HIFK:n valmentajat kaudella 2005-2006

[Tinde]

Viestin lähetti Carlos
Ja heitetäänpä muuten ihan gallup-tyyppinen kysymys, kummasta pelistä palstalaiset lähtisivät paremmalla mielellä pois:

- HIFK-JYP, HIFK ilotulittaa Jypin täysin jäänrakoon taklauksillaan, sen lisäksi nähdään joukkotappelu jonka HIFK vie puhtaasti 6-0. Kuitenkin Jyp voittaa pelin 1-4.

vai

- HIFK-JYP, molemmat vääntävät tasavahvan mutta fysiikattoman ottelun, jossa HIFK nykäisee muutaman hienon kuvion, ja voittaa 4-1?

Ei tartte ees miettii, handu pumpulla, 1-4.

Kyseessähän siis oli yksi about tuhannesta runkosarjan matsista? Ilmeisesti, koska esimerkissä on JYP;)

Finaalimatseja jos pelataan, niin se on toinen juttu.

 

[Le Banner]

Ja heitetäänpä muuten ihan gallup-tyyppinen kysymys, kummasta pelistä palstalaiset lähtisivät paremmalla mielellä pois:

- HIFK-JYP, HIFK ilotulittaa Jypin täysin jäänrakoon taklauksillaan, sen lisäksi nähdään joukkotappelu jonka HIFK vie puhtaasti 6-0. Kuitenkin Jyp voittaa pelin 1-4.

vai

- HIFK-JYP, molemmat vääntävät tasavahvan mutta fysiikattoman ottelun, jossa HIFK nykäisee muutaman hienon kuvion, ja voittaa 4-1?

Käsi sydämelle ja vastataan rehellisesti. Palstan HC-osaston vastaukset tiedänkin jo, mutta kaikki nämä muut fyysisen pelin nimeen vannovat, kumman ottelun jälkeen on parempi mieli sitten kun illalla kotiin palattua katselee sporttivarttia sohvalla? Ei mitään selittelyjä, ihan vaan puhtaasti kumman valitsisitte?

No nyt pistit kyllä todella pahan,mutta vajaan sekunnin miettimisen jälkeen päädyin tuohon 1-4 tappioon.
Mikään ei ole paskempaa kuin rusettiluistelu varusteet päällä.

 

[Carlos]

Viestin lähetti Le Banner
No nyt pistit kyllä todella pahan,mutta vajaan sekunnin miettimisen jälkeen päädyin tuohon 1-4 tappioon.
Mikään ei ole paskempaa kuin rusettiluistelu varusteet päällä.

Nii-in, tämä on kinkkinen juttu. En minäkään todellakaan haluaisi nähdä 60 min virkamies-rusettiluistelusessiota. Vastaavasti en myöskään haluaisi nähdä 60 min sonnilauma-ajelu sessiota, jossa unohdetaan kokonaan että siellä on peli = vastustaja mättää maaleja pakkien ollessa "ajelulla".

Itse asiassa Nuorempi Nelson tuossa tiivistikin aika hyvin sen mitä Hifk:n pelin pitäisi olla.

 

[msg]

Viestin lähetti Carlos
Ja heitetäänpä muuten ihan gallup-tyyppinen kysymys, kummasta pelistä palstalaiset lähtisivät paremmalla mielellä pois:

- HIFK-JYP, HIFK ilotulittaa Jypin täysin jäänrakoon taklauksillaan, sen lisäksi nähdään joukkotappelu jonka HIFK vie puhtaasti 6-0. Kuitenkin Jyp voittaa pelin 1-4.

vai

- HIFK-JYP, molemmat vääntävät tasavahvan mutta fysiikattoman ottelun, jossa HIFK nykäisee muutaman hienon kuvion, ja voittaa 4-1?

Asiahan ei varsinaisesti minua koske, mutta kysymys on taitaa olla samaa sarjaa kuin kysymys ottaisitko mielummin ruton vai koleran tai kumpi on paremman hajuista kissan- vai koiranuloste.

 

[Johnny99]

Viestin lähetti msg
kysymys on taitaa olla samaa sarjaa kuin kysymys ottaisitko mielummin ruton vai koleran tai kumpi on paremman hajuista kissan- vai koiranuloste.

Niin, ainakin tämmöisille friikeille, jotka jaksetaan palstalla näistä vääntää. Ns. suurelle yleisölle, tekstitv-faneille jne. valinta on varmaankin helppo.
Vakikävijälle joka elää messissä kaikki pelit läpi hommassa on enemmän nyansseja. No, itse liputin jo ns. kanadapelin puolesta, mitä se sitten tarkoittaakin. Kai sitä asennetta. Ylpeyttä ja sitä kuuluisaa IFK-henkeä.

Sen takia joku oma mies valmennustiimissä olisi paikallaan.

 

[Pegu]

Brewerin periaatteet

Viestin lähetti Nuorempi Nelson
Kunhan IFK yrittää viimeiseen sekuntiin asti. Tärkeintä on se että joukkue ei koskaan luovuta. Nykyään "IFK henki" on täysin vääristynyt. Ei se ole "IFK" että hävitään kotona saipalle 0-6, ja voitetaan tappelu. Ei siitä voi olla ylpeä. Siitä voi olla ylpeä, että hävitään, mutta yritetään viimeiseen sekuntiin asti.

IFK:n tietyt kannattajat (jotka pitävät itseään "aitoina kannattajina"?) puolustavat mielipiteitään viittaamalla Carl Breweriin, IFK:n pelityylin luoneeseen messiaaseen. Mikä unohtuu, on mainittu tuossa yläpuolella. Brewer pohjoisamerikkalaisena kiekkoilijana korosti periksiantamattomuutta.

Vielä viime vuosikymmenellä IFK:ssa näkyi se loppuun asti pelaamisen henki, jota allekirjoittanut seurasi nassikkana 80-luvun alussa. Valitettavasti suurin osa viime vuosikymmenestä taaperrettiin joko surkein tai umpisurkein esityksin. Pelaajahankinnat epäonnistuivat tai nk. tähdet floppasivat. Mutta sisulla ja perkele-asenteella pelattiin silti.

Kun täällä lukee IFK:n pelityyliä koskevia kirjoituksia, saa kuvan, että Brewerkin olisi hyväksynyt typeryydet ja ylilyönnit voittamisen kustannuksella. Tuota en voi uskoa. Sen verran on tullut vuosien varrella MM-kisoja, olympialaisia ja NHL-matseja katsottua, että pohjoisamerikkalaiset pelaavat aina voitosta, loppuun saakka.

Minun mielestäni aitoa IFK-henkeä on vihata häviämistä. Sen takia taistellaan loppuun saakka.

 

[Lawless]

Re: Brewerin periaatteet

Viestin lähetti Pegu
Minun mielestäni aitoa IFK-henkeä on vihata häviämistä. Sen takia taistellaan loppuun saakka.

Samaa mieltä. Taistelun tuoksinassa tulevat spontaanit ylilyönnit kuuluvat asiaan, mutta viime kädessä maltti ratkaisee. Tunteella pitää pelata, mutta aina täytyy järki olla mukana. Se, joka osaa pitää tunteen ja järjen tasapainossa, on mestari tässä lajissa.

Sääntöjen rajamailla pelaaminen on myös oma taiteenlajinsa. Voisi sanoa, että koska kaikki täytyy tehdä voiton eteen, on viisain se, joka onnistuu huijaamaan tuomaria parhaiten. On tämä sitten moraalisesti väärin tai ei.

Myös ikuinen saman joukkueen kannattaminen on periksiantamattomuutta. En gång IFK, alltid IFK! Joku on joskus heittänyt, että "ennemmin sitä muijaa vaihtaa kuin suosikkijoukkuetta". Vaikka maailmassa monenlaista naista onkin, niin silti tuo pitää paikkansa minunkin kohdallani. Tähän fanittamiseen pitää suhtautua oikein: vaikka sen tosissaan ottaakin, ei sitä aina tarvitse ottaa vakavasti.

Vaikka kuinka arvostankin tätä edesmennyttä Puti-lätkäfania, niin en osaa arvostaa sitä, että vaihtaa niinkin usein suosikkijoukkuetta. Ei mahdu meikäläisen arvomaailmaan.

No niin, aiheeseen. Edelleen toivon, että saadaan mahdollisimman IFK-henkinen valmentaja ja taisteleva nippu ensi kaudeksi.

 

[Johannes]

''Näiltä ajoilta on lähtöisin perinteinen IFK-henki; peräänantamaton loppuun saakka yrittäminen. IFK tunnetaan myös erilaisuudesta, omintakeisuudestaan, aggressiivisuudestaan ja värikkyydestään. IFK tuskin jättää ketään kylmäksi; olet joko puolellamme tai meitä vastaan. Kaikki nämä seikat tekevät IFK:sta rakastetun, vihatun, palvotun, halveksitun mutta ennen kaikkea seuratun.''

Tässä on "wanhat hyvät ajat"-ketjusta copypaste. Minusta tämä ei sulje pois loppuun saakka voitosta taistelemista, eikä satunnaisia ylilyöntejä. Kyllä ne molemmat kuuluvat oikeaan HIFK-henkeen.

 

[JHag]

Re: Brewerin periaatteet

Viestin lähetti Pegu
Kun täällä lukee IFK:n pelityyliä koskevia kirjoituksia, saa kuvan, että Brewerkin olisi hyväksynyt typeryydet ja ylilyönnit voittamisen kustannuksella. Tuota en voi uskoa. Sen verran on tullut vuosien varrella MM-kisoja, olympialaisia ja NHL-matseja katsottua, että pohjoisamerikkalaiset pelaavat aina voitosta, loppuun saakka.

Minun mielestäni aitoa IFK-henkeä on vihata häviämistä. Sen takia taistellaan loppuun saakka.

Totuushan lepää tuossa välissä. Taistellaan loppuun saakka -asenne voi toteutua puhtaimmillaan joskus jopa 0-6 tappiomatsissa, sillä ihan newsflashina mainittakoon, että SM-liigassa on muitakin joukkueita kuin HIFK. Joskus vastustaja on vain parempi. Joten 0-6 Saipalle ei ole aina automaattisesti HIFKin löysäilyä. Se voi olla myös Saipan hyvyyttä. Ja joskus 2-1 voitto HIFKille voi tulla löysäilyn jälkeen ja se on aina perseestä. Ennemmin taistelua aina. Homman ydin on se, että taistellaan lopppun asti, silloinkin kun toivo voittoon on jo mennyt. Sillä C.Brewerin tuoma pohjoisamerikkalainen mentaliteetti on aina enemmän sitä että vihataan häviämistä kuin sitä että halutaan voittaa. Jortikan joukkue haluaa aina voittaa ja tekee sen napsimalla särmät pois. Mieluummin katselen rujoa HIFKiä joka ei halua voittaa millä tyylilllä tahansa ja lisäksi vihaa häviämistä. Vasta kolmantena tulee halu voittaa ylipäätään. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että voittaessaankin vastustajalle pitää jäädä mieleen, että HIFKiä ei ole kiva voittaa = siitä täytyy maksaa hinta, mustelmilla yleensä.

 

[Conda]

Brewerin periaatteista nykypäivään?

Holtari jättää JYPin, siinä ratkaisu tänne Brewerin periaatteita kaipaileville (heh). Holtari on Espoosta ja ilmoitti haluavansa työskennellä lähempänä kotia.
No, eipä pelkoa, että tässä olisi Penan valmentajaratkaisu ensi kaudeksi?

Oliskohan niin, että joku valmentaja vaihtaa maisemia Kirkkonummelta stadiin ja Holtari ottaisi Salamat komentoon? Silti...kuka on se meidän tuleva ykköskäskyttäjä?! Mitäköhän minäkin sillä tiedolla teen, varsinkaan tässä vaiheessa kautta?

 

[Pärde]

Holtari olisi muuten mielestäni hyvä kaappaus utj:ksi. Tehnyt suht hyvää duunia Jyväskylässä pienellä budjetilla, olisi mielenkiintoista nähdä mitä saisi aikaan isoissa ympyröissä.

 

[tant gredulin]

Re: Brewerin periaatteista nykypäivään?

Viestin lähetti Conda
Holtari on Espoosta ja ilmoitti haluavansa työskennellä lähempänä kotia.

Eiköhän sieltä Espoosta löydy se työnantajan osoitekin.

Mutta kyllä pikkuhiljaa saisi jo jotain kuulua. Kristallipalloni näyttää, että saamme ensi kaudelle ulkomaalaisen valmentajan. Uskokoon, ken tahtoo. Toisaalta Ken voisi olla hyväkin vaihtoehto?

 

[Ted Raikas]

Itse suosittelisin HIFK:n kääntävän katseensa valmentajakysymyksissä tuonn e juuttienmaan suuntaan. Siellä vaikuttaa eräskin Petri Skriko, joka myös pantterina tunnetaan. Tämä mies pistäisi IFK:n pojat pienille juoksutreeneille noin kauden alkajaisiksi.

Eipä muuta lisättävää tähän väliin.

 

[JHag]

Re: Brewerin periaatteista nykypäivään?

Viestin lähetti Conda
Silti...kuka on se meidän tuleva ykköskäskyttäjä?! Mitäköhän minäkin sillä tiedolla teen, varsinkaan tässä vaiheessa kautta?

Varmaan samaa kuin pelaajatkin eli miettisit liikaa tulevia, kun pitäisi hoitaa tämä kevät ensin :). Ehkä juuri siksi pelaajatkan eivät tiedä. Pidän ykköskäskyttäjän mutu-rankingissani edelleen ykkösenä kotimaista kaveria, joka omaa nimeä ja meriittejä. Nimiä en nyt lähtisi heittelemään, vaikka nämä vain aavistuksia ovatkin. Mutta sen verran voin paljastaa, että herrat joita ajattelen ovat Raimo S, Erkka W, Jukka J ja bubbling under Kari H (pysyköön siellä vaan bubblaamassa mun puolestani). Kuitunen lienee lähempänä paikkaa tiimissä kuin koskaan ja Kirkkonummella ollaan ihan hiljaa.

Ulkomaanpassimies? No jaa, se olisi helppo tapa ottaa etäisyyttä kotimaan rulettiin, jossa pyörivät aina samat naamat. Jos ykköskuvio ei toteudukaan, itse asiassa toivonkin melkein sitä.

 

[Balderis]

Skriko hoitakoot juoksutreenejä Lappeenrannan työttömille, ei meillä kiitos! Kyllähän asia on niin että ison kalan tilalle on tulossa vähintään yhtä iso, ellei isompikin. Toivottavasti ei enää sorruta kokeiluihin tyyliin Kuula tai Ape, joten uskon tulevan valmentajamme olevan vähintään Aravirtaan verrattavissa oleva nimi. Olisi kyllä sangen mielenkiintoista jos meille tulisi nimekäs ulkomaanapu penkin taakse. On hyvä muistuttaa että ulkomaalainen ei automaattisesti tarkoita jenkkiä tai kanukkia, vaan kysymyksessä voi olla jopa Ruotsalainen ( ei Reijo!!).

 

[JHag]

Viestin lähetti Balderis
On hyvä muistuttaa että ulkomaalainen ei automaattisesti tarkoita jenkkiä tai kanukkia, vaan kysymyksessä voi olla jopa Ruotsalainen ( ei Reijo!!).

Niin tai sitten ulkomaalainen voi olla Ruotsin kansalaisuuden kai ottanut, ja niin ikään Penan ex-buddy Arto Ruotanen. Mietipä sitä! Itse mietin hetken, eikä ollut ollenkaan kiva hetki. Skriko, tuo ideaton luistinkiitäjä, kuuluu samaan genreen ja Penan ex-ketjukavereistahan Mälkiäkin on jo nähty. Ja kevyeksi havaittu.

 

[Master Chief]

Re: Re: Brewerin periaatteet

Viestin lähetti JHag
Homman ydin on se, että taistellaan lopppun asti, silloinkin kun toivo voittoon on jo mennyt. Sillä C.Brewerin tuoma pohjoisamerikkalainen mentaliteetti on aina enemmän sitä että vihataan häviämistä kuin sitä että halutaan voittaa. Jortikan joukkue haluaa aina voittaa ja tekee sen napsimalla särmät pois. Mieluummin katselen rujoa HIFKiä joka ei halua voittaa millä tyylilllä tahansa ja lisäksi vihaa häviämistä. Vasta kolmantena tulee halu voittaa ylipäätään. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että voittaessaankin vastustajalle pitää jäädä mieleen, että HIFKiä ei ole kiva voittaa = siitä täytyy maksaa hinta, mustelmilla yleensä.

Eikös häviön vihaaminen=halu voittaa? Niin mä ainakin käsitän tuon.

 

[JHag]

Re: Re: Re: Brewerin periaatteet

Viestin lähetti Master Chief Eikös häviön vihaaminen=halu voittaa? Niin mä ainakin käsitän tuon.

Mä en käsitä tuota niin, joten meillä taitaa olla pattitilanne :).

Häviön vihaamista:
-veskari hakkaa mailansa paskaksi helpon maalin päästettyään 5 min ennen loppua vastustajan mennessä 1 maalin johtoon. Veskarimme ottaakin seuraavassa vaihdossa 5+20 keihästämisestä, kun kiehuuu raivosta. Paska homma, uloskin lentää vielä ja aiheuttaa kenties muitakin myllyjä ja pienentää (teoriassa/ks. HIFKin menestys contra jäähytilasto, toinen ketju) oman jengin voittomahdollisuuksia. Veskarin paras kaveri, tsekkipakki hierookin siellä juuri vastustajan kultakypärän naamaa ja eikös vaan pillikin soi...jäällä on 12 äijää vääntämässä toisiaan ja jos menee 3 pinnaa niin vittu menköön..

Voiton haluamista:
-veskari on ihan viilipyttynä päästettyään lirumaalin, millä vastustaja menee 1 maalin johtoon 5 min ennen loppua. Hän kokoaa itsensä valmennuksen ohjeiden mukaan; nyt on tärkeintä pysyä poissa jäähyboksista, sillä oma joukkue voi vielä voittaa. Koko kenttämiehistökin lisää tässä tapauksessa luistelua ja lopettaa vähänkin kontaktipelin. Eli se ainoakin taklaus matsia kohti jää suorittamatta. Joukkue ja erityisesti sen valmentaja haluaa aina voittaa ja ainakaan tämä joukkue ei voita otteluiota jäähyboksista. Varsinkaan kun se ei siellä juurikaan vieraile. Ja eikös vaan jalat jalat -taktiikka alakin purra pikkuhiljaa ja veskarin paras kaveri, 170-senttinen puolustajajärkäle onkin järjestelemässä siniviivaohjauksellaan maalia siellä toisessa päässä...voi olla 3 pinnaa tulossa!

Arvannetkin kumman joukkueen katsomosta itse löydyn.

 

[flintstone]

Re: Re: Re: Re: Brewerin periaatteet

Viestin lähetti JHag
Arvannetkin kumman joukkueen katsomosta itse löydyn.

Arvannet kumpi joukkeista todennäköisemmin kannattelee kauden päätteeksi pyttyä?

Tai sitten tuo häviötä vihaava joukkue muuttuu pleijareissa voittoa haluavaksi ja ei myöskään sotke voittomahdollisuuksiaan tyhmiin jäähyihin.

 

[tuuski]

Re: Re: Re: Re: Brewerin periaatteet

Viestin lähetti JHag


Häviön vihaamista:
... Veskarimme ottaakin seuraavassa vaihdossa 5+20 keihästämisestä, kun kiehuuu raivosta.

Voiton haluamista:
... Ja eikös vaan jalat jalat -taktiikka alakin purra pikkuhiljaa ja veskarin paras kaveri, 170-senttinen puolustajajärkäle onkin järjestelemässä siniviivaohjauksellaan maalia siellä toisessa päässä...voi olla 3 pinnaa tulossa!

Arvannetkin kumman joukkueen katsomosta itse löydyn.

Tuli ihan mieleen yksi nimeltämainitsematon ottelu taannoin.

Mika Noronen 5+20
Joonas Vihko 176 cm


Tuohon valmentaja-asiaan sen verran, että edelleen uskon ja toivon HIFK:n saavan jonkun P-Amerikkalaisen juurillepalauttajan.

 

[Power]

No perkele, JHag!

Kevään 1999 loppuottelut taisivat olla sinulle maalivahtipelin osalta varsinainen unelmien täyttymys, sillä kummankin joukkueen vastuukassarit vastasivat erittäin hyvin yllä esittämiäsi stereotypioita - ja vielä sinun kannaltasi oikein päin. HIFK:n Tim Thomas kävi selkeästi ylikierroksilla: heilui jatkuvasti joka suuntaan, protestoi joka ainoaa Hifkin jäähyä, oli kerran lähdössä vaihtoaitioon tuomarin kohotettua kätensä vaikka rangaistus tuli omalle joukkueelle ja yritti kolmannessa finaalissa haastaa vastustajan kollegaa tappeluun keskiympyrään. Miikka Kiprusoff taas oli Tepsin maalilla oma itsensä, eli esiintyi yhtä ilmeettömästi ja rauhallisesti kuin isoveljensä Marko, nappasi kiekkoja eleettömästi kiinni ja tyytyi vastustajan tehtyä maalin korkeintaan sutaisemaan kiekon pois verkosta - ja reaktio mainittuun tappeluhaasteeseen oli päänpyöritys naama peruslukemilla sekä hörppy vesipullosta.

Loistavaa viihdettä siis myös tässä ulottuvuudessa. Ja kaikki varmaan muistavatkin, kumpi edellä mainituista kassareista torjui ratkaisevassa loppuottelussa nollapelin, kopaten kouraansa mm. viimeisellä minuutilla puolityhjää maalia kohti ammutun kiekon - ja kumpi hörppäsi ottelun ratkaisumaalin oman siniviivan takaa?

Carlosin (Carloksen?) kysymyksenasettelua pidän yhtä kärjistettynä kuin koko ryminäpronssi vs. pehmoilukulta -mantraakin, sillä tosielämässä asiat eivät koskaan ole näin mustavalkoisia - paitsi ehkä fanien silmissä. Lawless kiteytti erinomaisesti asian ytimen:

Viestin lähetti Lawless
Tunteella pitää pelata, mutta aina täytyy järki olla mukana. Se, joka osaa pitää tunteen ja järjen tasapainossa, on mestari tässä lajissa.

Tästä hyvä todiste ovat juuri kevään -99 finaalit. Jotkut HIFK:n kannattajat ovat sittemmin väittäneet TPS:n korjanneen voiton neiteilynsä tjsp. ansiosta, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Tepsi oli mestari, paitsi laadukkaamman maalivahtipelin, myös paremmin kestäneen hermokontrollinsa ansiosta.

Jos nyt TPS:n miehen vielä sallitaan esittää näkökulma keskustelunaiheeseen, niin itselleni pelityyli ei luonnollisestikaan merkitse yhtä paljon kuin tämän osion vakiokirjoittajille. Mitään joko/tai -asettelua en kuitenkaan sulata omankaan suosikkijoukkueeni kohdalla: tämän kauden peli on ollut scheissea, eikä se siitä paranisi vaikka menestys olisi ollut parempikin (itse asiassa on yllättävää, että nähdyillä peliesityksillä ollaan sarjassa edes viidentenä). Toisaalta viihdyttävä pelityyli ei minun silmissäni edellytä maksimaalista fyysisyyttä; esim. Tepsin kaudella 99-00 (Kallio-Rintanen-Nurminen, you know) esittämä peli oli minusta erittäin viihdyttävää, vaikka joukkueesta ei liiemmälti fyysisyyttä löytynytkään. Seuraavalla kaudella taitotaso oli selkeästi alempana, jolloin myös fyysisyyden puute alkoi häiritä enemmän. Yleisesti ottaen suosikkijoukkueellani on perinteisesti ollut ainakin itseäni tyydyttävällä tavalla sekä taitoa, fyysisyyttä (kyllä, Jatkoajan kiveen hakatuista totuuksista huolimatta TPS ei pitkällä aikavälillä ole ollut sen epäfyysisempi tai fyysisempi kuin liigajoukkueet keskimäärin) että menestystä. Suosikkijoukkueen suurin merkitys on joka tapauksessa itselleni se, ettei tätä joukkuetta vaihdeta ikinä, oli pelityyli ja menestys millainen hyvänsä.


Mitä tulee valmentajaspekulointeihinne, pitäisin Samu Kuitusen valintaa vastuuvalmentaksi liian suurena riskinä, olipa äijä kuinka brändinmukainen mies tahansa. Kakkoseksi hän olisi eittämättä kokeilemisen arvoinen. Ykköseksi tulisi valita joku kovan tason kotimainen tai ulkomainen koutsi, joka sitoutuisi peluuttamaan joukkuetta haikailemallanne perinteisellä HIFK-tyylillä. Ja mikäli olen oikein tästä osiosta lukemani ymmärtänyt, diiliä ei tipu kenellekään, joka ei tähän sitoumukseen ole valmis.

Hieman ihmettelen Kari Heikkilän täydellistä dissaamista tässä keskustelussa, sillä kaikesta värittömyydestään huolimatta äijä teki hyvää ja nousujohteista työtä Kärppien kanssa. Minun silmissäni juuri hän voisi hyvinkin olla sellainen koutsi joka suostuisi peluuttamaan joukkuettaan seurajohdon ja kannattajien vaatimusten mukaisesti. Esimerkiksi Raimo Summasen kohdalla en ole asiasta niinkään varma. JHag:kin on jaksanut kiitettävästi toistella, että värikkäänkin valmentajan joukkue voi pelata värittömästi - ja päinvastoin, eikä kenellekään liene epäselvää, kumminpäin HIFK:n kannattajat toivoisivat asioiden olevan. Mistä siis moinen inho? Heikkilä peluutti Kärppiä Kärppien tyylillä (minkä käytössä ollut pelaajamateriaali mahdollisti), mutta entä muissa joukkueissa ja toisenlaisella materiaalilla?

 

[kierot silmät]

Vepu !

Mun veikkaus ensi kauden ifk valmentajaksi on Vesa Surenkin.

 

[Master Chief]

Re: Re: Re: Re: Brewerin periaatteet

Viestin lähetti JHag
Mä en käsitä tuota niin, joten meillä taitaa olla pattitilanne :).

Pitäiskö laittaa äänestys tuonne Kilpailu/visailu-osastolle? ;)

Häviön vihaamista:
-veskari hakkaa mailansa paskaksi helpon maalin päästettyään 5 min ennen loppua vastustajan mennessä 1 maalin johtoon. Veskarimme ottaakin seuraavassa vaihdossa 5+20 keihästämisestä, kun kiehuuu raivosta. Paska homma, uloskin lentää vielä ja aiheuttaa kenties muitakin myllyjä ja pienentää (teoriassa/ks. HIFKin menestys contra jäähytilasto, toinen ketju) oman jengin voittomahdollisuuksia. Veskarin paras kaveri, tsekkipakki hierookin siellä juuri vastustajan kultakypärän naamaa ja eikös vaan pillikin soi...jäällä on 12 äijää vääntämässä toisiaan ja jos menee 3 pinnaa niin vittu menköön..

Voiton haluamista:
-veskari on ihan viilipyttynä päästettyään lirumaalin, millä vastustaja menee 1 maalin johtoon 5 min ennen loppua. Hän kokoaa itsensä valmennuksen ohjeiden mukaan; nyt on tärkeintä pysyä poissa jäähyboksista, sillä oma joukkue voi vielä voittaa. Koko kenttämiehistökin lisää tässä tapauksessa luistelua ja lopettaa vähänkin kontaktipelin. Eli se ainoakin taklaus matsia kohti jää suorittamatta. Joukkue ja erityisesti sen valmentaja haluaa aina voittaa ja ainakaan tämä joukkue ei voita otteluiota jäähyboksista. Varsinkaan kun se ei siellä juurikaan vieraile. Ja eikös vaan jalat jalat -taktiikka alakin purra pikkuhiljaa ja veskarin paras kaveri, 170-senttinen puolustajajärkäle onkin järjestelemässä siniviivaohjauksellaan maalia siellä toisessa päässä...voi olla 3 pinnaa tulossa!

Voittoa haluava joukkue voi myös lisätä taklauksia tai nostaa karvausta, tuo on mielestäni liiallista "turkulaistamista". ;)

Arvannetkin kumman joukkueen katsomosta itse löydyn.

Hävinneen?

 

[Johnny99]

Pari kommenttia Powerin kirjoitukseen:

Tästä hyvä todiste ovat juuri kevään -99 finaalit. Jotkut HIFK:n kannattajat ovat sittemmin väittäneet TPS:n korjanneen voiton neiteilynsä tjsp. ansiosta, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Tepsi oli mestari, paitsi laadukkaamman maalivahtipelin, myös paremmin kestäneen hermokontrollinsa ansiosta.

TPS oli IFK:ta parempi jääkiekko-nimisessä pelissä keväällä 1999. Tästä ei kahta sanaa. Vaihtaisinko jengit/pelityylin aikakoneen avulla päittäin? No en.
IFK:lla oli, vaikkakin edellisestä kaudesta hieman heikentynyt, mutta silti hemmetin hieno ja viihdyttävä jengi kaikin puolin. Pari juttua meni hiukan sivuun haetusta, mutta voittoon varmaankin pyrittiin. Tuomitsenko ketään 'tappion aiheuttamisesta'? No en todellakaan. Hävittiin edes viihdyttävästi, ovatpahan osa brändin historiaa.

Suosikkijoukkueen suurin merkitys on joka tapauksessa itselleni se, ettei tätä joukkuetta vaihdeta ikinä, oli pelityyli ja menestys millainen hyvänsä.

No hitto sentään, luuletko että täälläkään vaihdettaisiin. Ei ikinä, koskaan, until hell freezes jne. Olen IFK:n otteita aktiivisesti paikan päällä seurannut n. 20 vuotta.(paikan päällä tosin jo Allun sivaltaessa mestaruusmaalin '80.) 90-luvun alkupuoli oltiin varsin muuta kuin IFK:n näköisiä. 90-luvun lopulla oltiin orgastisen paljon IFK:n näköisiä, 98 oli täydellisyyttä, lataus meni vähän yli '99.
Eihän se että pelityyli ja todellakin IFK:n tapauksessa myös fyysisyys, on tärkeää ja siitä keskustellaan, tarkoita että oltaisiin joukkuetta hylkäämässä. Hemmetti, onhan tän palstan olemassaoloaikanakin käyty läpi Apet ja Ciprukset. IFK on ja pysyy.

 

[Power]

Viestin lähetti Johnny99
Hävittiin edes viihdyttävästi, ovatpahan osa brändin historiaa.

Pitäisikö tämä ymmärtää siten, että kun HIFK "hävisi viihdyttävästi", TPS vastaavasti voitti tylsästi (eli mielummin ryminähopea kuin neppailukulta tjsp)? Minusta näin ei todellakaan ollut; IFK:n esittämään haasteeseen fyysisestä pelistä myös vastattiin. Eli paitsi, että Tepsi oli mainitsemallasi tavalla parempi jääkiekko-nimisessä pelissä, myöskään pelin fyysisellä osa-alueella ei jääty millään tavalla jalkoihin. Minun silmissäni molemmat finaalijoukkueet esittivät 1999 huomattavasti fyysisempää peliä kuin vuotta aikaisemmissa loppuotteluissa oli nähty, mutta HIFK:n kannattajien muistot keväästä 1998 lienevät, ymmärrettävistä syistä, huomattavasti paremmat, vähäisemmästä fyysisyydestä huolimatta.

No joo, eiköhän ala riittää tämä off topic.

Viestin lähetti Johnny99
No hitto sentään, luuletko että täälläkään vaihdettaisiin.

En todellakaan enkä tällaista väittänytkään. Kerroin vain oman näkemykseni. Suosikki ei vaihdu, mutta pelityylin viihdyttävyys voi vaikuttaa kiinnostukseen seurata otteluita paikan päällä - niin kuin itselleni on tällä kaudella tapahtunut.