Pikkaraisen Ilkan onnistumiset lämmittävät mieltä. Mies on saanut parista maalista käsittämättömän määrän itseluottamusta ja se näkyy kentällä. Oli muuten hattutemppukin suhteellisen lähellä. Ekassa Kiben maalissa mies lähti hakemaan rohkeasti ratkaisua, josta sitten Kibe pääsi laittaa riparin sisään. Illan ehdoton ykkösnimi! Loistavaa.
Niin, Pikkarainen on sen tyylinen pelaaja, että joskus sankaruuden ja petturin ero on todella pieni. Itse muistan lukuisia otteluita, joissa Ile on lähtenyt hakemaan sitä omaa ratkaisuaan, mutta on epäonnistunut, tänäänkin molemmissa maaleissa olisi Pikkarainen voinut järjestää "varman" maalipaikan joukkuekaverilleen (tänään molemmilla kerroilla tilanteessa toinen osapuoli oli Kibe Kuhta), mutta uskoi omaan ratkaisuun, tänään se onnistui, mutta ajatelkaapa tilanne, missä Piku olisi ensimmäisessä tilanteessa hukannut kiekon viimeisessä harhautuksessaan ja toisessa maalissa ei olisi saanut itselleen jo kertaalleen huonosti ampumaansa kiekkoa, tulos olisi ollut 0 (nolla) maalia, molemmissa tilanteissa ketjukaverin ollessa täysin vapaana parhaassa maalintekopaikassa. Niistä Pikkarainen (ikävä kyllä) muistetaan ja niiden tilanteiden vankina hän on. Pikkarainen on siinä mielessä vähän väliinputoaja, että osaa tehdä maaleja ja on jopa verrattain kohtalaisen hyvä siinä, mutta se viimeinen silaus puuttuu, ehkä se on sitten se luontaisen maalintekijän veri. Kun paikat ei mene, turhautuu, ottaa tyhmiä jäähyjä ja huonona päivänä on vain joukkueensa tiellä. Hyvänä päivänä kaveria ei pysäytä mikään. Tämä ei ollut siis mitenkään Pikkaraista dissaava viesti, vaan yleistä mietiskelyä Pikkaraisesta.
Housuilta tänään hyvä peli, ensimmäistä maalia en laske miksikään, niitä voi sattua kelle tahansa maalivahdille, jopa NHL:ssä asti on nähty tämänlaisia maaleja, joten tämän painan villaisella. Taube oli tänään kuitenkin mies paikallaan ja voiton takuumies, juuri niinkuin maalivahdin pitääkin olla. Tänään otti koppeja, jotka jäivät ottamatta muutamassa aiemmassa ottelussa.
Puolustuspään pelaajamme eivät olleet vieläkään ylivakuuttavia, mutta tänään päivän sana olikin viisikkopuolustus. Puolustajista nostaisin kärkipuolustajiemme (Bono ja Hank) lisäksi esiin Haverisen, vaikka ottikin pari jäähyä. Muuten tuntui olevan se puolustuksen kolmanneksi paras pelaaja. Kankaanperä sen sijaan ei vakuuta meikäläistä ollenkaan, tuntuu olevan jatkuvasti väärässä paikassa ja Kärppien toisessa maalissa Kankaanperä (ok, ei ollut muutenkaan parhaat mahdolliset olosuhteet) oli aivan väärässä paikassa.
Hyökkäyksessä sitten olikin positiivisia juttuja, Kibe Kuhtaa vaan jaksan digailla, tuntuu osaavan olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, laukaus on terävä ja nopea, liikekin on kohentunut parhaiden päivien tasolle. Liivikissä on myös jotain, mitä digaan jo nyt ja tulevaisuudessa onkin varmasti yksi suurimpia suosikkejani. Edustaa samaa tyyliä Lennun ja Artun kanssa. Tästä pääsemmekin sujuvasti Lennuun ja Arttuun: Oli taas huikea katsoa Lennu - Jebe - Arttu -ketjun menoa, jokainen tilanne pelataan loppuun asti ja vääntövoimaa riittää enemmän kuin jossain heikommassa joukkueessa yhteensä. Ikäväkseni on todettava, että laiturit menevät hukkaan Porthenin vieressä. Kimin rinnalla Arttu ja Lennu olivat pelaajia, joilta saattoi odottaa ratkaisua jokaisessa ottelussa, nyt ei. Niin paljon kuin pidänkin jätkistä, niin ei vain ole riittävä kakkosketju ja laiturit menevät taas hukkaan alemmissa ketjuissa. Vai uskooko joku, että tämä ketju voisi hakata pinna/peli -tahdilla? Brennania alkuhypestäni riippumatta pidän jo aika turhana jätkänä, jotain pitäisi tehdä, minimaalinen peliaika ja se yksi kiintiökakkonen jokaisessa ottelussa.
Pesoselle miinukset. On ihan jees, että puolustetaan omia, mutta jos ainoa keino on hakata maila poikki kaveriin (joka ei ole edes rikkonut omia), niin voisi jättää ehkä tekemättä. Mutta tätähän "Irja Tuloset" haluaa, ei tapella, hakataan mielummin mailat poikki vastustajaan. Kuka tekee tästä välikysymyksen?
