Mr. Hannu Aravirta valmentajana:
SM-liigassa: Kaksi kultaa, kolme hopeaa ja yksi pronssi
MM-kisoissa: Yksi kulta, neljä hopeaa ja yksi pronssi
Olympialaisissa: kaksi pronssia
Jokohan muuten alkaisi riittää kriittisimmillekin IFK-miesten asiantuntemus? Päävalmentajana kansainvälisesti menestynein suomalainen valmentaja ja toimitusjohtajana toiseksi menestynein, sekä ensimmäisen arvokisamitalin Suomelle tuonut päävalmentaja. Vuoden valmentajien lista on kohtalaisen mielenkiintoinen.
Pentti Matikainen (1987/1988)
Hannu Aravirta (1988/1989)
Harri Rindell (1991/1992)
Pena ja Ara ovat tehneet yhteistyötä jo 80-luvun alussa, kun Aravirta toimi Matikaisen oppipoikana Oulussa toimiessaan Penan kakkoskoutsina. Suhteet ovat olleet kymmeniä vuosia erinomaisessa kunnossa ja yhteistyötä on tehty viimevuosinakin.
On totta, että itse kukin on puhunut/kirjoittanut Aran saunakavereista ja muista, mutta siinäkin on oikeastaan se mielenkiintoinen piirre, että ei ole arvosteltu Aravirran ammattitaitoa. Se on ollut enemmänkin sellaista lässytystä, jonka merkitys ei juuri nollaa suurempi ole ollut. Kiistaton tosiasiahan on se, että Ara on rautainen ammattilainen ja toisin kuin väitetään hän on kyennyt menestymään heikoillakin korteilla. Jääköön nyt mainitsematta nimet, mutta moni yleisesti hehkutettu valmentaja on päässyt aika valmiiseen pöytään ja pelaamaan ihanteellisilla korteilla. Aravirta on näyttänyt, että tulosta tulee heikommillakin korteilla. Pari hopeaa esimerkiksi JYPissä on kova juttu.
Mitä tulee siihen Aravirran pehmeään maineeseen, niin kyllähän tosiasia tietysti on se, että kovista nimistä ainoastaan Helenius on sellainen kortti jota Aravirta ei maajoukkueessa ole halunnut lähteä kokeilemaan. Tosin hanskaus ei kansainvälisiin maajoukkuepeleihin kuulu. Ne ovat äärimmäisen harvinaisia. Muut maajoukkueetason tuntumassa liikkuneet todella kovat nimet ovat näyttöpaikkoja saaneet ja osa kohtuullisen kivasti peliakaa. Onpa siellä Aran jengissä nähty niitäkin, jotka eivät ihan äkkiä kansainvälisen tason pelaajia ole - kuten vaikkapa Timo Willman. On siellä kuluneella kaudellakin pelanneet Sami Torkit ja kumppanit todella kovaa - paljon kovempaa mitä esimerkiksi SM-liigassa on pelattu. Puheet Aran pehmeydestä tulevat taatusti osittain miehen olemuksesta, joka on ihannevävyn kaltainen. Hän tulee kaikkien kanssa toimeen ja näkee asiat positiivisessa valossa (Luojan kiitos Alpo "Kaikki on päin peetä" Suhosen jälkeen!). Olemus ei kuitenkaan läheskään kaikkea kerro. Esimerkkejä löytyy Aran lisäksi paljon muitakin joiden professorimainen tai pehmeähkö habitus hämää.
Aravirta on myös todennut seuraavaa:
"- Valmentajana valitsen pelaajat joukkueeseen tarpeen mukaan. Minulla on tietty peliajatus, jonka läpivieminen vaatii erilaisia taitoja ja rooleja pelaajilta. Haen pelaajia joukkueeseen siten, että pelisysteemimme mahdollistuu. Toki on oltava valmis myös joustamaan omassa peliajatuksessa, sillä aina ei ole saatavissa sellaisia pelaajia, joiden avulla haluttu pelitapa mahdollistuu."
Mielelläni minäkin olisin nähnyt Aravirtaa kovemman linjan valmentajan. Kun vaatimuksiin yhdistetään vielä palava halu ja tarve saada menestyä, niin saadaan sellainen yhdistelmä, että härmäläisten valmentajien keskuudesta ei löydy sellaisilla hakukriteereillä yhtään sopivaa valmentajaa. Tämä on karu totuus, vaikka muusta haluaisikin haaveilla. Ulkomailta löytyy, mutta ulkomaiset vaihtoehdot ovat aina suunnaton riski. Mike Eaves ja kumppanit ovat tuoreessa muistissa. IFK:lla ei enää parin urheilullisesti vaisun kauden jälkeen ollut mahdollista sellaisia riskejä ottaa. Aravirta oli paras mahdollinen vaihtoehto menestyksen kannalta ja fyysinen pelikin nousee ihan uudelle tasolle tähän edelliseen maailmanparantajaan verrattuna. Asian edistymistä kun on seurattu, niin olen tullut vakuuttuneeksi siihen, että Aravirta tietää mihin on päänsä pistänyt ja tietää mitä häneltä odotetaan.
Pari mielenkiintoista ja humoristista yksityiskohtaa voidaan mainita, Pena on edelleen menestyneempi koutsi Olympialaisissa ja se että Aran ykkössuosikki Raimo Helminen putosi Matikaisen mukaan maajoukkuetasolta jo vuonna 1992 Albertvillen epäonnistumisessa. Yksi helkkarin mielenkiintoinen asia - kaikessa turhuudessaaan - on se, että eilen Aravirta täytti 50-vuotta, tänään Moberg 63-vuotta ja vajaa viikko sitten vietettiin Pentinpäivää. Tiimi pelaa, juhlatkin juhlitaan samaan aikaan!
Lumipallo pyörii kaikilla rintamilla kovaa IFK:n tahdissa. Jääkö muille enää mitään?
Ps. On se Pena vaan aika kova mies. Väkisin kaappasi Aravirrankin IFK-leiriin! Kuten muistamme, niin Cobol on kertomansa mukaan hyvin perillä IFK:n asioista ja vain pari päivää sitten kertoi "IFK:n ja Aran keskustelut ovat tietojeni mukaan päättyneet ilman sopimusta".