Peräät näyttöjä keskinkertaisella materiaalilla valmentamisesta. Miten olisi Tepsin neljäs sija? Se on enemmän kuin se keskinkertaisen Pelicansin ja Aran viime kauden puolivälieräpaikka viime kaudelta.
Sorry, mutta se nelossijan tuonut materiaali ei todellakaan ollut keskinkertainen, ei ainakaan samassa merkityksessä kuin Pelicansin viime vuonna. Parempi vertailukohta on Jalosen toinen kausi Tepsin pääkäskijänä eli 2002-2003, jolloin lopullinen sijoitus oli kahdeksas. Joukkue oli pitkään jäämässä pudotuspelien ulkopuolelle, mutta helmi-maaliskuun loppukiri riitti juuri ja juuri. Puolivälierissä Kojon TPS väänsi runkosarjan ylivoimaisesti voittaneen HPK:n siltaan asti, mutta 3-1 -tilanteessa paukkuja ei enää löytynyt sarjan katkaisemiseen.
Kyllähän näin jälkiviisaana voi todeta, että Jalonen makseli Tepsissä vielä oppirahojaan päävalmentajana. Tulokset eivät olleet sitä mitä odotettiin, mutta toisaalta hyppy kakkosesta ykköseksi osui aika hankalaan paikkaan: takana oli useamman vuoden menestysputki ja Jortikan lähtö valmennustiimistä aiheutti väkisinkin jäljelle jääneille herroille eli Jaloselle ja Virralle auktoriteettivajeen pelaajien silmissä (tätä voi verrata siihen, miten niin ikään useita vuosia kakkosvalmentajana olleen Wade Immosen kävi kun paikka ykkösenä viimein aukesi).
Jotenkin on aina vähän ihmetyttänyt lukea argumentteja, joissa valmentajan saavuttamia mestaruuksia väheksytään sillä perusteella, että käytössä on ollut huippujoukkue. (Perinteisestihän tätä on ollut havaittavissa Jalosen oppi-isän eli Jortikan kohdalla.) Kuka valmentaja sitten on menestynyt muulla kuin huippujoukkueella? Okei, ehkä Jukka Jalosen voisi laskea tällaiseksi, mutta häneltäkin kesti monta vuotta luotsata Kerho mestariksi - ja varsinkin ne kahden ensimmäisen HPK-kauden joukkueet olivat kaukana keskinkertaisesta. Jukka Rautakorvelta taas vaadittiin kolme puolivälieräputoamista (joista kaksi ennakkosuosikin asemasta) ja kaksi finaalitappiota ennen kuin mestaruus heltisi. Ja tämän jälkeen mies on voittanut Suomessa kolmen kevään aikana vain yhden pudotuspelisarjan.
Totta, Kari Jalosella on ollut Kärpissä käytössään helvetin kovia kokoonpanoja, mutta olennaista olisi katsoa kokonaiskuvaa, eli millä tavalla mestaruudet on voitettu. Niitä Kärppäjoukkueita ei mitenkään voi kuvata huonosti valmennetuiksi joukkueiksi, jotka olisivat kyenneet voittamaan vain poikkeuksellisten yksilöidensä vuoksi, valmentajastaan huolimatta (tämän kauden Jokerit on ajoittain herättänyt tällaisia ajatuksia). Ne joukkueet ovat pelanneet helvetin vakuuttavasti, eli pelaajista on saatu irti juuri se, mitä on pitänytkin. Kuten JHag tiivisti, Jalonen on pyyhkinyt finaaleissa jäätä sekä Jortikalla että Sheddenillä. Pudotuspeleissä Kärppälauma on ollut vastustajiaan päätä pidempi ja ottanut etulyöntiaseman myös fyysisessä pelissä.
Muista HIFK:n valmentajaehdokkaista Summanen olisi ehkä ulkoisesti enemmän brändin mukainen koutsi, mutta uskoisin Jalosenkin peluuttavan HIFK:ta runkosarjan osalta fyysisemmin kuin Kärppiä nykyisin (pudotuspelien osaltahan mies on jo kykynsä näyttänyt). Lisäksi Jalosessa on muita epävarmuustekijöitä huomattavasti vähemmän kuin Summasessa, jolla on taipumusta aiheuttaa polemiikkia jokaisessa työpaikassaan, ja joka on valmentanut liigassa viimeksi viisi vuotta sitten.
Summa summarum, Kari Jalonen on kolmen edellisen kauden aikana valmentanut joukkueensa kaksi kertaa vakuuttavasti mestariksi eikä ole kaihtanut fyysistä peliäkään. Luulisi siis kelpaavan. Tunneseikat ovat tietysti asia erikseen, enkä rupea niihin näin ulkopuolisena sekaantumaan sen kummemmin. Vähän kuitenkin ihmettelen, jos vastenmielisyyden perusteet ovat tasoa väärän mallinen kypärä ja pitkät kalsarit 20 vuotta sitten.
Summasen valinta UTJ:ksi olisi Bluesissa annettujen näyttöjen jälkeen niin hölmö veto, että tuskin tulee toteutumaan. Haluaisin tosissani nähdä miehen taas valmentamassa kotoisessa liigassamme, mutta haaveeksi taitaa jäädä.