämä täälläkin linkitetyt vanhat pätkät saa ihon kananlihalle. Toki pleijareissa sitten on mahdollista tuota fiilistä jokseenkin viellä nykypäivänä saada.
 

Bafforosso

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK parhaimmillaan
TILASTOJA OSA 1 (niille, jotka jaksavat lukea).
Tämä voisi myös mennä ensi vuoden joukkueen viestiketjuun tai johonkin muuhun. Katselin huvikseni vanhoja tilastoja haikeana, kun "kaikki" oli paremmin ennen - ei koronaa, ei ilmasto-ongelmia j.n.e.
Jonkin ajan kuluttua rupesi kiinnostamaan, miten esim. HIFK-joukkueiden kärkipelaajat ovat suorittaneet pisteiden valossa ja kuinka moni on yhden pisteen ppg:ssä tai yli.
Valitsin tarkasteluun parhaan hyökkääjän ja puolustajan. Sitten myös tutkailin vähän tilastoa, kuinka moni on pelannut lähes kaikki ottelut, mutta se tyssäsi sittemmin siihen, että niitä on aika vähän viime aikoina ollut.

Tiedän hyvin, että vertailu alkuajoilta (ensimmäiset mestaruudet), jolloin pelattiin vain runkosarja ja runsas 20 ottelua verrattuna nykyiseen, 60 peliä ja play-offs ja kaikki siltä väliltä ei ole täysin tasavertaista, mutta tulipahan vertailtua.

Vuodesta 1969 vuoteen 1988 oli aina vähintään yksi kärkipelaaja yli yhden ppg:n. (Huom. en huomioinut yksittäisiä pelaajia, joilla oli vähän pelejä, sillä jos pelaa yhden ottelun ja saa esim. 2 syöttöpistettä, niin se ei ihan ole reilu vertailu. Kannattaa muistaa myös, että alkuvuosina ei aina tilastoitu toista syöttäjää). 1989 (Matti Hagman ensimmäistä kertaa alle eli 0,93) ja 1991 (Valeri Krykov 0,95) ei yhtään. Vuosina 1993-1997 ei yhtään eikä vuosina 2002-2003, 2005, 2008, 2010, 2013-2018.

Matti Hagman muuten pelasi tuon jälkeen vielä meillä yhden kauden 1992 tehden 0,68. Hakki on kyllä koko tilaston selkeä ykkönen. Ensimmäisenä kautenaan hän teki 1,23 ja pelasi vain 13 ottelua.

Vuosina 1969-1979 seuraavat pelaajat olivat meidän ykköshyökkääjät ja -puolustajat (pisteet ja ppg sekä lisämaininta esim. montako muuta yhden ppg:n ylittäjää).
1969 Esa Isaksson 37 ja 1,68. Juha Rantasila 22 ja 1,05. Yhteensä 3 rajan ylittänyttä. Eräs Carl Brewer 0,90.Otteluja kaudella 22 ja lähes kaikki pelasivat kaikki ottelut. KULTAA
1970 Juhani Jylhä 25 ja 1,14. Juha Rantasila 25 ja 1,14. 5 yli, Esa Isaksson 24 ja 1,20, Matti Murto 22 ja 1,05 ja Heikki Riihiranta 21 ja 1,00. Vielä Väinö Kolkka 21 ja 0,96. Sama kokonaisottelumäärä. KULTAA
1971 Esa Isakssson 41 ja 1,32. Juha Rantasila 38 ja 1,19. 3 yli ja otteluita 32. PRONSSIA
1972 Matti Murto 35 ja 1,09. Juha Rantasila 29 ja 0,91. Vain 1 yli ja 32 peliä. PRONSSIA
1973 Juhani Tamminen 41 ja 1,14. Juha Rantasila 31 ja 0,86. 3 yli, Esa Peltonen ja Matti Hagman Tamin lisäksi. 36 peliä. HOPEAA
Tuosta vuodesta alkoi olla jo jonkun verran pelaajia joilla ei ollut läheskään kaikki ottelut pelattuna, siksi että joukkueessa oli varamiehiä ja osittain siksi että oli kenties vammoja.
1974 Juhani Tamminen 47 ja 1,31. Juha Rantasila 50 ja 1,39. 4 yli, Peltonen 42 ja 1,67, Hagman 39 ja 1,14. Sama määrä pelejä. KULTAA
1975 Juhani Tamminen 53 ja 1,47. Juha Rantasila 26 ja 0,72. 3 yli Hagman 46 ja 1,39, Peltonen 36 ja 1,16. 36 matsia toistaiseksi. HOPEAA
1976 Matti Hagman 58 ja 1,64. Lalli Partinen 16 ja 0,52. 2 yli, Peltonen 42 ja 1,24 toisena. NELJÄS
1977 Esa Peltonen 41 ja 1,32. Pentti Karlsson 15 ja 0,43. 2 yli, Juhani Boström toisena 39 ja 1,26. NELJÄS
1978 Hannu Kapanen 46 ja 1,31. Heikki Riihiranta 17 ja 0,53. 4 yli tai tasan. Matti Murto 41 ja 1,14, Lauri Mononen 39 ja 1,15 ja Esa Peltonen 36 ja 1,00. VIIDES
1979 Matti Hagman 57 ja 1,58. Pertti Lehtonen 20 ja 0,55. 3 yli, Esa Peltonen 43 ja 1,26, Juhani Boström 39 ja 1,08. NELJÄS
Ehkä tästä voi vetää joitain johtopäätöksiä, joista seuraavassa osassa lisää.
KORJATTU 1977 sijoitus.
 
Viimeksi muokattu:

McBean

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Bruins, Noutajat, Scarborough FC

Bafforosso

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK parhaimmillaan
TILASTOJA OSA 2:
Edelliseen osaan sen verran kommenttia, että sehän koski ns. ensimmäistä menestysvuosikymmentä + ensimmäistä kultavuotta.
Toki 50-luvulla tuli pari pronssia, joita ei pidä unohtaa. Siis 8 mitalia 11 vuoden aikana, joista 3 kultaa.
Yksi menestykseen vaikuttava asia oli ilman muuta se, että joukkueessa oli usein enemmän kuin yksi pelaaja, jolla yli yhden ppg.

Pelaajien lukumäärä joukkueessa oli noin aikoina noin 21, sittemmin se kasvoi ensin 23:n paikkeille ja 90-luvulla se vakiintui yli 25:een. 2000-luvulla määrä nousi yli 30:een ja jopa yli 40:een.
Ottelujen määrä nousi tilapäisesti 37:ään vuonna 1984. Sitten vuonna 1987 44 ottelua, nousten 1993 48:aan, 1995 50:een, 1999 54 ottelua, 2001 56, 2009 58 ja vuodesta 2011 60 ottelua.
Vaikka joukkueita on enemmän, herää silti kysymys palveleeko tuo määrä mitään. Ennen pystyttiin mestaruus ratkaisemaan pelkällä runkosarjalla, sitten tuli pudotuspelit ja niiden määrä on sittemmin kasvanut ja mukana myös "säälipleijarit".

Itse olen ollut havaitsevinani, että loukkaantumisten määrä on lisääntynyt huomattavasti vaikka uskallan väittää, että taklaukset ovat vähentyneet eivätkä ole niin kovia enää. 60-luvun lopulla tulivat koko kentän taklaukset ja kaikkien oli opittava vastaanottamaan niitä. Usein tuo taklaus oli omat kyynärpäät ja kädet rintaa vasten suoraan vastustajaa kohti, kuten esim. Riihirannan Hexillä oli tapana. Samaa harrasti Rantasilan Juha, tosin nostaen usein ehkä liikaakin suojatakseen omia kasvojaan. Lalli Partinen vuorostaan harrasti "peffataklauksia" jolloin vastustaja lensi yli, joskus jopa yli laidan.
Silloin kyynärpäätaklaukset karsittiin tuomareiden toimesta, samoin laitataklaukset. Laidassa jos taklattiin ei ylävartalo ja pää kärsinyt, kun ei ollut pleksejä. En itse muista kovinkaan monta aivotärähdystä. Silloin toki pelin vauhti oli myös hitaampi.
Parhaimpana vuonna noin 67 % pelaajista pelasi koko kauden, sittemmin on ollut kausia, jolloin vain yksi tai ei yksikään pelaajaa ole pelannut kaikkia otteluja.

Mutta mennäänpä 1980-luvulle:
1980 Matti Hagman 87 ja 2,49. Frank Neal 39 ja 1,18. 5 pelaaja yli yhden ppg:n. Hannu Kapanen 51 ja 1,50, Esa Peltonen 46 ja 1,28, Matti Forss 34 ja 1,00. Lisäksi Matti Murto, Tommi Salmelainen ja Harri Linnonmaa aivan yhden tuntumassa ja Pertti Lehtonen ja Ilkka Sinisalo yli 0,7. KULTAA
1981 Ilkka Sinisalo 44 ja 1,22, kuten myös Matti Forss. Frank Neal 31 ja 0,86. Kolmas yli yhden ppg:n oli Esa Peltonen 32 ja 1,03. NELJÄS
1982 Matti Forss 43 ja 1,19. Pertti Lehtonen 36 ja 1,00. 4 yli. Carey Wilson 32 ja 1,10, Anssi Melametsä 29 ja 1,04. PRONSSIA
1983 Matti Hagman 64 ja 1,78. Pekka Rautakallio 32 ja 0,89. 2 yli. Carey Wilson 40 ja 1,11. KULTAA
1984 Matti Hagman 69 ja 1,86. Pertti Lehtonen 44 ja 1,19. 6 yli. Harri Tuohimaa 52 ja 1,41, Jari Kapanen 46 ja 1,28, Tony Arima 44 ja 1,22, Joel Paunio 33 ja 1,22. VIIDES
1985 Matti Hagman 67 ja 1,97. Pertti Lehtonen 30 ja 0,83. 5 yli. Esa Tikkanen 55 ja 1,53, Tony Arima 39 ja 1,11, Harri Tuohimaa 38 ja 1,06. Pekka Rautakallio 30 ja 1,03 (vähemmän pelejä kuin Lehtosella). Mukana myös eräs Kari Jalonen ja vaikka 5 yli, ei lopputulos silti ollut loistava. VIIDES
1986 Christian Ruuttu 54 ja 1,50. Pekka Rautakallio 36 ja 1,06. 5 yli. Darren Boyko 44 ja 1,22, Harri Tuohimaa 43 ja 1,19, Tony Arima 41 ja 1,14. HOPEAA
1987 Matti Hagman 68 ja 1,55. Pekka Rautakallio 40 ja 0,95. 3 yli. Iiro Järvi 53 ja 1,23, Tony Arima 45 ja 1,02. PRONSSIA
1988 Matti Hagman 60 ja 1,36. Pertti Lehtonen 30 ja 0,68. 3 yli. Darren Boyko 54 ja 1,23, Kari Laitinen 46 ja 1,07. Yli 0,9 lisäksi Pekka Tuomisto ja Iiro Järvi. PRONSSIA
1989 Matti Hagman 41 ja 0,93 (ensimmäinen kerta alle yhden ppg:n). Pertti Lehtonen 34 ja 0,77. Ei yhtään yli yhden ppg:n.
KUUDES
Yhteenvetona voi todeta, että jos yli yhden ppg-pelaajia on useampia, on paremmat mahdollisuudet menestyä, tosin se ei ole mikään tae. Vaikka hyviä yksilöitä on monta, tarvitaan myös hyvä kemia ja valmennus. Ylimielisyydelle ei ole sijaa. Ja jos niitä yli yhden pelaajia on vain yksi tai ei yhtään, tuskin menestystä tulee.
 

Frankie

Jäsen
Suosikkijoukkue
평양시 IFK, Philadelphia Flyers, Arsenal FC




Todellinen kulttuuriteko.Kuten aiemmin mainitsin niin kyseisellä YouTube-kanavalla on todella hienoa materiaalia vanhoista peleistä muutenkin.

- Erittäin harvinaista herkkua, että pistämme Tapparan lomille

- Caloun ja Zidlicky tuovat aina upeita muistoja mieleen

- Parris Duffusin touhu on kyllä huikean näköistä. Itse olin tuolloin 11-vuotias niin kysyn, että olisiko meillä ollut mahdollisuuksia mennä tuolla kaudella pidemmälle paremmalla maalivahdilla kuin Duffus? Omat muistikuvat hatarat.
 

EPK

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK




Todellinen kulttuuriteko.Kuten aiemmin mainitsin niin kyseisellä YouTube-kanavalla on todella hienoa materiaalia vanhoista peleistä muutenkin.

- Erittäin harvinaista herkkua, että pistämme Tapparan lomille

- Caloun ja Zidlicky tuovat aina upeita muistoja mieleen

- Parris Duffusin touhu on kyllä huikean näköistä. Itse olin tuolloin 11-vuotias niin kysyn, että olisiko meillä ollut mahdollisuuksia mennä tuolla kaudella pidemmälle paremmalla maalivahdilla kuin Duffus? Omat muistikuvat hatarat.


Olipas hupia!

Näistä tulee hyvä fiilis mutta samalla suuri ikävä hallille.
 

kaizu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Canucks
- Parris Duffusin touhu on kyllä huikean näköistä. Itse olin tuolloin 11-vuotias niin kysyn, että olisiko meillä ollut mahdollisuuksia mennä tuolla kaudella pidemmälle paremmalla maalivahdilla kuin Duffus? Omat muistikuvat hatarat.

Tuo 99-00 taisi olla enemminkin välikausi jolle ei ollut niin suuria odotuksia. Mestaruus ja hopeajengin runko oli lähetenyt maailmalle, Moberg palannut joukkueen/urheilutoimen johtajaksi ja koutsina oli ensimmäistä kauttaan aika kokematon Ika Lehkonen. Duffuskin oli kesken kauden hankittu hätäapu kun veskarikaksikko (oliko Ahonen/Bäckström?) ei pystynyt suorittamaan tarpeeksi tasaisesti. Ahonen taisi olla viimeisissä semeissä maalissa ja Bäckström taisi vaihtaa maisemaa kun Duffus tuli.

Itse muistan ko kauden Calounin varmaan parhaana Suomen kautena, oli ainakin hyvän matkaa alkukautta ihan käsittämättömän kovassa pistetahdissa mutta tuliko sitten joku loukkaantuminen joka hyydytti himan - taisi kuitenkin pistepörssin voittaa?

Enemminkin sanoisin että menestystä olisi saanut odottaa seuraavalta, 00-01 kaudelta joka alkoikin erinomaisesti mutta päättyi sitten tappioon Ilvekselle puolivälierissä, jotka ainakin itse muistan ehkä passiivisempana sarjana mitä olen koskaan seurannut. Kausi oli lopuksi yhtä sekoilua joka alkoi Calounin comebackistä ja päättyi Matikaisen paluuseen penkin taakse. Aika tietysti kultaa muistot ja muistan lämmöllä kun kavereiden kanssa huudettiin elukkana kun Patrik Hucko maalasi toisessa pelissä Hakametsässä.
 

Rutale

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Flyers.




Todellinen kulttuuriteko.Kuten aiemmin mainitsin niin kyseisellä YouTube-kanavalla on todella hienoa materiaalia vanhoista peleistä muutenkin.

- Erittäin harvinaista herkkua, että pistämme Tapparan lomille

- Caloun ja Zidlicky tuovat aina upeita muistoja mieleen

- Parris Duffusin touhu on kyllä huikean näköistä. Itse olin tuolloin 11-vuotias niin kysyn, että olisiko meillä ollut mahdollisuuksia mennä tuolla kaudella pidemmälle paremmalla maalivahdilla kuin Duffus? Omat muistikuvat hatarat.



Mulla on järjetön ikävä Calounia! Ja tota Nordiksen huutomyrskyä!!
 

Sp#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK aina välillä, EPS jalkapallo
Itse muistan duffusin vetäneen spaddua, kun oli veryttelyt menossa rinkelimäen hallin pihalla. Sen verran junnu olin, että piti viellä asia frendiltä tarkistaa, kenen seurassa olin ja samat muistikuvat hänellä. Muistamme tuolle silloin jo naureskelleet ja pitäneet täysin katastrofi maalivahtina, mutta voi olla että tuo oli kuitenkin poikien mielikuvitusta, että kääryle huulessa sauhunnut. Hienoja aikoja silti.
 

Rutale

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Flyers.
Itse muistan duffusin vetäneen spaddua, kun oli veryttelyt menossa rinkelimäen hallin pihalla. Sen verran junnu olin, että piti viellä asia frendiltä tarkistaa, kenen seurassa olin ja samat muistikuvat hänellä. Muistamme tuolle silloin jo naureskelleet ja pitäneet täysin katastrofi maalivahtina, mutta voi olla että tuo oli kuitenkin poikien mielikuvitusta, että kääryle huulessa sauhunnut. Hienoja aikoja silti.

Saattoi Duffus vetää muutakin ku spadduu ku katteli tota -00 puolivälierä koostetta. Aikamoisia hörppyjä :)
 

Sp#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK aina välillä, EPS jalkapallo
Saattoi Duffus vetää muutakin ku spadduu ku katteli tota -00 puolivälierä koostetta. Aikamoisia hörppyjä :)
Ei varsinaisesti liity duffusiin, mutta aiemmista pätkistä Tim Thomas. Jotenkin uskomatonta miten tuohon aikaan maalivahtien varusteet olivat luokkaa olemattomat nykyiseen verraten. Ja yleisesti maalivahtien pelaaminen tuohon aikaan verraten nykypäivään. Täysin eri maailmoista. Silti esim Thomas veti nhl:llää viellä 2014, vaatii aikamoista mukautumista muuttuneen lajin myötä pysyä huipulla. Respect.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Tänään on kulunut tasan kymmenen vuotta IFK:n hävyttömän eeppisestä "four passes break any defence" -ylivoimamaalista, joka nähtiin Raumalla välierien Game 4:ssä. Siitä oli vuosien ajan oma video, mutta nyt se on otettu pois. Maalia voi edelleen ihastella tästä pleijarikoosteesta, jossa se nähdään ajassa 7:39. Videolla sitä edeltää Nordiksella pelatussa Game 3:ssa nähty Järventien yhtä legendaarinen hyökkäysalueen pommi, jonka ansiosta kiekko pysyi IFK:lla ja kaivettiin hetkeä myöhemmin Lukon maalista. Nykysäännöillä tuosta niitistä seuraisi todennäköisesti vähintään kymmenen ottelun pelikielto. Pitäisikö todeta, että ennen kaikki oli paremmin?

Jos jollain on tallella nelospelin yv-maali alkuperäisellä selostuksella, niin sen lataaminen olisi kulttuuriteko nyt 10-vuotispäivän kunniaksi.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Ei varsinaisesti liity duffusiin, mutta aiemmista pätkistä Tim Thomas. Jotenkin uskomatonta miten tuohon aikaan maalivahtien varusteet olivat luokkaa olemattomat nykyiseen verraten. Ja yleisesti maalivahtien pelaaminen tuohon aikaan verraten nykypäivään. Täysin eri maailmoista. Silti esim Thomas veti nhl:llää viellä 2014, vaatii aikamoista mukautumista muuttuneen lajin myötä pysyä huipulla. Respect.

Ei liity suoranaisesti Thomasiin tai Duffusiin, mutta maalivahtien pienistä syndeistä muistui mieleen tapaus Onni Gideonin pöksyt. Oliko kyseessä pronssikausi 2003-2004, jolloin IFK:ta luotsannut Aravirta puuttui Ipan maalia vartioineen Juha Pitkämäen turhan leveiltä näyttäneisiin housuihin?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös