No perkele, JHag!
Kevään 1999 loppuottelut taisivat olla sinulle maalivahtipelin osalta varsinainen unelmien täyttymys, sillä kummankin joukkueen vastuukassarit vastasivat erittäin hyvin yllä esittämiäsi stereotypioita - ja vielä sinun kannaltasi oikein päin. HIFK:n Tim Thomas kävi selkeästi ylikierroksilla: heilui jatkuvasti joka suuntaan, protestoi joka ainoaa Hifkin jäähyä, oli kerran lähdössä vaihtoaitioon tuomarin kohotettua kätensä vaikka rangaistus tuli omalle joukkueelle ja yritti kolmannessa finaalissa haastaa vastustajan kollegaa tappeluun keskiympyrään. Miikka Kiprusoff taas oli Tepsin maalilla oma itsensä, eli esiintyi yhtä ilmeettömästi ja rauhallisesti kuin isoveljensä Marko, nappasi kiekkoja eleettömästi kiinni ja tyytyi vastustajan tehtyä maalin korkeintaan sutaisemaan kiekon pois verkosta - ja reaktio mainittuun tappeluhaasteeseen oli päänpyöritys naama peruslukemilla sekä hörppy vesipullosta.
Loistavaa viihdettä siis myös tässä ulottuvuudessa. Ja kaikki varmaan muistavatkin, kumpi edellä mainituista kassareista torjui ratkaisevassa loppuottelussa nollapelin, kopaten kouraansa mm. viimeisellä minuutilla puolityhjää maalia kohti ammutun kiekon - ja kumpi hörppäsi ottelun ratkaisumaalin oman siniviivan takaa?
Carlosin (Carloksen?) kysymyksenasettelua pidän yhtä kärjistettynä kuin koko ryminäpronssi vs. pehmoilukulta -mantraakin, sillä tosielämässä asiat eivät koskaan ole näin mustavalkoisia - paitsi ehkä fanien silmissä. Lawless kiteytti erinomaisesti asian ytimen:
Viestin lähetti Lawless
Tunteella pitää pelata, mutta aina täytyy järki olla mukana. Se, joka osaa pitää tunteen ja järjen tasapainossa, on mestari tässä lajissa.
Tästä hyvä todiste ovat juuri kevään -99 finaalit. Jotkut HIFK:n kannattajat ovat sittemmin väittäneet TPS:n korjanneen voiton neiteilynsä tjsp. ansiosta, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Tepsi oli mestari, paitsi laadukkaamman maalivahtipelin, myös paremmin kestäneen hermokontrollinsa ansiosta.
Jos nyt TPS:n miehen vielä sallitaan esittää näkökulma keskustelunaiheeseen, niin itselleni pelityyli ei luonnollisestikaan merkitse yhtä paljon kuin tämän osion vakiokirjoittajille. Mitään joko/tai -asettelua en kuitenkaan sulata omankaan suosikkijoukkueeni kohdalla: tämän kauden peli on ollut scheissea, eikä se siitä paranisi vaikka menestys olisi ollut parempikin (itse asiassa on yllättävää, että nähdyillä peliesityksillä ollaan sarjassa edes viidentenä). Toisaalta viihdyttävä pelityyli ei minun silmissäni edellytä maksimaalista fyysisyyttä; esim. Tepsin kaudella 99-00 (Kallio-Rintanen-Nurminen, you know) esittämä peli oli minusta erittäin viihdyttävää, vaikka joukkueesta ei liiemmälti fyysisyyttä löytynytkään. Seuraavalla kaudella taitotaso oli selkeästi alempana, jolloin myös fyysisyyden puute alkoi häiritä enemmän. Yleisesti ottaen suosikkijoukkueellani on perinteisesti ollut ainakin itseäni tyydyttävällä tavalla sekä taitoa, fyysisyyttä (kyllä, Jatkoajan kiveen hakatuista totuuksista huolimatta TPS ei pitkällä aikavälillä ole ollut sen epäfyysisempi tai fyysisempi kuin liigajoukkueet keskimäärin) että menestystä. Suosikkijoukkueen suurin merkitys on joka tapauksessa itselleni se, ettei tätä joukkuetta vaihdeta ikinä, oli pelityyli ja menestys millainen hyvänsä.
Mitä tulee valmentajaspekulointeihinne, pitäisin Samu Kuitusen valintaa vastuuvalmentaksi liian suurena riskinä, olipa äijä kuinka brändinmukainen mies tahansa. Kakkoseksi hän olisi eittämättä kokeilemisen arvoinen. Ykköseksi tulisi valita joku kovan tason kotimainen tai ulkomainen koutsi, joka sitoutuisi peluuttamaan joukkuetta haikailemallanne perinteisellä HIFK-tyylillä. Ja mikäli olen oikein tästä osiosta lukemani ymmärtänyt, diiliä ei tipu kenellekään, joka ei tähän sitoumukseen ole valmis.
Hieman ihmettelen Kari Heikkilän täydellistä dissaamista tässä keskustelussa, sillä kaikesta värittömyydestään huolimatta äijä teki hyvää ja nousujohteista työtä Kärppien kanssa. Minun silmissäni juuri hän voisi hyvinkin olla sellainen koutsi joka suostuisi peluuttamaan joukkuettaan seurajohdon ja kannattajien vaatimusten mukaisesti. Esimerkiksi Raimo Summasen kohdalla en ole asiasta niinkään varma. JHag:kin on jaksanut kiitettävästi toistella, että värikkäänkin valmentajan joukkue voi pelata värittömästi - ja päinvastoin, eikä kenellekään liene epäselvää, kumminpäin HIFK:n kannattajat toivoisivat asioiden olevan. Mistä siis moinen inho? Heikkilä peluutti Kärppiä Kärppien tyylillä (minkä käytössä ollut pelaajamateriaali mahdollisti), mutta entä muissa joukkueissa ja toisenlaisella materiaalilla?