Olen muutamaan otteeseen maininnut itsekin juuri tästä seikasta ja ihailuani Jokereiden toimintaa ko. kaudella. Lähtökohta oli sama kuin HIFK:lla tällä kaudella, kaiken piti olla hyvin ja lähtökohdissa ei ollut mitään vikaa. Noh, silloin Jokereille kävi niinkuin kävi, mutta silti jokainen organisaatiossa voinee sanoa tehneensä kaikkensa kelkan kääntämiseksi, vaihdettiin valmentajia, vaihdettiin pelaajia, vaihdettiin kaikki ja suunta vaan ei muuttunut. HIFK:n tilanne ennen kauden alkua oli, että tällä kaudella taistellaan oikeasti mestaruudesta. Noh, kausi lähti kohtalaisesti käyntiin, sitten tuli notkahdus, mitään ei tehty, noh, notkahduksesta tuli pidempi, mitään ei tehty, puoli runkosarjaa pelattu päin vittua ja vieläkään ei tehdä mitään. Eikä siinä vielä mitään, että ei tehdä mitään, mutta sitten sieltä tulee joku hallituksen stara ja kertoo siitä, kuinka asiat eivät ole niin huonosti ja että hyvät mahdollisuudethan tässä vielä on. Minkälaisen kuvan tämä antaa faneille? Miksi HIFK:ssa halutaan antaa kuva, että ei välitetä, vaikka kaikki menee päin vittua?
Olen nähnyt tällä kaudella yhden tai kaksi hyvää peliä HIFK:lta (ainakin ensimmäinen Jokeri-peli oli hyvä esitys), mutta muuten paria pilkahdusta lukuunottamatta peli on ollut täyttä paskaa, pelityyliin muutoksia on tullut todella vähän, vaikka jokainen jääkiekkoa yhtään seurannut näkee, että suurin osa asioista tehdään väärin. HIFK:n pelit ovat olleet käytännössä mukana roikkumista. Muutamassa ottelussa (Ässät, Pelicans) kiekko on pomppinut meille ja on näyttänyt siltä, että suunta on ollut ylöspäin. Kaikki on vain silmänlumetta.
Tänään seurailin jälleen joukkueiden pelinavausta. Blues tuli nopeasti ja suoraviivaisesti n. parilla nopealla syötöllä ja joka kerta HIFK:n "organisoidun puolustuksen" läpi. Joukkue oli kasa pujottelukeppejä. HIFK:n vastaus tähän oli hidas hyökkäyksiinlähtö, jossa kiemurrellaan omalla alueella 5-10 sekuntia, jotta vastustajan puolustus kerkeää järjestäytymään, jonka jälkeen annetaan aivan helvetin tyylikäs syöttö selän takaa, josta mies lähtee hyökkäykseen, tietenkin yksin. Sen jälkeen kun mies on lähtenyt yksin liikkeelle, muilta on turha odottaa tukea, he jäävät jälkeen seisomaan, jolloin 3 vastustajan pelaajaa pääsee prässäämään kiekollista miestä. Mikäli kävisi niin hyvä tuuri, että HIFK-pelaaja pääsee tämän sumpun läpi, apuja ei kuitenkaan tule, kiekkoa ei voi levittää heti siniviivan jälkeen laitoihin, koska omat ovat vielä keskiviivalla.
Lisäksi tänään nähtiin mitä eroa on liigapakilla (lähes kuka vain Bluesista), mestispakilla (Korhonen, vaikka pelasikin kohtalaisen ottelun) ja junioripakilla (Haverinen, joka muuten oli tänään sysipaska. Holmbergille lisää peliaikaa.)
Ja Luttinen oli tänään kentän kolmen huonoimman pelaajan joukossa. Hän oli myös tarkkailuni alla ja on näennäisesti kokoajan pelissä mukana näillä spurteillaan ja taklauksillaan, mutta todellisuudessa Arttu ei jostain syystä pääse peliin sisälle. Turha mies, ulos vaan ja uutta pakkia tilalle, ikävä kyllä.